3.2.2013 KYNTTILÄNPÄIVÄ Lk 2:22-33
Vanhasta Simeonista kerrotaan evankeliumissa monta merkillistä
asiaa. Kerrotaan miten Pyhä Henki ihmeellisesti johdatti hänet
temppeliin juuri silloin, kun vanhemmat toivat Jeesus-lasta sinne.
Kerrotaan myös, miten Pyhä Henki oli vakuuttanut Simeonille,
ettei hän kuolisi ennen kuin näkisi Herran Voidellun.
Hepreaksihan tuo Herran voideltu on Masiah Jahwe eli siis Jumalan Messias.
Simeon saisi siis elinaikanaan nähdä Messiaan,
jota Israelin kansa oli odottanut jo vuosisatojen ajan.
– Kaikki tämä oli Jumalan ihmeellistä, yliluonnollista työtä
Simeonin elämässä.
Sen lisäksi kerrotaan, että Simeon odotti sitä LOHDUTUSTA,
joka oli luvattu Israelille.
TÄMÄN asian tietämiseen Simeon ei tarvinnut mitään ihmeellistä
Pyhän Hengen johdatusta.
Tuon lohdutuksen sai jokainen selville, joka paneutui Pyhiin kirjoihin
eli Vanhaan testamenttiin.
Siellä oli jo kauan aikaisemmin kerrottu siitä lohdutuksesta,
jonka Jumala tulisi tuomaan omalle kansalleen.
Erityisesti Jesajan kirja oli tällainen lohdutuksen kirja.
Sen 49. luvussa Jumala sanoo:
Riemuitkaa taivaat! Iloitse maa! Ratketkaa riemuun, te vuoret!
Herra LOHDUTTAA kansaansa, hän hoivaa köyhiä lapsiaan (49:13).
Ja miten hän sen tekee, sekin on tässä kerrottu:
Armon hetkellä minä vastaan sinulle,
pelastuksen päivänä minä autan sinua…
jotta sanoisit vangituille: Lähtekää
ja pimeydessä viruville: Tulkaa valoon…
Eivät he näe nälkää, ei heidän tule jano,
ei heitä ahdista helle eikä auringon polte,
sillä heitä ohjaa heidän armahtajansa,
joka vie heidät lähteiden ääreen
Mm. näihin lohdutuksen lupauksiinhan Jeesus viittasi sitten
ensimmäisessä saarnassaan, Nasaretin synagogassa:
Tänään, teidän kuultenne, on tämä kirjoitus käynyt toteen
Tällaista lohdutusta oli vanha Simeonkin odottamassa
Jerusalemin temppelissä.
Jesajan kirjassa on myös muita lohdutuksen lupauksia:
52. luvussa (j. 7-10) sanotaan:
Kuinka ihanat ovat vuorilla ilosanoman tuojan askelet!
Hän ilmoittaa rauhan tulon, tuo suuren ilosanoman,
hän tuo pelastuksen sanoman ja sanoo Siionille:
– Sinun Jumalasi on nyt kuningas!
Kuulkaa! Vartijat kohottavat riemuhuudon,
ja kaikki yhtyvät iloon, sillä omin silmin he näkevät,
kuinka Herra palaa Siioniin.
Puhjetkaa riemuun, te Jerusalemin rauniot,
kaikki yhdessä iloitkaa!
Herra on antanut kansalleen LOHDUTUKSEN,
hän on lunastanut vapaaksi Jerusalemin.
Herra on osoittanut pyhän käsivartensa voiman
kaikkien kansojen silmien edessä,
niin että maan kaikki ääret näkevät pelastuksen,
jonka meidän Jumalamme on tuonut
Tämä Jesajan kirjan kohta Simeonilla oli VARMASTI mielessään,
kun hän kohtasi Jeesus-vauvan temppelissä.
Simeonhan jopa lainaa tuota Jesajan sanaa omassa ylistyslaulussaan,
jonka me tunnemme Simeonin kiitosvirtenä (ja joka löytyy myös
meidän messuvihkojemme lopusta). Simeonhan ylisti näin:
Minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi,
jonka olet kaikille kansoille valmistanut (Lk 2:30-31)
– Jesajahan puhui pelastuksesta, jonka kaikki kansat saavat nähdä.
Tuo Jesajan 52 luku kertoo upealla tavalla siitä lohdutuksesta,
jonka Jumala lupasi Israelille.
Siinähän puhuttiin suuresta ilosanomasta, siis evankeliumista.
Aivan niin kuin kedon paimenet saivat jouluyönä enkeleiltä kuulla
suuresta ilosta koko kansalle.
– Jeesuksen syntyminen oli ilosanoma yli kaikkien muiden.
Jesaja puhuu myös Jumala olisi taas kansansa kuningas.
Kuninkaastahan käytettiin nimeä Voideltu, hepreaksi masiah.
Jumala itse olisi tuo kansan Messias-kuningas.
Silloin valta olisi taas oikeissa käsissä: ei jumalattomilla kuninkailla
eikä viholliskansojen hallitsijoilla.
Mielenkiintoista on myös se, miten Jesajan puhuu tuon
kuninkaan paluusta: Vartijat kohottavat riemuhuudon,
ja kaikki yhtyvät iloon, sillä omin silmin he näkevät,
kuinka Herra palaa Siioniin.
Simeon itse tiesi olevansa tällainen vartija.
Hänet Jumalan Pyhä Henki oli asettanut tähyilemään
tuon kuninkaan paluuta.
Ja kun hän sitten näkee tuon kuninkaan, hän kohottaa riemuhuudon
– niin kuin Simeon sitten tekeekin kiitosvirressään.
Hän sai omin silmin nähdä, miten Herra palaa Siioniin.
Jumalahan oli ottanut Jerusalemin temppelin asuinpaikakseen.
Mutta kansa oli monella tavoin pahoittanut Jumalan mielen.
Ja niin Jumalan läsnäolo poistui temppelistä, niin kuin Hesekiel
kertoo profetiassaan.
Mutta nyt Jumalan läsnäolo valtasi taas temppelin.
Tuossa pienessä rääpäleessä, 40 päivän ikäisessä vauvassa,
Jumala jälleen oli tullut kansansa keskelle.
Eikä mihin tahansa, vaan kansansa pyhimpään paikkaan,
Jerusalemin temppelivuorelle.
Tuo huomaamaton tapaaminen Simeonin ja Jeesuksen välillä
merkitsi itse asiassa kaikkein suurimman LOHDUTUKSEN
saapumista Israelin keskelle.
***
Raamatussa nimittäin lohdutus liitetään henkilöön, Jumalaan
tai Jeesukseen. Hän on itse se lohdutus.
Me ajattelemme lohdutuksesta helposti toisella tavoin.
Jos olemme surullisia, voivat jonkun toisen ihmisen kauniit sanat
lohduttaa meitä. Tai jokin laulu tai musiikki voi lohduttaa meitä.
Tai syvällisen ja sielunhoidollisen kirjan lukeminen voi lohduttaa
painunutta mieltä.
Roomalaiskirjeessä kuitenkin puhutaan kärsivällisyyden ja
lohdutuksen Jumalasta (Rm 15:4).
Korinttilaiskirjeessä Paavali puhuu myös laupeuden Isästä ja
kaiken lohdutuksen Jumalasta.
Lohdutus on siis yksi Jumalan ominaisuus. Hän ON meidän lohdutuksemme.
Filippiläiskirjeessä Paavali liittää lohdutuksen myös Jeesukseen.
Hän sanoo, että Kristuksen rakkaus suo lohdutusta.
Tässä on varmaankin päästy asian ytimeen.
Kun me olemme surullisia, kun olemme menettäneet jotain,
kun olemme allapäin mikä meitä pohjimmiltaan silloin auttaa?
Eikö se ole juuri Kristuksen rakkaus.
Se että ymmärrämme ja saamme vastaanottaa sellaista rakkautta,
joka käy yli meidän ymmärryksemme.
Rakkautta, jota me emme edes osaa odottaa
ja jota emme millään tavoin ansaitse osaksemme.
Kun tällainen Kristuksen rakkaus kohtaa meidät,
se on syvimmän lohdutuksen lähde.
***
Evankeliumissa kerrotaan, miten vanha Simeon otti Jeesus-lapsen
syliinsä. Mutta hengellisessä mielessä tapahtui oikeastaan päinvastoin:
Jeesus itse otti tuon vanhan miehenrökäleen syliinsä.
Hänet joka oli vuosikymmeniä etsinyt ja odottanut,
kaivannut, pettynyt, harhaillut.
Jeesus otti hänet syliinsä, lohdutti häntä rakkaudellaan,
ja täytti tuon miehen nälän ja odotuksen.
Tuon kohtaamisen jälkeen Simeon oli valmis kuolemaan.
Nyt sinä annat palvelijasi rauhassa lähteä …
sillä silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi
Tai voisi sanoa, että Nyt minä voin turvallisin mielin siirtyä tästä
elämästä iankaikkiseen elämään, sillä minä olen saanut kohdata
sen pelastuksen, joka ON Kristuksessa tässä lapsessa.
***
Tuo on se syvällisin lohdutus mitä kukaan ihminen voi saada
osakseen tässä elämässä.
Muiden ihmisten kuolema on toki asia, joka koskettaa meitä vahvasti
ja johon me tarvitsemme Jumalan lohdutusta.
Mutta vielä enemmän meitä koskettaa tietoisuus siitä,
että MINUNKIN elämäni päättyy kerran kuolemaan.
Suru OMASTA kuolemasta on ehkä voimakkain asia,
johon me tarvitsemme lohdutusta.
Ja niin kuin hyvin tiedämme:
Vain kuoleman voittajan kohtaaminen, usko Ylösnousseeseen
Kristukseen, synnin ja kuoleman voittajaan,
lohduttaa meitä oman kuolemamme edessä.
Kristukseen yhdistettyinä me voimme nimittäin olla varmoja
siitä, että me saamme lähteä rauhassa,
ilman pelkoa, ilman epätietoisuutta siitä, mikä meitä kohtaa.
***
Tessalonikalaiskirjeessä Paavali sanoo kerran:
Lohduttakaa toisianne näillä sanoille
Ja muistatteko, missä asiassa ja millä sanoilla?
Aivan oikein: Oman kuolemamme edessä.
Tahdomme veljet teidän olevan selvillä siitä, mitä tapahtuu kuoleman
uneen nukkuville, jotta ette surisi niin kuin nuo toiset, joilla ei ole toivoa.
Jos kerran Jeesus on kuollut ja noussut kuolleista,
niin kuin me uskomme,
silloin Jumala myös on Jeesuksen tullessa tuova poisnukkuneet
elämään yhdessä hänen kanssaan.
Ilmoitamme teille, mitä Herra on sanonut:
Me elossa olevat, jotka saamme jäädä tänne siihen asti kun Herra tulee,
emme ehdi poisnukkuneiden edelle.
Itse Herra laskeutuu taivaasta ylienkelin käskyhuudon kuuluessa ja
Jumalan pasuunan kaikuessa, ja ensin nousevat ylös ne,
jotka ovat kuolleet Kristukseen uskovina.
Meidät, jotka olemme vielä elossa ja täällä jäljellä,
temmataan sitten yhdessä heidän kanssaan pilvissä yläilmoihin
Herraa vastaan. Näin saamme olla aina Herran kanssa.
Lohduttakaa toisianne näillä sanoilla
Siis millä? Että Jeesuksen kuolema ja ylösnousemus takaavat
ylösnousemuksen kaikille uskossa kuolleille.
Me saamme aina elää yhdessä Hänen kanssa.
Jo nyt täällä seurakunnassa, Jeesuksen sylissä,
Hänen rakkautensa kohteena.
Ja kerran perillä, kun olemme saaneet rauhassa
lähteä siihen iankaikkiseen lohdutukseen (2. Tess. 2:16)
joka meille Raamatussa luvataan.
Siellä me saamme lopullisen lohdutuksen vaivoihimme (Lk 16:25)
niin kuin Jeesus itse meille lupaa.