Jeesus tiivistää niin että jokainen voi ymmärtää: ”Totisesti, totisesti Minä sanon teille: jos ei nisun jyvä putoa maahan ja kuole, niin se jää yksin; mutta jos se kuolee, niin se tuottaa paljon hedelmää.”
Jokainen ymmärtää, että nisu eli vehnä on hyvä asia ja lopussa on paljon hedelmää on sekin hyvä asia ja jos on vaikeuksia ymmärtää tai ei oikein kiinnosta, niin jo näistäkin Jeesuksen sanoista huomaa, että Jeesus on Se hyvä juttu ja asiat päättyvät Hänen kanssaan hyvin.
Näin yksinkertaisesti.
Sitten asioiden voi syvyyttä voi katsoa pidemmälle kuin ihminen voi käsittää.
Nämä Jeesuksen sanat olivat Hänen julkisen toimintansa viime hetkiltä. Tämä kohta, jossa Jeesus oli tullut Jerusalemiin viimeistä kertaa ja kreikkalaiset kysyivät Häntä, saattaa vaikuttaa katkonaiselta ja erikoiselta.
Tässä on monta kohtaa:
Pakanat lähestyivät Jeesusta, Hän puhuu hetken tulleen, palvelemisesta, kirkkaudesta, ylentämisestä maasta, kunnioittamisesta, kuolemasta, tämän maailman ruhtinaan heittämisestä ulos, kaikkien vetämisestä puoleensa sekä Jeesus järkyttyi ja Isä puhui Taivaasta.
Kyse ei ole katkonaisuudesta, vaan kokonaisuudesta, jonka yksittäiset osatkin Jumalan todellisuudesta ovat suurempia kuin mitä ihminen käsittää.
Jeesus sanoi, että Hetki on tullut.
Nyt oli tullut hetki: julkinen toiminta päättyi, julkiset opetukset ja keskustelut päättyivät, jäljellä oli vain opetuslasten opettaminen ja ehtoollisen asettaminen ja Jeesus hyökkäsi Saatanan kimppuuun eli heitti tämän maailman ruhtinaan ulos tästä hetkestä alkaen.
Hetki oli tullut ja se selittää tämän päivän evankeliumitekstin nopeaa tempoa ja kiivautta.
Jeesus toimi ihmisten puolesta, mutta Hän ei tarvinnut, eikä ottanut ihmisiä siihen mukaan (risti ja malja), eikä Hän tarvinnut edes sitä, että ihmiset olisivat kaiken ymmärtäneet silloin Jerusalemissa, esimerkiksi ei meille täällä ajassa ole kerrottu kuin joitain yksittäisiä asioita mitä tapahtui Jeesuksen ristinkuoleman ja ylösnousemuksen välissä eli me tiedämme mitä tapahtui pitkäperjantaina ja tiedämme mitä tapahtui pääsiässunnuntaina, mutta meille ei ole kerrottu paljoakaan mitä tapahtui lauantaina. Hetki oli tullut ja Jeesus meni nopeasti kohti ristiä pelastamaan ihmiskuntaa.
Sitten myöhemmin, rauhallisissa oloissa apostoli Paavali kävi läpi tätä seikkaperäisemmin kirjeessään roomalaisille luvussa 6.
Jeesus sanoi, että Hänet ylennetään eli korotetaan maasta ja Raamattu perään selittää, että se tarkoitti minkälaisella kuolemalla Jeesus oli kuoleva eli korotettava ristin puulle (pronssikäärme).
Jeesus sanoo: Ja kun Minut ylennetään maasta, niin Minä vedän kaikki tyköni.
Kun Jeesus ristiinnaulittiin, Hän heitti ulos tämän maailman ruhtinaan eli Saatanan ja riisti siltä oikeudet ihmiskuntaan ja Jeesus sovitti kaikkien ihmisten kaikki synnit. Jumalalla on kaikki oikeudet meihin ja jokaiseen ihmiseen.
Jeesus sanoo: ”Jos joku Minua palvelee, seuratkoon hän Minua; ja missä minä olen, siellä on myös minun palvelijani oleva. Ja jos joku Minua palvelee, niin Isä on kunnioittava häntä. Nyt Minun sieluni on järkytetty; ja mitä pitäisi Minun sanoman?
Jeesus järkyttyi. Jeesuksella oli ihmisen tunne-elämä, mutta tämä ei ole ihmisen, vaan Jumalan järkyttymistä. Tämä on samanlainen hetki kuin myöhemmin, kun Jeesus oli tuskan vallassa ja hikoili kuin verta Getsemanessa kiirastorstain ja pitkäperjantain välisenä yönä. Jeesus tunsi jo ruoskaniskut ja ristin naulat sekä Jumalan vihan maljan, jonka Hän joutui tyhjentämään pian. Jeesus näki ja tunsi myös meidän synnin. Vaikka ne synnit ovat meidän tekojamme ja meidän sydämessämme, emme me niitä oikein ymmmärrä.
Tämä on roomalaiskirjeessä yleisesti ja luvussa 6: synnintekijöinä me emme ymmärrä kokonaan ja välillä emme ollenkaan miten olemme synnin vääryyden aseita ja synnin palvelijoita.
Me emme kristittyinäkään sitä näe loppuun asti, mutta Jumalana Jeesus näki meidän kaiken saastaisuuden ja laittomuuden. Pyhänä ja puhtaana synti jo itsessään järkytti Häntä, mutta Hän joutui vielä sovittamaan sen kaiken ja kohtaamaan Jumalan vihan.
Se järkytti Jeesusta, mutta Hän suostui ja sanoi: Sitä varten Minä olen tähän hetkeen tullut. Isä kirkasta nimesi! Eli samoin kuin Getsemanessa Jeesus rukoili: ”Isäni, jos tämä malja ei voi mennä minun ohitseni Minun sitä juomattani, niin tapahtukoon Sinun tahtosi.”
Jeesus vihasi elämäänsä ja antoi Itsensä alttiiksi ja kertakaikkiseksi uhriksi Isän tahdon mukaan ja Hän nousi kuolleista ja elää nyt ikuisesti ja antaa ikuisen elämän jokaiselle, joka uskoo Häneen ja on kastettu, kuten Paavali kirjoitti: ”Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.”
Kun Jeesus sanoi: ”Joka elämäänsä rakastaa, kadottaa sen; mutta joka vihaa elämäänsä tässä maailmassa, hän on säilyttävä sen iankaikkiseen elämään. Jos joku Minua palvelee, seuratkoon hän Minua; ja missä Minä olen, siellä on myös minun palvelijani oleva. Ja jos joku minua palvelee, niin Isä on kunnioittava häntä.” Hän tarkoitti ensisijaisesti itseään ja teki esimerkin meille: Jeesus tuli palvelemaan meitä ihmisiä ja toteuttamaan Isän tahdon.
Hän kunnoittaa Isää ja Isä Poikaa. Mutta tarkoittaa tämä palveleminen meitäkin ja Jeesus kutsuu meitä palvelemaan Häntä itseään, toki lähimmäistäkin, mutta ei Uljasta ja uutta ihmiskuntaa, vaan palvelemaan Häntä, Jumalaa ja Hänen valtakuntaansa. Elämänsä vihaaminen ei tarkoita mitään itsensä vahingoittamista tai muuta tuhoamista, vaan Jeesuksen asettamista etusijalle ja valita Jeesus kun pitää valita Hänet tai maailma, tarvittaessa aina valmiuteen marttyyrikuolemaan asti.
Kun Jeesus puhui palvelemisesta, alkaa meidän sydämemme nurista, että onko pelastus sittenkin ehdollista jälkikäteen ja onko siinä on meidän kätemme mukana.
Ei ole.
Siihen Jeesus ei meistä päästä, nimittäin pelastuksen tekijöiksi, vaan me voimme olla vain vastaanottajia, lahjan saajia. Työstään Jeesus ei jaa osuuksia.
Sinä et mennyt ristille vähäksikään aikaan. Jeesus oli siellä yksin. Sinä et juonut pisaraakaan Jumalan vihan maljasta. Jeesus joi sen yksin.
Pelastus on kokonaan Jeesuksen työtä ja Hänen ansiotaan ja kaikki kunnia kuuluu Hänelle ja iankaikkinen elämä annetaan meille vain armosta ja kokonaan lahjana Kristuksessa Jeesuksessa.
Meidän osuudeksi jää sanoa: Kiitos Jeesus.
Se on pelastus ja sitten on pyhitys.
Kastettuina ja Jeesukseen uskovina meidän on palveltava Jeesusta ja Hänen valtakuntaansa. Meidän palvelemisemme ja uusi elämämme perustuu siihen, että olemme kastetut Jeesuksen kuolemaan ja Hänen ylösnousemukseensa kuten Paavali kirjoittaa Room. 6.
Kun Jeesus sanoi: ”Ja kun minut ylennetään maasta, niin minä vedän kaikki tyköni.” Tämä tarkoitti sitä, että Jeesus sovitti kaikkien ihmisten kaikki synnit ja Hänellä on kaikki oikeudet jokaiseen ihmiseen ja tämä oli vastaus kreikkalaisille, kaikki ovat pelastuksen piirissä.
Mutta myös sitä, että Jeesus vetää kaikki kastetut tykönsä ristinkuolemaansa. Tätä kasteen, ristin ja ylösnousemuksen välisiä suhteita apostoli Paavali selitti kirjeessään roomalaisille sen luvussa 6.
Vanha syntinen ihmisemme on haudattu kasteen hautaan ja synnin ruumis on siinä ristiinnaulittu, niin ettemme enää syntiä palvelisi.
Eli Jeesus vetää ristinkuolemaansa ja ylösnousemukseen –> väline on kaste → Uudestisyntyneiden on palveltava Jeesusta.
Eli ”Minä vedän kaikki puoleeni.” liittyy vanhan ihmisen ja syntielämän loppumiseen sekä uuteen elämään ja palvelemiseen.
Lopuksi kaksi asiaa Jumalan kirkkaus ja kunnia:
Tekstissä on erikoinen kohta Jumalan kirkkaudesta. Jeesus huudahti: ”Isä, kirkasta nimesi!” Niin Taivaasta tuli ääni: ”Minä olen sen kirkastanut, ja olen sen vielä kirkastava.” Mitä me maan tomu ymmärtäisimme Jumalan kirkkaudesta tai Isän ja Pojan keskinäisestä puheesta. Paikalla ollut kansakin sanoi kuten me sanoisimme samassa tilanteessa: ”Niin kansa, joka seisoi ja kuuli sen, sanoi ukkosen jylisseen. Toiset sanoivat: ”Häntä puhutteli enkeli.” Mutta tämä olikin meitä varten ja Jeesus sanoi: ”Ei tämä ääni tullut Minun tähteni, vaan teidän tähtenne.”
Jumalan kirkkaus. ”Isä, kirkasta Nimesi! Niin Taivaasta tuli ääni: ”Minä olen sen kirkastanut, ja olen sen vielä kirkastava.” Yhdeltä osaltaan tämä liittyy suoraan Jeesuksen ylösnousemukseen, Paavali kirjoitti: Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta.
Eli kun Jeesus järkyttyi ihmisten synnistä seuraavaa rangaistusta ja huusi Isältään apua. Hän pyysi Jumalan kirkkautta eli ylösnousemuksen toivoa.
Viimeiseksi. Jumalan kunnia.
Jeesus sanoo: ”Ja jos joku Minua palvelee, niin Isä on kunnioittava häntä.” Jumala on kunnoittava ihmistä. Kuningas kunnioittaa palvelijaansa. Luoja kunnioittaa luotua. Kyse ei ole meistä, vaan siitä miten ihmeellinen on Jeesuksen ristin työ ja siihen liittyen yhtenä armonvälineenä kaste: miten meistä tuli kasteessa uusi luomus, miten meidät on kasteessa pesty ja miten me olemme uudestisyntyneet. Ja miten me olemme Jumalan edessä puhtaita ja palvelumme on oikeaa ja Jumalan mieleeen, kun olemme kastetut Jeesukseen Kristukseen.
Jeesus on meidät pelastanut ja meidän kuuluu palvella Jeesusta.
Jeesus on se hyvä asia ja Häneen kanssaan kaikki päättyy hyvin.
Amen.