Päivän evankeliumi sisältää käsittämättömältä tuntuvan ja räikeän vastakohdan: Jeesus puhuu kärsimyksestään ja kuolemastaan, mutta Sebedeuksen pojat, Jaakob ja Johannes, pyytävät, että heille annettaisiin ensimmäiset paikat Jumalan valtakunnassa Jeesuksen oikealla ja vasemmalla puolella.
Muut opetuslapset puolestaan suuttuvat, kun he kuulevat pyynnöstä. Heillä on epäilemättä samansuuntaisia toiveita kuin Sebedeuksen pojilla.
Meidän on vaikea ymmärtää opetuslasten käyttäytymistä. Kuinka he saattoivatkin olla niin sokeita ja itsekeskeisiä? Jeesuksen kärsimysilmoituksen olisi luullut herättävän heissä ihan toisenlaisia ajatuksia.
Mutta me katselemme asioita Jeesuksen ristinkuoleman ja ylösnousemuksen toiselta puolen. Jeesus oli tehnyt suuria tunnustekoja, ja Sebedeuksen pojat olivat lisäksi olleet Pietarin kanssa kirkastusvuorella vähän aikaisemmin kirkastusvuorella. Opetuslapset olivat tulleet vakuuttuneiksi siitä, että Jeesus oli Messias, eikä heidän päähänsä millään mahtunut sellainen ajatus, että Messias tulisi korotetuksi asemaansa kärsimyksen ja kuoleman kautta. Ehkä opetuslapset tulkitsivat Jeesuksen kärsimysilmoitukset niin, että Jeesus halusi vain koetella heitä. Kun Jeesus ilmoitti ensimmäisen kerran kärsimyksestään, Pietari nuhteli häntä sanomalla: “Jumala varjelkoon!, Sitä ei saa tapahtua sinulle, Herra!” (Matt. 16:22)
Opetuslapset onnistuivat joka tapauksessa sivuuttamaan Jeesuksen selvät sanat. Pietari oli omassa innossaan valmis jopa kuolemaan Jeesuksen tähden, ja Sebedeuksen pojat vakuuttivat, että he juovat sen maljan, jonka Jeesus juo. Myöhemmin näin tapahtuikin, kuten Jeesus sanoo. Mutta sitä ennen opetuslasten täytyi käydä kova koulu. Kun oltiin matkalla Jerusalemiin, opetuslapset olettivat vielä, että kaikki käy helposti, ja heitä odottavat pian ministerin paikat Jumalan valtakunnassa.
Ihmettelemme opetuslasten sokeutta, mutta meidän on syytä kysyä itseltämme, onnistummeko mekin sivuuttamaan Jeesuksen selvät sanat? Kutsuuhan alkava paastonaika meitä itsetutkisteluun. Me näemme Jeesuksen kärsimyksen ja kuoleman jo tapahtuneina tosiasioina, ja Raamatun opetukset ovat meille tuttuja, mutta ovatko Jeesuksen sanat meille silti vain pelkkiä sanoja? Suhtaudummeko Jeesuksen kärsimykseen etäisesti ja ulkokohtaisesti? Ymmärrämme Jeesuksen kuolemasta jotain järjellämme, mutta onko sen merkitys salattu meidän sydämellemme?
Opetuslapsille kirkastui aikanaan, että Jeesuksen piti kärsiä ja kuolla. Tämä ei ollut mahdollista ilman, että he kohtasivat totuuden itsestään. Näin on myös meidän laitamme. Opetuslapset joutuivat tunnustamaan, että kaikkea heidän toimintaansa ohjasi pohjimmiltaan itsekäs vallan ja oman edun tavoittelu. Sama totuus koskee myös meitä, ja meidänkin on se tunnustettava. Totuus Jumalasta on puolestaan täysin vastakkainen, sillä kaikkea Jumalan toimintaa ohjaa yksinomaan rakkaus. Jumala ei syntynyt ihmiseksi, jotta häntä palveltaisiin, vaan hän tuli palvelemaan.
Laskiainen tarkoittaa paastonaikaan laskeutumista, mutta se viittaa myös siihen, kuinka Jumala laskeutui rakkaudessaan ihmisten tasolle tai jopa heidän alapuolelleen. Jumala asettui orjan asemaan. Jumala suostui siihen, että ihmiset voivat tehdä hänelle, mitä haluavat. Ihmisillä oli mahdollisuus vastata rakkauteen rakkaudella, mutta he kohtelivat Jeesusta itsekkään ja vallanhaluisen luontonsa mukaisesti: pilkkasivat ja kiusasivat häntä ja tappoivat hänet. Eivätkä Jeesusta kohdelleet näin vain hänen aikalaisensa, sillä he olivat kaikkien ihmisten edustajia, myös meidän. Jeesuksen kuolema oli väistämätön, koska hänen tuomitsijansa eivät halunneet hyväksyä sitä, että hän oli viaton ja synnitön, mutta he itse olivat aivan toisenlaisia.
Jumalan ja syntisen ihmisen vastakohta on niin syvä, että me emme voi sitä järjellä käsittää ja tavoittaa, mutta sydämellemme se voi avautua. Totuus meistä on karu ja vastenmielinen, mutta totuus Jumalasta on niin ihmeellinen, että se mitätöi sen, millaisia me olemme. Rakkauden Jumalan armo on suurempi kuin meidän syntimme ja syyllisyytemme. Kysymys ei ole mistään halvasta armosta, joka on tullut osaksemme noin vain. Meidän armahtamisemme maksoi Jumalalle kaiken, kun Jeesus antoi henkensä lunnaiksi meidän kaikkien puolesta.
Jeesuksen risti kertoo, kuinka käsittämättömän paljon Jumala on meitä rakastanut. Ristin juurella särkyy kova sydämemme, kun näemme Jumalan ja itsemme oikeassa valossa. Ristin juurella Isä armahtaa meitä syntisiä lapsiaan. Ristin juurella Jumala sitoo meidät itseensä rakkauden siteellä, samalla katkeamattomalla ja täydellisellä siteellä, joka liittää kolmiyhteisen Jumalan persoonat toisiinsa.
Jumalalla on kaikki valta, mutta hän ei käytä valtaansa ja voimaansa eikä väkivaltaisesti pakota meitä, vaan voittaa rakkaudellaan sydämemme puolelleen.
Jumala toki käyttää myös ulkonaista valtaa, kun hän asettaa pahuudelle rajoja, kurittaa, rankaisee ja tuomitsee. Mutta silloinkin Jumala toimii oman luonteensa mukaisesti, sillä Jumalan vallankäyttökin palvelee aina rakkautta.
Myös kaikki inhimilliset vallankäyttäjät ovat Jumalan ja rakkauden palveluksessa, kun he tekevät hyviä ja oikeudenmukaisia päätöksiä – riippumatta siitä, minkälaiset vaikuttimet heitä ohjaavat. Jumalan edessä vallankäyttäjät joutuvat tilille myös siitä, ovatko he olleet palvelijoita vai etsineet omansa, mutta ihmisten edessä on olennaista nimenomaan vallankäytön sisältö, ei sen vaikuttimet. Ulkonainen vallankäyttö perustuu pakkoon ja herättää aina vastustusta niissä, jotka ovat sen kohteena, mikäli heiltä vaaditaan jotain sellaista, mikä ei heitä miellytä. Emme pidä siitä, että meiltä vaaditaan jotain.
Myös Jumalan laki herättää vihaa ja vastusta. Jumalan lain myönteinen merkitys on siinä, että se paljastaa syntimme ja syyllisyytemme. Lain vaatimukset jättävät meidät kuitenkin epätoivoiseen tilaamme, kun emme pysty emmekä haluakaan niitä täyttää. Umpikujan avaa vain se, että Jeesus on rakkaudessaan täyttänyt kaiken meidän puolestamme.
Laki ja vaatimukset voivat ohjata ulkonaista käyttäytymistä, mutta ne eivät voi liittää persoonia yhteen. Maallinen vallankäyttö ei edellytä sitä, että erilaisissa asemissa olevilla henkilöillä on rakkaussuhde toisiinsa. Vastavuoroinen luottamussuhde on toki tärkeä. Esimerkiksi työpaikalla ajaudutaan syviin ristiriitoihin, jos esimies ja työntekijät eivät voi vastavuoroisesti luottaa siihen, että toinen osapuoli toimii yleisesti hyväksyttyjen pelisääntöjen mukaisesti. Jumalan ja ihmisen välillä ei minkäänlainen vastavuoroisuuden periaate toimi. Edes ulkonainen luottamussuhde ei ole mahdollinen, koska toinen osapuoli on perin epäluotettava. Kaiken lisäksi olemme silloinkin, kun onnistumme toimimaan ulkonaisesti oikein, sydämessämme vastahangassa. Tällaisesta lähtökohdasta ei voi toteutua minkäänlainen rakkaussuhde, eikä varsinkaan sellainen rakkaussuhde, missä Jumala haluaa olla kanssamme. Jumalalle ei riitä mikään puolinainen ja epätäydellinen, Hän vaatii kaiken.
Ennen kaikkea Jumala kuitenkin antaa kaiken ja on jo antanut kaiken, Poikansa, kalleimpansa. Hän antaa myös sen, mitä hän vaatii. Hän antaa meille oman rakkautensa, niin että mekin voimme palvella ja rakastaa. Taivaassa rakkaussuhde Jumalan ja meidän välillä toteutuu täydellisesti. Siellä me palvelemme ja rakastamme luonnostaan mitään numeroa tekemättä. Tässä elämässä haluamme tehdä numeron itsestämme emmekä osaa palvella pyyteettömästi. Siksi meidän on aina uudestaan ja uudestaan tunnustettava syntimme, unohdettava itsemme ja käännettävä katseemme Kristukseen ja hänen rakkauteensa.
Jumalan koulu, missä Hän riisuu meitä omastamme ja ohjaa meitä jäämään yksin Jeesuksen varaan, kestää läpi elämämme. Tätä koulua joutuivat käymään myös Sebedeuksen pojat. Heistä Jaakob kuoli marttyyrikuoleman perimätiedon mukaan 15 vuotta Jeesuksen ristiinnaulitsemisen jälkeen. Johannes eli 90-vuotiaaksi ja oli apostoleista ainoa, jota ei kohdannut marttyyrikuolema. Monenlaiset raskaat vaiheet hän joutui kuitenkin käymään läpi.
Sebedeuksen pojat olivat nuorina miehinä vallanhaluisia ja itsekeskeisiä. He eivät ainoastaan pyytäneet itselleen ensimmäisiä sijoja Jumalan valtakunnassa, vaan menivät jopa niin pitkälle, että halusivat tulen iskevän taivaasta ja tuhoavan ihmiset, jotka eivät ottaneet Jeesusta vastaan. (Luuk. 9:53–55) Jumalan koulussa Johanneksesta kasvoi kuitenkin lempeä rakkauden apostoli. Ehkä meistäkin tulee Johanneksen kaltaisia, mutta vain Jumalan rakkaus voi saada sen aikaan.