Kynttilänpäivä, Luuk. 2: 22-33, Hans-Christian Daniel

Päivänavaus alakoululle Kynttilä mukaan!
Kun Jeesus oli vielä aivan pikkuinen vauva, otti Maria, hänen äitinsä, hänet syliin. Hän meni Jeesus-vauvan kanssa temppeliin eli pyhäkköön. Siellä Maria toi kiitosuhrinsa Herra Jumalalle. Kiitosuhri oli uhrattava siitä, että esikoispoika oli syntynyt. Sen takia minä täällä sytytän meille kynttilän. Kynttilänpäivä on kristikunnan kiitospäivä siitä, että Vapahtaja Jeesus Kristus on tullut.
Maria meni siis Jeesus-lapsen kanssa pyhäkköön. Siellä tapahtui jotain ihmeellistä. Siellä oli aivan vanha mies, Simeon. Hänestä sanotaan, että hän oli hurskas ja jumalaapelkäävä mies. Hän otti pienen Jeesus-vauvan syliin-sä. Ja hän ylisti Jumalaa ja sanoi:
Herra, nyt sinä annat palvelijasi rauhassa lähteä, niin kuin olet luvannut. Minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi, jonka olet kaikille kansoille valmistanut: valon, joka koittaa pakanakansoille, kirkkauden, joka loistaa kansallesi Israelille. (Luuk. 2:29-32)Nähdessään pienen, heikon, heiveröisen, avuttoman ja vähäpätöisen ihmisvauvan vanha pyhä Simeon puhkeaa kiittämään Herra Jumalaa. Siinä pienessä ihmislapsessa vanha Simeon saa uskon silmin nähdä Vapahtajan, eli valon, pelastuksen ja rauhan.
Me pienet ihmiset voimme pyytää, että Herra Jumala antaisi meille Pyhän Henkensä, jotta meillekin kirkastuisi Vapahtaja Jeesus Kristus. Meille hän tulee pyhässä Sanassaan, tänä aamunakin, tähän kouluun, koululuokkaamme ja elämään.
Herra siunatkoon sinua…