Päivänavaus alakoulussa Tähti mukaan
Nyt on joulu loppunut ja koulun työ on taas alkanut. Roskapaikoissa lojuu vanhoja joulukuusen raatoja, ja monissa paikoin ovat joulukoristeet poistuneet ikkunoista ja ovista. Joulu on loppu. Siitä kertoo eilisen juhlapyhän nimi ”Loppiainen”.
Miksi pitää erikseen juhlia joulun loppumista emmehän juhli pääsiäisen tai juhannuksen loppumista. Loppiaisen nimi tosin ei kerro paljoakaan itse juhlan sisällöstä eli aiheesta.
Loppiainen on kristikunnan vanhimpia juhlia. Sen nimi oli alkuaan kreikaksi Epifaneia, joka viittaa Herran Kristuksen ilmestymiseen. Loppiaisena kristikunta on monella tavalla muistanut sitä, että Herra Jeesus on maailman valkeus.
Loppiaisena evankeliumi kertoo siitä, että kaukaa tuli tietäjiä Jeesuksen luokse. Kirkas tähti oli johtanut heitä omasta maastaan vastasyntyneen Jeesus-lapsen luo. Siitä tähdestä he olivat kovasti iloisia, niin kuin Raamattu kertoo: ”heidät valtasi suuri ilo” (Mt.2:10). Vielä iloisempia he olivat, kun he harhailun jälkeen pääsivät päämääräänsä asti: rukoillen kumartamaan Herra Jeesusta ja tuomaan hänelle kallisarvoisia lahjoja.
Me ristimme kätemme, kumarramme päämme ja rukoilemme.
Jeesukseni, monet ovat iloinneet siitä, että etsittyään ovat sinut löytäneet. Minä iloitsen siitä, että sinä etsit minua ja löydät minut. Itämaan tietäjät, jotka näkivät tähden, olivat onnellisia siitä, että löysivät sinut ja saivat tuoda sinulle kallisarvoisia lahjoja. Mutta minä olen onnellisempi kuin tietäjät, sillä sinä löysit minut ja toit minulle maailman kalleimman lahjan, pelastuksen. Siksi olen itämaan tietäjiä onnellisempi. Jumala, johdata meitä evankeliumisi kirkkaan tähden valolla Vapahtajamme tykö. Ota meidät palvelukseesi sinun suureen pelastustyöhösi, kunnes sinä kerran ilmestyt meille kirkkaudessasi. Aamen.