(Yhteisvastuumessu)
”Mikä oli Sebedeuksen poikien isän nimi?” Muistan tämän isäni kompakysymyksen lapsuudestani, ehkä siksi, etten osannut siihen vastata. Laskiaissunnuntain evankeliumissa Sebedeuksen pojat osoittautuvat perin inhimillisiksi. Veljekset Jaakob ja Johannes olivat Pietarin kanssa opetuslasten sisäpiiriä, Jeesuksen lähimpiä oppilaita. Arvovaltaisimpien opetuslasten joukkoon kuuluminen näytti nousevan veljesten päähän. Kun Jeesus kertoi alkavasta kärsimystiestään ja tulevasta kuolemastaan, Jaakobin ja Johanneksen ajatukset olivat aivan muualla. He kyselivät Jeesukselta, josko tämä antaisi heille erityispaikan Jumalan valtakunnan hallitsijoina, kun se aika koittaisi. Ei ihme, että Sebedeuksen poikien toiminta herätti kiukkua ja pahaa verta muissa opetuslapsissa.
Jaakob ja Johannes halusivat varmistaa itselleen turvatun aseman ja hyvän tulevaisuuden. Tämä on varsin inhimillistä. Tällainen oman paikan ja aseman varmistaminen on vallalla tässä maailmassa. Jumalan valtakunnan arvojärjestys on toinen: köyhät, nälkäiset, sairaat, heikot, halveksitut ensin. ”Joka tahtoo teidän joukossanne tulla suureksi, se olkoon toisten palvelija, ja joka tahtoo tulla teidän joukossanne ensimmäiseksi, se olkoon kaikkien orja.” Joka haluaa olla suurin, hän käärii hihat ja alkaa palvella muita, antaa itsensä, kykynsä ja aikansa toisten hyväksi. Tämä on hyvä muistutus meille Yhteisvastuumessuun kokoontuneille!
Suurin on se, joka palvelee. Johtaminen on palvelutehtävä. Jeesus käänsi ylösalaisin kaikki siihenastiset käsitykset siitä, miten kuuluu johtaa ja miten käytetään valtaa. Hänen puheensa palvelevasta elämästä ja johtajuudesta oli paljon enemmän kuin vain yksi mielipide opetuslasten nahistelun keskellä. Se oli enemmän kuin luku johtamisen oppikirjassa. Se oli olennaisin kiteytys siitä, mitä Jeesus koko julkisen toimintansa ajan oli puhunut ja näyttänyt. Suurin on se, joka ottaa toisen ihmisen vakavasti, tuntee myötätuntoa ja on valmis auttamaan, jopa ilman vastapalvelun odotusta. Mielenkiintoista onkin, että palveleva johtajuus on nykyisin keskeisimpiä johtamisteorioita. Tutkimusten mukaan se vahvistaa luottamusta, luovuutta, työhön sitoutumista ja oikeudenmukaisuuden kokemusta. Lisäksi se parantaa tehokkuutta ja innovatiivisuutta. Ihminen on luotu tekemään hyvää, palvelemaan.
Tänään laskiaissunnuntaina valmistaudumme ensi keskiviikkona, tuhkakeskiviikkona alkavaan paastonaikaan. Meitä kutsutaan seuraamaan Jeesuksen tietä kohti kärsimystä ja kuolemaa, Jumalan rakkauden uhritietä.
Paastonajalla on useita tavoitteita. Sen aikana ihminen katuu syntejään ja kiintymistään tähän maailmaan sekä haluaa palata täyttämään Jumalan tahdon. Erityisesti paastonaikana ihminen tutkistelee Jumalan pyhyyttä ja rakkautta, joka näkyy Kristuksen kärsimyksessä ja kuolemassa. Paastoon kuuluu, että ihminen pyrkii kasvamaan yhä vastuullisempaan elämäntapaan ja luopumaan omastaan hädänalaisten hyväksi. Ruokatottumusten ja muiden elämäntapojen yksinkertaistaminen on avuksi paastoon liittyvässä hengellisessä kilvoituksessa.
Sananmukaisesti paasto tarkoittaa pidättäytymistä ruoasta ja juomasta. Ruokaan ja juomaan liittyvä paastoaminen koskettaa jokapäiväistä elämäämme ja perustavimpia tarpeitamme. Se muistuttaa, ettei ruoka ole itsestäänselvyys.
Yhteisvastuukeräys 2018 torjuu nälkää ja köyhyyttä Suomessa ja maailman katastrofialueilla. Joka viikko ruoka-apua hakee arviolta 20 000 ihmistä, vuosittain runsaat 100 000. Maassamme ruokahävikki on 25 kg henkeä kohden vuodessa. Enemmistön elintason nousu ja vallalla olevat ruokatrendit – esimerkiksi ruokabloggaaminen, vilkas kokkaamisharrastus ja uudet pikaruoan muodot – ovat johtaneet siihen, että ruokaa heitetään pois uskomattomat määrät, pelkästään Suomessa arviolta 400 miljoonaa kiloa joka vuosi. Yli kolmannes tästä ruokahävikistä on yksittäisten kotitalouksien tähteitä.
Ruokapaastolla on aina ollut yhteys myös lähimmäisiin. Keventämällä ruokavaliota samaistumme niihin 800 miljoonaan naiseen, lapseen ja vanhukseen, jotka kärsivät köyhyydestä ja nälästä. Erityisesti paastonaikana voimme luopua omastamme ja osoittaa heille laupeutta ja rakkautta lahjoittamalla Yhteisvastuukeräykseen.
Laupeuden osoittaminen köyhille ja nälkäisille on aina kuulunut kristilliseen paastoon. Tämä käy ilmi Vanhan testamentin lukukappaleesta, jossa Jumala itse lausuu: ”Toisenlaista paastoa minä odotan: että vapautat syyttömät kahleista, murrat leipää nälkäiselle, avaat kotisi kodittomalle, vaatetat alastoman etkä karttele apua tarvitsevaa lähimmäistäsi.”
Paastonaika muistuttaa Jeesuksen opetuksesta, että ihminen on luotu tekemään hyvää, palvelemaan. Vanha hengellinen viisaus sanoo, että lompakko tekee kaikkein viimeisimmäksi parannuksen. Totta on se, että suhteemme rahaan, tavaraan ja kaikkeen aineelliseen hyvään paljastaa aina jotain olennaista suhteestamme Jumalaan ja lähimmäiseen. Kun ymmärrämme olevamme kaikessa riippuvaisia Jumalasta ja kaiken olevan hänen lahjaansa meille, vapaudumme palvelemaan Jumalaa. Sen me teemme rakastamalla lähimmäistämme.
Suomalaiset Reijo Loikkanen ja Ilkka Puhakka tekivät evankelioimistyötä 15 vuoden ajan Itä-Euroopan vankiloissa. Loikkanen oli entinen uskoon tullut elinkautisvanki, Puhakka puolestaan evankelista ja raamatunopettaja. He vierailivat muun muassa Pietarin, Siperian, Murmanskin, Volgogradin ja Arkangelin vankiloissa kertomassa evankeliumia Jeesuksesta. Loikkasella oli tapana antaa rahaa kerjäläisille, varsinkin lapsille. Kun Puhakka ihmetteli sitä, Loikkanen totesi: ”Luuletko, että olen niin köyhä, etten voi köyhempääni auttaa!” (Ilkka Puhakka, Mitä silmät ei nää, s 189).
”Luuletko, että olen niin köyhä, etten voi köyhempääni auttaa!” Ihminen on luotu tekemään hyvää, palvelemaan. Jokainen voi auttaa lähimmäistään, tänään vaikka osallistumalla Yhteisvastuukeräykseen. ”Joka tahtoo teidän joukossanne tulla suureksi, se olkoon toisten palvelija, ja joka tahtoo tulla teidän joukossanne ensimmäiseksi, se olkoon kaikkien orja.”