Kynttilänpäivä, Luuk.2:22-33, Pekka Tuovinen

Pekka Tuovinen
Rautalammin seurakunta

Tänään iloitsemme auringonpaisteesta pilvisten päivien jälkeen. Iloitsemme myös presidenttiparin, Saulin ja Jennin vastasyntyneestä pojasta. Pyydämme vauvalle ja hänen vanhemmilleen Jumalan siunausta.

Mutta on Suomessa myös murheita. Mitenkähän saataisiin kaikille työtä? Niina kertoo tänään, miten nälkäisille saadaan ruokaa. Kynttilänpäivä muistuttaa meitä valosta, joka aina voittaa pimeän ja tuo toivon.

Päivän evankeliumissa Jeesus-lapsi tuotiin temppeliin. Joosef ja Maria näyttävät mallia. Jeesus tahtoo, että mekin toisimme lapset kirkkoon. Sallikaa lasten tulla minun luokseni. Jeesus onkin jo täällä. ”Totisesti Herra on tässä paikassa”. Emme näe häntä niin kuin kaverin tuossa vierellä. Mutta kuulemme hänen äänensä Raamatussa. Hän antaa meille itsensä ehtoollisella, palasessa leipää ja tilkassa viiniä. Ja niin me voimme uskoa häneen.

Simeon otti Jeesus-lapsen syliinsä ja uskoi. Sylissä lapsi saa kaiken, mitä tarvitsee: levon, ruuan, suojan, lohdutuksen. Sylissä nostetaan ja kannetaan. Kasteessa lapset tuodaan Jeesuksen syliin. Tänään rukoilemme viime vuonna kastettujen puolesta. Saatte tuoda heidät myös alttarille siunattaviksi.

Maria ja Joosef ihmettelivät, mitä Simeon sanoi Jeesuksesta. Simeon oli vanha. Hän näki ehkä jo heikosti. Mutta uskon silmin hän näki paljon enemmän kuin tarkkasilmäinen: hänen sylissään on Jumalan Poika, maailman Valo, syntisten Vapahtaja.

Tässä on salaisuus: Jeesus syntyi tähän maailmaan pienenä, heikkona ihmistaimena niin kuin vauva ainakin. Sitten Jeesus kasvoi ja oli kuin kuka tahansa meistä. Hänellä oli nälkä ja jano, kipua ja murhetta, häntä kiusattiin ja hänet jätettiin yksin. Hän ymmärtää niitä, joilla on nälkä tai jano, kipua tai murhetta, tai joita kiusataan ja jätetään yksin. Mutta mitään väärää Jeesus ei tehnyt. Me taas riehumme, rähisemme, kiusaamme ja kähisemme.

Evankeliumissa Joosef ja Maria toivat lintuja uhriksi Herralle. Mutta kuolleenakin nuo linnut puhuivat hiljaa: Jeesus antaa puhtaan uhrin meidän puolestamme. Ristille naulittuna hän uhrasi itsensä.

Miten Jumala voi näin heikkona auttaa meitä? Me uskomme, että Jeesus on Jumalan Poika. Eikä Jumala voi jäädä kuolemaan: Jeesus nousi haudastaan ja nousi taivaan Isän luo. Hänelle annettiin kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Hän lupasi olla kanssamme.

Ja kaikki tämä tapahtui meidän vuoksemme: että me saisimme Jumalalta anteeksi ja kerran pääsisimme taivaan kirkkauteen. Kuka ikinä turvaa Jeesukseen, saa Jumalalta anteeksi ja on matkalla hänen luokseen. Jos nyt saamme maistaa taivaan kirkkautta: rakkautta, rauhaa ja iloa. Näin Jeesus meitä nostaa, kantaa ja pelastaa.

Näin Jumalan kirkkaus loistaa kätkettynä meidän sydämiimme ja valaisee meidän elämämme. Armon valo loistaa ristiltä Raamatun sanan, kasteen ja ehtoollisen kautta. ”Jumala, joka sanoi: ”Tulkoon pimeyteen valo”, valaisi itse meidän sydämemme. Näin Jumalan kirkkaus, joka säteilee Kristuksen kasvoilta, opitaan tuntemaan, ja se levittää valoaan” [2. Kor. 4:6]. Me saamme olla pieniä kynttilöitä, jotka levittävät Jeesus-valoa ympärillemme ja koko maailmaan.