Mark. 10: 32-45
Kun he sitten nousivat Jerusalemiin vievää tietä, Jeesus kulki muiden edellä. Opetuslapset olivat ymmällä, ja heidän perässään kulkevat ihmiset alkoivat pelätä. Silloin Jeesus kutsui taas luokseen kaksitoista opetuslastaan ja alkoi puhua heille siitä, mitä hänelle oli tapahtuva: ”Me menemme nyt Jerusalemiin, ja Ihmisen Poika annetaan ylipappien ja lainopettajien käsiin. He tuomitsevat hänet kuolemaan ja luovuttavat hänet pakanoille, ja nämä pilkkaavat ja sylkevät ja ruoskivat häntä ja tappavat hänet. Mutta kolmen päivän kuluttua hän nousee kuolleista.”
Jaakob ja Johannes, Sebedeuksen pojat, tulivat Jeesuksen luo ja sanoivat: ”Opettaja, meillä olisi sinulle pyyntö. Suostuthan siihen.” ”Mitä te haluatte minun tekevän?” kysyi Jeesus. He vastasivat: ”Kun kirkkautesi tulee, anna meidän istua vierelläsi, toisen oikealla ja toisen vasemmalla puolella.” Jeesus sanoi heille: ”Te ette tiedä mitä pyydätte. Onko teistä juomaan sitä maljaa, jonka minä juon? Voitteko te ottaa sen kasteen, jolla minut kastetaan?” ”Voimme”, he vastasivat. Silloin Jeesus sanoi heille: ”Sen maljan, jonka minä juon, te vielä juottekin, ja sillä kasteella, jolla minut kastetaan, kastetaan myös teidät. Mutta minä en määrää siitä, kuka istuu oikealla ja kuka vasemmalla puolellani. Ne paikat ovat niiden, joille ne on tarkoitettu.” Kun muut kymmenen kuulivat tästä, he suuttuivat Jaakobille ja Johannekselle. Mutta Jeesus kutsui heidät luokseen ja sanoi: ”Te tiedätte, että ne, jotka ovat hallitsijan asemassa, ovat kansojen herroja ja maan mahtavat pitävät kansoja valtansa alla. Niin ei saa olla teidän keskuudessanne. Joka tahtoo teidän joukossanne tulla suureksi, se olkoon toisten palvelija, ja joka tahtoo tulla teidän joukossanne ensimmäiseksi, se olkoon kaikkien orja. Ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi kaikkien puolesta.”
Juna kulkee kiskoja pitkin. Se menee sinne, minne rata vie, vaikka matkustajat ehkä haluaisivatkin joskus koukata muualle. On oltava kyydissä ja tehtävä matkaa kiskojen mukaan. Jeesuksen opetuslapset olivat vähän kuin junan kyydissä kulkiessaan Jeesuksen kanssa. Jeesus ilmoitti, että tämä juna menee muuten Jerusalemiin ja matka päättyy huonosti. Hänen täytyy matkustaa sinne. Opetuslapset luulivat, että juna menee kohti iloa ja juhlaa, eivätkä he halunneet edes kuulla matkan päättyvän huonosti. Miksi Jeesus edes sellaisia puhui? Toisaalta he halusivat tehdä matkaa Jeesuksen kanssa.
Ennen matkan alkua moni ihminen oli pyrkinyt Jeesuksen puheille ja kysellyt matkalippua taivaaseen: milläs sellaisen oikein voisi ostaa? Jeesus asetti hinnan niin korkeaksi, ettei kellään ollut sellaista maksaa. Milloin piti myydä kaikki omaisuus, milloin tulla lapsen kaltaiseksi ja milloin hakata kädetkin irti. Ei saanut olla rikas eikä katsoa väärään suuntaan. Jaakob ja Johannes kuitenkin haaveilivat peräti paikoista veturissa – siellä, missä Jeesus ohjasi. He voisivat olla osallisia Jeesuksen ihmeellisyydestä, siis itsekin melkein parempia. Tiedät ehkä sanonnan, melkein sukua julkkikselle. Se oli heidän haaveensa. Mutta tämä ärsyttää muita opetuslapsia. Miksi kahdella heistä olisi oikeus saada ne parhaat paikat? Mitä muut saisivat? Miten Jeesus selvittäisi tämän tilanteen?
Kukaan ei ymmärtänyt, että lopulta Jeesus itse maksoi jokaisen ihmisen junamatkan. Siinä junassa ei ole erilaisia luokkia. Yksi ja sama lippu oikeuttaa jokaiseen paikkaan. Tai oikeastaan voisi sanoa, että parhailla lipuilla junassa pääsee tarjoilemaan tai siivoamaan. Ne, joilla ei ole varaa tulla mukaan, istuvat parhailla paikoilla.
Jeesuksen kanssa ei voi käydä kauppaa. Vain häneen turvautuminen on keino olla junassa mukana. On hassua, että tässä junassa kaikki kääntyy päälaelleen. Ei ole sellaista arvojärjestystä, jonka ihmiset voisivat käsittää. Ei ole parempia tai huonompia ihmisiä. Kaikki ovat yhtä huonoja ja tarvitsevat siksi Jeesusta. Ei ole helppoa myöntää, ettei osaa tai pysty. Ettei kelpaa. Jokainen haluaa olla huomattu, rakastettu ja tarpeellinen. Jeesus osoittaa, että tarpeellisuus on palvelemista ja itsensä asettamista muiden alapuolelle. Hän kertoo, että hänen kauttaan voimme päästä samanlaiseen yhteyteen Jumalan kanssa kuin aikojen alussa, ennen syntiinlankeemusta. Jumala odottaa lippu kädessään, että tarttuisimme siihen. Tarvittaessa hän sujauttaa sen taskuumme. Hän kutsuu mukaansa.
Palataanpa vielä sinne junaan. Kun juna menee tunneliin, tulee pimeää. Pimeässä on vain oma sisin, oma pimeys. Uskaltaako sinne edes katsoa? Paasto on matka kohti valoa ja iloa – matka kohti pääsiäistä. Se on kuin tunneli, jonka päässä odottaa valo. On aika sulkea hetkeksi silmät ja pohtia, miksi ja minne on oikein matkalla. Mitä matkalaukussa on? Riittävätkö eväät? Jeesus on se, joka voi poistaa pimeyden. Hänellä on nappi, josta junaan saadaan valot. Hänellä on elämän eväät. Ja hän on se, joka osaa ohjata junan taivaaseen. Vieläkö olet kyydissä?