Tietäjät ja lähetys
Tänään evankeliumissa olemme jo kuulleet muiden kansojen eli ei-juutalaisten edustajista. Tietäjät eivät olleet noitia enteidenselittäjiä tai loitsupappeja. He olivat varmasti kuulleet sanan Messiaan tähdestä – todennäköisesti Babyloniaan tulleilta Israelin pakkosiirtolaisilta ja säilyttäneet sen ja kuulleet sen yhä uudelleen Babyloniaan jääneiltä juutalaisilta.
He riemastuivat nähdessään Jeesuksen, Antoivat hänelle kalliita lahjoja ja vedettyään Herodesta nenästä he palasivat omaan maahansa antamiaan lahjojaan köyhempinä, mutta kuitenkin suunnattomasti rikkaampina: heillä oli näet nyt todistus siitä, että Jeesus oli syntynyt, maailman Vapahtaja. Usko häneen oli kultaa ja muita lahjoja kalliimpi. Siinä oli elämän toivo
He olivat elävä todistus myöhemmin koko maailmanlaajalle kirkolle siitä, että pakanat oli suljettu evankeliumin piiriin jo alusta alkaen. Eikä muuten voinut ollakaan. VT todistaa lukemattomia kertoja siitä, että Jumala haluaa pelastaa ihmisiä kaikista kansoista. Messiasennustukset puhuivat vastaansanomattoman selvästi samasta: syntyvä Messias oli kaikkien kansojen valo. Juutalaiset eivät vain käsittäneet tätä. Heillä oli tässä sokea piste.
Kutsu pappiskansaksi ei ollut valjennut.
Uskoon tulleet juutalaiset – kuten Paavali – tajusivat asian täysin selvästi. Kaikki kansat on sovitettu Jeesuksen ristinkuolemassa. Kaikille tulee julistaa evankeliumi Kristuksesta
Jumalan aikataulu
Tähtien radat paikoilleen jo kauan ennen tuota Jaakobin tähteä (Jupiterin, Saturnuksen ja Venuksen tähti-ilmiötä v. 3 eKr. s. Aika oli juuri tuolloin täytetty ja Jumala lähetti Poikansa
Päivän epistolasta:
Paavalille oli etuoikeus julistaa evankeliumia eri kansoille, pakanoille eli ei-juutalaisille. Hänen työnsä oli hyvin raskasta. Juutalaiset vainosivat, vihasivat, pakanat vainosivat, kärsi nälkää, janoa, loputtomasti vaaroja (2 Kor. 11), salajuonia.
Paavali ei kuitenkaan halunnut olla sankari. Hän oli tavallinen syntinen ihminen. Muita syntisempi: minä olen syntisistä suurin – olen vainonnut Jumalan seurakuntaa!
Tekstissä ilmaisu ”pyhistä vähäisin”. Mutta hän erosi enemmistöstä: hänelle Jumala oli uskonut evankeliumin. Hän oli juutalainen itse, tosin Rooman kansalainen. Mutta erityisenä kutsumuksena julistaa ei-juutalaisille.
Oli tehty sopimus työnjaostakin: Pietari juutalaisille, Paavali pakanoille, hyvin nykyaikaista
Lähetystyötä ajatellen avainjae on:
Tekstin lähetyspolttopiste: muihin kansoihin kuuluvilla on sama oikeus perintöön kuin juutalaisillakin, he ovat saman ruumiin jäseniä ja heitä koskee nyt sama lupaus, kun evankeliumi on johtanut heidät Kristuksen Jeesuksen yhteyteen.
Jumalan suunnitelma – kaksi kertaa tekstissä – oli saavuttanut tietyn vaiheen.
Oli kaksi salaisuutta: miksi Jumalan suunnitelman kohdat toteutuivat siinä aikataulussa, missä ne toteutuivat ja toiseksi: Miksi Jumala oli päättänyt sulkea kaikki synnin alle ja pelastaa ihmisen uskon kautta Jeesukseen. Oli aikataulun salaisuus, oli Kristuksen salaisuus
Kristus poikkesi maailman kaikesta uskonnollisuudesta ja uskonnoista. Juutalaisilla oli hänestä lupaukset, mutta heidän silmillään oli peite, kun VT:ia luettiin, yhä tänä päivänä, vain pieni osa juutalaisia uskoo.
Kristus-salaisuuden paljastaminen eli Kristuksen tulo maailmaan ja itse Kristus Jeesus jäävät myös jatkuvasti salaisuudeksi vaikka ne on ”paljastettu”
Me tartumme siihen hyvään, mikä on kerrottu, Jeesukseen. Hänen salaisuutensa on kuitenkin sen äärettömässä hyvyydessä ja suurenmoisuudessa tutkimaton. Armon rikkaudet paljastuvat meille niiden täydessä määrässä vasta taivaassa. Nytkin saa opetella tuntemaan Jumalan pitkämielisyyttä ja rakkautta syntistä ihmistä kohtaan päivä päivältä, uudestaan ja uudestaan hämmästyä siitä, että minullakin on syntien anteeksisaaminen vaikken ole osannut elää nuhteettomasti, vaan lankean monin tavoin joka päivä ajatuksin, sanoin ja teoin ja laiminlyönnein
(Saarna pidetty huomattavasti lyhennettynä ja vapaasti, ilman muistiinpanoja lisättynä osiolla lähetystyön tämän päivän tilanteesta ja työn keskeneräisyydestä.)