Loppiainen, Lk. 11: 29 – 32, Esko Väyrynen

Yksi merkityksetön päivä ei mullista elämää. Sananparsi toteaa saman: ei yksi kerta mitään merkitse. Mutta monta merkityksetöntä päivää saattaa jo muuttaa elämänasenteenkin. Merkityksettömyyden me koemme tyhjiönä. Meidän ajankohtaisen taloudellisen ongelman, työttömyyden eteen joutuneet tietävät omakohtaisesti merkityksettömyyden. Me työttömyydeltä säästyneet emme varmaankaan osaa edes kuvitella sitä turhautumisen syvyyttä, minkä merkityksettömien päivien ketju muodostaa. Sitä tyhjiötä on vaikea täyttää millään keinotekoisella. Työttömän ongelmaan korvaus tai päiväraha on vain ensiapu, työpaikka on ratkaisu. tämän me voimme todeta työttömyyden monista lieveilmiöistä.
Tämän päivän evankeliumin mukaan Jeesus toteaa aikalaistensa tavoittelevan merkkiä. Se myös on ilmaus siitä, että ihmiset olivat turhautuneet arkipäiväisyyteen. Heille oli vuosisatojen takaa tuttu profeetojen ennustus Messiaasta, joka vapauttaa kansan heidän synneistään. Jeesuksen aikalaisille oli heidän mielestään syntiä maksaa pakanalliselle keisarille veroa. Nyt Johannes Kastaja julisti Jeesusta osittaen: Katso Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin, Jh. 1:29. Mutta kansa ei nähnyt Jeesuksen tekvän pienintäkään liikettä tai merkkiä keisarin vallan kukistamiseksi. Jeesus lupaa vain Joonaan merkin.
Profeetta Joonaa on sanottu Vanhan Testamentin ajan lähetystyöntekijäksi. Joona sai Jumalalta kutsun lähteä Niiniveen, sen ajan suurkaupunkiin julistamaan tuomiota synneistä ja parannuksenteon välttämättömyyttä. Ihmisen mittapuulla arvioiden tehtävä näytti täysin ylivoimaiselta. Mutta Jumalan työvälineeksi suostuminen saa mitättömän näköisen ihmisen toteuttamaan Jumalan avulla suuria tekoja. Aikalaistensa silmin Jeesus näytti liian mitättömälle ollakseen profeettojen lupaama Messias. Ihmiset vaativat merkkiä eli näyttöä.
Mekin olemme Jeesuksen aikalaisten kaltaisia. Meidän on vaikea kaikissa tilanteissa uskoa Jumalan Sanan lupauksiin. Uskomme vahvistukseksi, torjuaksemme uskon tyhjiön eli epäuskon, tarvitsemme erikoistilanteita, juhlia. Joulun aikana saimme sellaisia tilanteita. Päiväkerhojen, pyhäkoulujen tai koulujen joulujuhlissa monet meistä saivat arjen harmauden yläpuolelle nousevaa juhlamieltä. Lasten vilpittömästi esittämä Jeesus-lapsen syntymän aitous tarttui myös meihin aikuisiin.
Jouluyön tapahtumia kuvaaviin esityksiin liittyi erottamattomasti eräs näkyvä merkki, Betlehemin tähti. Sitä merkkiä seuraamalla yötyössä olleet paimenet löysivät juhlapaikalle, seimen äärelle. Sama tähti oli osoittamassa tietä itäisen maan mahtaville ruhtinaille. Inhimillisesti ajatellen heillä olisi ollut aihetta tuntea erehtyneensä eli turhautua. Rikkaat tähtien tutkijat eli oppineet ja hallitsijat seisomassa lannan seassa kumartaakseen köyhän rakennustyöläisen lapselle, joka makaa härän rehujen seassa. Itäisen maan viisaat kyselivät äsken syntynyttä juutalaisten kuningasta. Mutta koska tähti, jonka uskoivat etsimänsä kuninkaan merkiksi, opasti heidät köyhien ihmisten lapsen äärelle, niin he uskoivat vastoin inhimillistä havaintoaan löytäneensä kuninkaan. Viisaitten hallitsijoiden käytös oli sen mukainen: osoittivat hänelle kunnioitustaan kumartaen, rukoillen ja kalliita lahjoja tuoden. Usko saatuun merkkiin, tähteen, johti pakanat rukoilemaan todellista joulun Herraa, Jeesusta. Yötyössä olleet paimenet saivat ensimmäisinä olla kumartamassa Jumalan Karitsaa, joka ottaa pois maailman synnin, koska he uskoivat enkelin ilmoittamaan merkkiin. He löysivät lapsen, joka makasi seimessä.
Jeesus- lupasi oli aikalaisilleen vain Joonaan merkin. Joonaan merkki Jeesuksen aikalaisille oli juuri tuo vähäpätöiseen ja köyhään perheeseen syntynyt, kipujen ja sairauden tuttava. Kaukana mahtavan miehitysvallan kukistajasta kansansa vapauttajaksi kohoavasta sotapäälliköstä ja hallitsijasta. Joona oli kolme päivää valaan vatsassa, koska hän yritti pakoilla Jumalan kutsua. Jeesus oli kolme päivää kuoleman vallassa, haudassa, koska hän kuuliaisesti noudatti Jumalan kutsua. Jeesus voitti kuoleman kuolemalla. Joona joutui kuoleman valtaan vastustaessaan Jumalan kutsua. Tämän jälkeen hän tiesi kertoa Niiniven asukkaille, mitä on Jumalan hylkäämisen seurauksena tulossa. Jeesus kuuliaisuudesta Jumalan tahdolle joutui kuoleman valtaan, jotta hän voisi ymmärtää kiusattuja meitä, jotka olemme turhautuneet ehkä niin pitkälle, ettemme jaksa aina edes rukoilla.
Ystävät! Elämän turhuus ja tarpeettomuus torjutaan tänäkin päivänä Joonaan merkillä. Joona joutui lähtemään lähetystyöhön, niinkuin nyt asia ilmaistaisiin, täysin vieraan kansan pariin. Siitä tuli hänen elämänsä sisältö ja tarkoitus. Jumalan Poika uhrasi henkensä täysin arvottomien, meidän syntisten autuuden tähden.
Niiniven kansan jumalaton elämä ei vapauttanut Joonaa Jumalan käskyn tottelemiselta. Meidän epäuskomme tai Jumalan kieltämisemme ei vapauttanut Jumalan Poikaa ristinkuolemalta. Yhtä vähän kansamme monien johtomiesten lainrikkomukset eivät vapauta meitä, ns. tavallisia ihmisiä syyllisyydestä Jumalan edessä.
Joonaan merkki meille on tämän päivän evankeliumissa: tässä on enempi kuin Joona. Jeesus ei vain Joonaan tavoin varoittanut Jumalan hylkäämisen seurauksista, kuoleman valtaan joutumisesta. Jeesus myös sovitti meidän puolestamme hylkäämisen seuraukset, kuoleman valtaan joutumisen. Joonaan merkki meille tämän päivän merkityksettömän elämän vuoksi turhautuneille kirkastuu Jeesuksen lunastustyöstä. Me olemme itse löytäneet sen merkin silloin, kun suostumme hetkisen viivähtämään tuskaisen tai turhautuneen ihmisen rinnalla.
Hijennymme sitä viisautta yhdessä pyytämään!