Loppiainen, Joh. 1: 29–34, Sari Kuirinlahti

Sari Kuirinlahti
Salpausselkä, Lahti

Rauha teille sisaret ja veljet Kristuksessa,

näin voimallisesti todisti profeetoista suurin, Herran Tienraivaaja, Johannes Kastaja. Matteuksen evankeliumissa Jeesus sanoo: ”Totisesti, yksikään naisesta syntynyt ei ole ollut Johannes Kastajaa suurempi, mutta kaikkein vähäisin, joka on taivasten valtakunnassa, on suurempi kuin hän (Mt. 11: 11).” Näin valtava merkitys on kasteella. Kasteessa meidätkin otetaan taivasten valtakunnan jäseniksi.

Raivatessaan tietä Herralle Johannes sai myös kastaa Hänet. Siinä hetkessä Johannes Kastaja sai kohdata Kolmiyhteisen Jumalan kaikki kolme persoonaa: kasteelle kumartuneen Pojan, Taivaasta kyyhkysen tavoin laskeutuvan Pyhän Hengen sekä Taivaasta puhuvan Isän.

Jeesuksen kaste on meidänkin kasteemme perusta. Vaikka Kaikkivaltias Jumala on suvereeni pelastamaan myös kastamattoman, Kristus itse on antanut meille käskyn kastaa ja viedä evankeliumin maailman ääriin saakka. Kasteessa me osallistumme Kristuksen kuolemaan, mutta myös ylösnousemukseen. Kasteessa Pyhä Henki liittää meidät Kristukseen – synnin, kaiken pahan, kuolemankin vallan Voittajaan, ja samalla myös kirkkoon – onhan kirkko Kristuksen ylösnousemusruumis tässä maailmassa.

Saakoon Pyhä Henki vahvistaa tätä uskoamme. Kilvoittelu syntiä vastaan ja monenlaiset vastoinkäymiset kuuluvat elämäämme kasteen jälkeenkin. Kristuksen omana me saamme kuitenkin aina luottaa siihen, että kun meidän omat voimamme loppuvat kesken, Kristus voittaa puolestamme ankarimmankin taistelun. Tällainen usko vapauttaa meidät iloon ahdingonkin keskellä.

Jotta me ymmärtäisimme, miten valtava kasteen lahja on, me tarvitsemme kristillistä kasvatusta. Salpausselän seurakunnan tavoite Iltarukous tavaksi on yksi osa tätä kasvatusta. Jeesus on Maailman Valo. Meissä ja meidän ympärillämme on vielä kovin paljon pimeyttä ja varsinkin iltaisin se alkaa helposti huolestuttaa meitä. Iltarukouksessa me saamme jättää raskaimmatkin huolemme Vapahtajamme hoitoon. Jos emme löydä sanoja rukoukseen, voimme vain hiljaa kaivata Häntä. Muistammehan, että Kristus itse rukoilee lakkaamatta puolestamme. Aivan kuten kastevauvat lepäävät kummiensa tai vanhempiensa sylissä, yhtä lailla mekin saamme levätä Vapahtajamme sylissä kaikissa elämämme vaiheissa.

Monet kuitenkin turhaan arkailevat Vapahtajan sylinä toimivaan kotiseurakuntaan tulemista, saatikka Raamatun tutkimista. Arvatkaapa, mikä on se Raamatunkohta, jonka uskominen on ihmiselle usein kaikkein vaikeinta? Kristuksen ylösnousemus? – Tähän verrattuna sekin on nähdäkseni helppo. Usein kaikkein vaikein kohta on se oma kiitoksemme Luojalle, kastetoimituksissa ahkerasti luetun psalmin 139 jae 14: ”Minä olen ihme, suuri ihme, ja kiitän sinua siitä (Ps. 139: 14).” Niin herkästi tämä omanarvontunto meistä sammuu. Niin vaikeaa sitä on sydämeen uudestaan valaa. Omanarvonkokemus rakentuu läpi elämän, erityisesti läheistemme kautta. Siksikin omaishoito on niin tavattoman tärkeää.

Rohkenetko Sinä vielä sanoa ääneen nämä sanat: Minä olen ihme, suuri ihme, ja kiitän sinua siitä? Joka ainoa Luojan luoma elämä on pyhä. Sinäkin olet pyhä. Luoja vahvistakoon elämänrohkeuttasi ja auttakoon sinua kasvamaan sellaiseksi kuin Hän sinut tarkoitti. Sellaista kahletta ei olekaan, mistä Kristus ei voisi sinua vapauttaa.

Ristinuhrillaan Vapahtajamme on sovittanut puolestamme kaiken sen, mitä me ihmiset emme koskaan voisi sovittaa. Yksin armosta. Johannes Kastaja on meille hyvin merkittävä profeetta myös siksi, että Raamatussa vain Hän kutsui Jeesusta Jumalan Karitsaksi (Joh. 1: 29; Joh. 1: 36) – hänkin vain kaksi kertaa.

Johanneksen todistuksella on juurensa Vanhan Testamentin profetioissa ja juutalaisten uhrikultissa. Jesajan kirjan luvun 53 mukaan: ”…Herra pani meidän kaikkien syntivelan hänen kannettavakseen. Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen, ei hän suutansa avannut. Kuin karitsa, jota teuraaksi viedään, niin kuin lammas, joka on ääneti keritsijäinsä edessä, ei hänkään suutansa avannut (Jes. 53: 6-7).” Muistanette Apostolien teoista, kuinka etiopialainen hoviherrakin luki ääneen juuri tätä Jesajan lukua ennen kuin Filippos kastoi hänet ja kristinusko levisi juutalaisuuden ulkopuolelle Afrikkaan saakka? (Ap.t. 8:32).

Kutsumalla Jeesusta Jumalan Karitsaksi Johannes Kastaja korostaa, että Jeesus on ainoa Jumalan tahdon täydellisesti täyttävä uhri. Muita uhreja ei enää tarvita. Tämän voimallisen todistuksen tähden Jumalan Karitsa kaikuu yhä jokaisella ehtoollisella.

Vaikka te tänään asetattekin minut erityiseen kirkkoherran virkaan, saanhan vielä muistuttaa, että itse asiassa jokainen seurakunnan jäsen on kasteessa vihitty yhteiseen pappeuteen. 1. Pietarin kirjeessä sanotaan: ”Ja rakentukaa itsekin elävinä kivinä hengelliseksi rakennukseksi, pyhäksi papistoksi (1. Piet. 2:5).” Jokainen Kristukseen kastettu osallistuu myös Kristuksen pappeuteen. Yhteinen pappeus juontaa juurensa alkuseurakunnasta saakka. Vuodatettiinhan ensimmäisenä helluntaina Pyhä Henki muidenkin kuin apostolien päälle (Ap.t.2).

Jumalan hyvyydestä todistaminen ei suinkaan aina ole helppoa. Luukkaan evankeliumissa kerrotaan, kuinka Jeesus meni kotikonnuilleen Nasaretiin ja lausui ikään kuin omana virkaanasettamissaarnanaan juuri tuon saman Jesajan tekstin, jonka kuulimme päivän lukukappaleena: ”Herran henki on minun ylläni, sillä hän on voidellut minut…” Kun kuulijat ihmettelivät, eikö tuo saarnamies ole se Joosefin poika, Jeesus vastasi: ”Totisesti: kukaan ei ole profeetta omalla maallaan (Lk. 4: 18-30).”

Uskottavinta todistuksemme lienee silloin, kun me paljastamme sen, miten paljon me itsekin tarvitsemme Jumalaa. Koko olemuksemme vahvistaa silloin sanojamme. Lähipiirin keskellä tämä voi kääntyä kuitenkin ongelmaksi saakka. Ihminen, joka rakastaa sinua ja keskittyy täysin sinun hätääsi, ei välttämättä huomaa, kuinka Jumala auttaa jo sinua. Me ihmiset havaitsemme ja ymmärrämme aina niin rajallisesti.

Vielä palaamme tuohon Jesajan tekstiin: Siinä pakkosiirtolaisuudesta palaava, monin tavoin kolhittu Israelin kansa todistaa Jerusalemin asukkaille, kuinka Jumala vielä palauttaa kaiken hyväksi ja jopa paremmaksi (Jes. 61: 1–3). Saarnatessaan Nasaretissa Jeesus laajensi tekstin kuvaamaan myös omaa tehtäväänsä ja samalla jokaisen seuraajansa tehtävää tässä maailmassa. Jumala on lähettänyt meidätkin ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, parantamaan ne, joiden mieli on murtunut, julistamaan vangituille vapautusta, julistamaan Herran riemuvuotta (Jes. 61: 1–3).

On Jumalan suurta armoa, että olemme saaneet aloittaa yhden uuden riemuvuoden. Rakkaan Isänmaamme, pian 100 vuotta täyttävän Suomen lipussa liehuu syystä risti. Tätä pelastuksemme perustaa uskonpuhdistus eli reformaatio on kirkastanut jo 500 vuotta. Kaikkivaltias Jumala suokoon, että Ilosanoma Jeesuksesta Kristuksesta leviäisi Salpausselän seurakunnassa ja kaikkialla maailmassa. Sulkekoon Hän juuri Sinut – Luojan luoman ihmeen -, meidät kaikki, Kristuksen kirkon, rakkaan Isänmaamme ja koko luomakunnan iankaikkiseen suojaansa.

Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.