Päivänavaus yläkoululle ja lukiolle
Elämänmenon ollessa raju ystävä pysäytti toteamalla, että taidat polttaa kynttilääsi molemmista päistä. Havahduin, että elämä on vain pienen kynttilän kaltainen. Sillä on vain se pieni liekki eikä sen valo laajene vaikka kuinka paljon olisi elämän nälkää.
Ensi sunnuntain kirkollinen aihe on Kynttilänpäivä. Nimitys kynttilänpäivä juontaa siitä keskiaikaisesta tavasta, että siinä sunnuntaina vihittiin vuoden aikana kirkossa käytettävät kynttilät. Juhlan raamatullisena aiheena on Jeesuslapsen tuominen temppeliin ja jumalallinen kirkkaus, joka hänessä tuli maailmaan ja ilmestyi meille.
Kynttilänpäivän evankeliumissa todetaan vanhasta Simeonista: Hän otti lapsen käsivarsilleen, ylisti Jumalaa ja sanoi: Herra, nyt sinä annat palvelijasi rauhassa lähteä, niin kuin olet luvannut. Minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi, jonka olet kaikille kansoille valmistanut: valon, joka koittaa pakankansoille, kirkkauden, joka loistaa kansallesi.
Elämän tarkoitus yhtäkkiä puhkeaa esille niin kuin valo, joka loistaa pimeydessä. Simeonin ei voi tuottaa valoa itse. Jumalan kirkkaus saa alkunsa niin pienistä ympyröistä ja niin vähäpätöiseltä tuntuvasta tapahtumasta, että yksi ihminen saa ottaa vauvan syliinsä. Kuitenkin tämä pienen kynttilän tavoin loistava mikrotapahtuma vaikuttaa makrotasolla kaikille kansoille kaikkina aikoina: Kristuksessa ihminen löytää rauhan, elämänsä valon ja levollisuuden.
Jumala antaa sinulle elämäsi tarkoituksen, lainaksi, sellaiseksi hetkeksi, joka valaisee koko elämääsi ja ottaa elämän käyttöön rakkaudessa. Saat kantaa ja viedä hänen valonsa lähipiiriisi, ympäristöösi, koululuokkaan, ystäväpiiriisi, perheen pariin. Elämän pieni liekki ei ole laajennettavissa polttamalla kynttiläänsä molemmista päistä.
Herra siunatkoon sinua…