Pyhästä ja pyhästä (saarna virkaanasettamismessussa 8.2.2015)
Jaak Luts soitti uruilla Hopeisen kuun
Kirkon kulttuuripalkinnon tänä vuonna vastaanottanut musiikkitoimittaja Risto Nordell puhui kiitospuheessaan Pyhästä. Hän sanoi, että jokainen ihminen tarvitsee elämässään pyhää. Jokainen ihminen tarvitsee jotakin, minkä edessä pysähtyä ja hiljentyä. Jokainen ihminen tarvitsee pyhää, sellaista mikä on hänelle tärkeää, niin että kaikki ei ole samanlaista ja koko ajan jatkuvaa, vaan on arjen ja pyhän vaihtelu.
Jaakin soittama Olavi Virran Hopeinen kuu puhuu kaikille ihmiselle yhteisestä asiasta, rakkaudesta. Rakkaus ja rakas ihminen ovat pyhään verrattavia asioita. Ja rakkauden menettäminen pyhän ääreltä pois joutumista. Tästä pyhästä monet Olavi Virran laulut kertovat.
Jokainen pyhä asia on arvokas. Jokaisen ihmisen henkilökohtainen kokemus on tärkeä. Juuri se antaa hänelle voimaa elämään. Onpa pyhää hiljaisuus luonnon keskellä, hetki rakkaan läheisyydessä, musiikin kuunteleminen…
Pyhä jää kuitenkin vajavaiseksi, mikäli se rajoittuu vain siihen mitä ihminen voi kokea, mikä on ihmisen aistihavaintojen varassa. Ja silloin me tulemme siihen, mistä Luukas puhuu kertoessaan vanhasta Simeonista. Simeonin odotus palkittiin ja hän sai olla Pyhän äärellä. Pyhän kohtaaminen oli niin iso ja tärkeä asia, että hän ylisti Jumalaa. Simeon myös osoittaa meille, mitä Pyhä on. Kaikkein suurimmillaan ja äärimmillään Pyhä on Jumala. Se on kuitenkin niin iso Pyhä, että me joudumme usein tyytymään pienempään pyhään.
Minua viehättää ajatus siitä, että Jumala on niin Pyhä että me emme voi kuin hetkittäin ja etäältä tuntea Jumalaa ja hänen pyhyyttään. Me voimme katsoa Jumalaan päin ja kurkottaa häntä kohti, mutta tilanteemme on kuin Michelangelon maalauksessa Aatamin luominen, jossa ihmisen sormenpää juuri ja juuri koskettaa Jumalaa. Jumala on Pyhä ja pyhyyden lähde. Meidän pyhämme on ihmisen tarvetta päästä kokemaan Jumala.
Simeonin Pyhä oli hänen käsivarsillaan. Vaikka me näemme Pyhän vain kaukaa, silti Pyhä on olemassa. Tärkeämpää kuin päästä mahdollisimman lähelle Pyhää on suuntautua Pyhää Jumalaa kohti. Tätä suuntautumista varten kirkko on olemassa. Sitä varten me tänäänkin kokoonnumme tähän messuun, että se voisi vahvistaa meitä elämään kohti Jumalaa, luottaa hänen tuntevan, muistavan, rakastavan ja armahtavan meitä.
Pyhää on kirkkorakennus. Pyhyyttä on se, että kirkkoon sisälle menemisessä on aina erityistä juhlallisuutta ja arvokkuutta. Siellä voi kokea Pyhän läsnäoloa. Tämän viisisataavuotisen Pyhän Olavin kirkon holvit ovat kuulleet pienen ihmisen pyynnön, huudonkin että Jumala auttaisi ja pelastaisi. Ne ovat kuulleet Jumalan sanan vakuutusta, että Pyhä Jumala otti ihmisen muodon ja tuli pelastamaan sekä koko ihmiskunnan että jokaisen yksittäisen ihmisen. Sen holvien alla on ehtoollispöydässä vastaanotettu pelastus. Sen holvien alla on saatu kokemus Jumalan läsnäolosta omassa elämässä.
Kun tänään on sekä Hartolan että Sysmän seurakuntien juhlapäivä, käsillä on jotain pyhää. Tuo pyhä ei liity yhteiseen kirkkoherraan eikä se liity meihin ihmisiin. Pyhä liittyy siihen, että Jumala on toiminut ja toimii täällä. Jumalan pyhyys oli siinä paavin bullassa marraskuussa 1398, jossa annettiin lupaus synninpäästöstä, jotta venäläisten rajalla olevassa Hartolan pitäjän kirkossa ”kokoonnuttaisiin rukoilemaan, koska havaitaan siellä tultavan runsaammin virvoitetuksi taivaallisen armon lahjasta.” Sen enempää ei Jumalan pyhyyttä ole tarjolla tänäänkään. Armo on sitä, että ihminen ei ole koskaan voinut mokata kaikkea. Niin kauan kuin on elämää, on toivoa. Kun sen ajatuksen voisi tatuoida ihmisen sydämeen.
Ei sekään pyhä turhaa ole, mistä Olavi Virta Hopeisessa kuussa lauloi. Hopeinen kuu luo merelle siltaa, ei tulla koskaan voisi kai tällaista iltaa. Jos kuun siltaa yksin tai yhdessä katsellessa voi kokea pyhän hetken, ihmiselle voi syntyä ymmärrys Pyhyydestä. Jumala on Poikansa Jeesuksen Kristuksen kautta luonut meille sillan hänen luokseen. Se ei ole vain valo meren pinnalla. Se on Pyhän tulemista meidän luoksemme. Se on lupaus ja varma toivo siitä, että meidänkin silmämme näkevät sen pelastuksen, jonka Jumala on valmistanut kaikille kansoille. Sivun alkuun