Jouluna ollaan rajalla. Ihminen ja Jumala, aika ja iäisyys, rajallinen ja ääretön kohtaavat. Tätä uskomme salaisuutta yritämme ymmärtää ja selittää kertomusten, kuvien ja tekemisen avulla. Niinpä monessa perheessä valmistaudutaan jouluun rakentamalla seimiasetelma. Seimen ympärille asetellaan Maria, Joosef, enkelit ja paimenet. Heistä jokaisella oli tärkeä tehtävä jouluna. Lopuksi seimeen asetetaan päähenkilö: Marian poika.
Asetelmassa saattaa olla mukana myös muutama aasi, härkä ja lammas. Mikäpä siinä, sillä nekin olivat Jeesuksen syntymän todistajia. Vaikeampaa on sen sijaan keksiä, miksi mukaan pääsevät jouluyöhön kuulumattomat idän tietäjät. Jos seurattaisiin kirkkovuotta, heidät olisi laitettu paikoilleen vasta tänään loppiaisena.
Raamattu kertoo idän viisaista tietäjistä hyvin vähän. Myöhemmät legendat sitäkin enemmän. Tietäjiä pidetään kolmena kuninkaana, joista yksi oli afrikkalainen. Nuo kolme ilmestyivät paikalle hetkeksi kadotakseen takaisin historian hämärään. Jäljet jäivät kuitenkin elämään. Minut yllätti väite, että Ruotsin vaakunan kolme kruunua pohjautuvat loppiaisen kertomukseen.
Mutta mikä tehtävä idän tietäjillä on joulun kertomuksessa? Mikä on Matteuksen viesti, kun hän tallensi tietäjät evankeliumiin?
Tietäjien merkitys
Ennen katsottiin taivaalle, kun mietittiin tulevaisuuden suuntaa. Näin tekivät itämaan tietäjätkin. On arveltu, että he eivät kuitenkaan olleet mitä tahansa tähdistä ennustajia vaan aikansa oppineita. He tunsivat linnunradan liikkeet ja sen vuoksi huomasivat uuden ilmiön. Tuo tähti oli poikkeuksellinen, ja niinpä he päättivät seurata sitä.
Tietäjät ovat merkityksellisiä ensinnä sen vuoksi, että he tulivat jostakin kaukaa, idästä. Toisin kuin kaikki muut seimen luo saapuneet, tietäjät eivät olleet uskonnoltaan juutalaisia. He eivät etsineet elämän tarkoitusta Vanhasta testamentista eivätkä odottaneet Messiaan syntymää. Silti he lähtivät matkaan. Tähän sisältyy viesti meille: Jeesus Kristus on kaikkia varten. Hän syntyi niin juutalaisten kuin kaikkien muidenkin messiaaksi. Hän tuli luoksemme taivaasta ja on Jumala meitä varten.
Toiseksi tietäjien kohdalla herää kysymys, miksi he lähtivät matkaan. Matteus sanoo heidän etsineen vastasyntynyttä juutalaisten kuningasta. Sellaisen löytäminen oli kuitenkin kovin epätodennäköistä, sillä Juudea oli tuohon aikaan roomalaisten miehittämä. Mikä siis ajoi tietäjiä eteenpäin? Tiedemiehen uteliaisuus ja pyrkimys löytää uutta ja merkitsevää? Toive päästä Jumalan läheisyyteen vaiko halu ymmärtää elämän mysteeriä, ajan ja ikuisuuden salaisuutta?
Usein ihmisen perimmäinen kaipaus on jäsentymätöntä ja hapuilevaa, ei lainkaan suoraviivaista. Niin taisi käydä idän tietäjille. Tähden erityisyydestä huolimatta he eivät osanneet ajatella, että Jumalan poika olisi tullut ihmiseksi. Vasta Herodeksen uteliaisuus ja petos paljastivat tietäjille juutalaisten kuninkaan erityislaadun ja hänen saapumisensa merkityksen. Vanhan testamentin osaajat, ylipapit ja kirjanoppineet, olivat siitä selvillä. Messias syntyisi Betlehemissä ja vapauttaisi kansansa kaikista ikeistä. Vasta Herodeksen ohjeet kuultuaan heidän etsintänsä tarkentui.
Tarvittiin kuitenkin vielä tähti, tuo poikkeuksellinen valo taivaalla. Se kulki heidän edellään ja asettui lopulta Betlehemin yläpuolelle.
Jeesus koko maailmaa varten, ihmisen usein hapuileva kaipuu ja perille ohjaava tähti – siinä loppiaisen evankeliumin ainekset. Mitä ne merkitsevät meille kirkkona ja kristittyinä vuoden 2015 alkaessa?
Kirkon sanoma puree edelleen
Taakse jäänyt vuosi päättyi kirkon elämässä hämmennyksen vallassa. Ovi kävi tiuhaan ja kumpaankin suuntaan. Kirkkoon liittyjien määrä oli ennätyksellisen suuri. Se ilahduttaa. Silti tosiasia on, että menetimme jäseniä Seinäjoen asukasmäärän verran. Monesta kirkon työntekijästä ja vastuunkantajasta tuntui siltä, että hyvin tehty perustyö valui hukkaan.
Nyt ei pidä lannistua. Tänäänkin vietämme, ja epäröimättä, loppiaista, kirkon lähetystyön juhlapäivää. Sanoma Jeesuksesta on erityislaatuinen, ja se on yhä edelleen tarkoitettu kaikille. Se on tarkoitettu niille, jotka eivät vielä koskaan ole kuulleet armollisesta Jumalasta. Ja yhtä hyvin se on tarkoitettu niille, jotka elävät keskuudessamme mutta ovat jättäneet kirkon. Tehtävämme on kertoa heille, että Isän kotiin, seurakuntaan, saa tulla takaisin.
Vielä suurempi syy olla lannistumatta piilee siinä, että ihmisen kaipuu Jumalan luo ei lakkaa, vaikka hän eroaisi kirkosta. Olisi meille suuri virhe luulla niin. Ajattelen niin, että ihminen on levoton, kunnes hän löytää Luojansa. Huolten täyttämä, kunnes hän löytää turvansa. Vailla toivoa, kunnes hän löytää Pelastajansa.
On kolmaskin syy säilyttää rohkeus ja jatkaa kristityn vaellusta. Kristittyinä elämme Jumalan sanasta, niistä Raamatun kertomuksista, jotka kuvaavat Jeesuksen elämän, ja niistä opetuksista, jotka ilmaisevat Isän Jumalan tahdon. Jumalan sana on meille kuin tähti, joka kulkee edellä ja näyttää oikean suunnan. Sana lupauksineen osoittaa uskon kohteen, Marian sylissä olevan Kristuksen, ja kuljettaa häntä kohti. Meillä on sana, ja sen avulla löydämme perille.
Mitä siitä sitten seuraa?
Mitä siitä sitten seuraa, jos kirkko pitää Jumalan sanaa esillä ja ottaa lähetystehtävänsä todesta?
Tietäjät seurasivat tähteä osoittaakseen kunnioitusta vastasyntyneelle kuninkaalle. Löydettyään lapsen he iloitsivat. Löydettyään lapsen he toimivat toisin kuin kaikki muut seimen ympärille kokoontuneet. Joosef oli hiljaa, Maria tutkisteli sydämessään sitä mitä lapsesta sanottiin ja paimenet havaitsivat enkelin ilmoituksen olevan totta. Tietäjät sen sijaan kumartuivat lapsen edessä.
Jos tietäjät jätettäisiin pois seimiasetelmasta, jotain olennaista puuttuisi. Tietäjien rooli on se, joka kuuluu meistä jokaiselle. Kaipaus saa meidät, hapuilevat ihmiset, lopulta kumartumaan ja palvomaan. Silloin Jeesuksesta tulee kunnioituksemme kohde. Häntä me etsimme. Hänen edessään on paikkamme. Ja kun hänet löydämme, olemme kotona, ei vain hetkeksi vaan iäti. Aamen.