Vielä tänään saamme polvistua seimen ääreen. Seimeä emme nyt alttarilla näe, mutta sielumme silmillä näemme, kun kuulemme loppiaisen evankeliumin sanat: ”He näkivät lapsen ja hänen äitinsä Marian. Silloin he maahan heittäytyen kumarsivat lasta, avasivat arkkunsa ja antoivat hänelle kalliita lahjoja: kultaa, suitsuketta ja mirhaa.”
Näemme lapsen ja hänen äitinsä Marian ja näemme Joosefin niin kuin 2. adventtisunnuntain iltana näimme heidät joulukuvaelmassa Tähdistä kirkkain. Näimme ihmisten tietäjien johdolla polvistuvan seimen ääreen.
Moni on nyt tästä viidettä kertaa esitetystä kuvaelmasta todennut, että puhutteleva ja mieleenpainuva on juuri kuvaelman loppukuva, jossa tietäjät palvelijoineen, paimenet, kaikki kuvaelmassa mukana olevat polvistuvat seimen ääreen.
Hyvä jos näin on. Tässähän se on joulun kuva, joulun sanoma: erilaiset ihmiset polvistumassa seimeen ääreen. Jumala antoi Poikansa syntyä ihmislapseksi kaikkia ihmisiä varten, kaikenlaisia ihmisiä varten.
Eriarvoistuminen on leimannut viime vuosien kehitystä niin omassa maassamme kuin koko maailmassa. Rikkaat rikastuvat, köyhät köyhtyvät. 80 prosenttia suomalaisista on huolestuneita kansalaisten eriarvoisuudesta. Huolestuneisuus on positiivinen merkki, mutta se ei tunnu riittävän.
Jokin voima meissä ajaa juuri eriarvoistumisen suuntaan. Asenteet jyrkkenevät erilaisuutta, toisin ajattelijoita kohtaan. Näemme toistemme erilaisuudeen. Kauhistumme ja samalla olemme sokeita samankaltaisuudellemme. Samanlaisia pieniä ihmisiä olemme kaikki
Jumalan läheisyys paljastaa pienuutemme ja avuttomuutemme. Jumalassa on jotain samaa kuin kuolemassa. Jumalan ja kuoleman edessä me kaikki olemme samanarvoisia.
Kun me kutsumme joulua yhteyden juhlaksi, johtuuko se juuri tästä, että me joulun valossa aavistamme salatulla tavalla: olemme yhtä, olemme kaikki samanarvoisia.
Lähetystyössä tehdään monipuolista ja rikasta työtä, jotta tämä Jumalan luomistahto voisi toteutua kaikkien kansojen, kaikkien ihmisten elämässä.
Nepal on yksi seurakuntamme lähetyskohteista. Suonenjoellakin usein vieraillut Kirsti Kirjavainen on siellä elämäntyönsä tehnyt.
Hän on antanut elämänsä taisteluun tasa-arvoisen elämän puolesta. Kun hän johonkin syrjäiseen kylään saapuessaan huomasi, että äidit joutuivat synnyttämään yksin navetassa, hän ajatteli, että eihän näin voi olla. Tämä ei ole oikein äitejä, synnytykseen kuolevia lapsia, koko perhettä kohtaan.
Opastus ja koulutus vaikutti vähitellen siihen, että kenenkään ei tarvinnut enää synnyttää yksin, ei navetassa eikä muuallakaan.
Jeesus syntyi talliin, että hänen seuraajansa taistelisivat, tekisivät työtä tasa-arvoisen maailman puolesta.
Tässä taistelussa tarvitaan jokaista. Jokainen kirkon jäsen on omalta osaltaan vaikuttamassa siihen, kirkon työssä ja taistelussa ihmisyyden puolesta saavutetaan voittoja, edistystä joka vuosi ja joka päivä. Opetetaan maanviljelystaitoja, rakennetaan kaivoja kuivuudesta kärsiville alueille, rakennetaan sairaaloita, kouluja, mahdollistetaan köyhienkin lasten koulunkäynti, parannetaan naisten asemaa.
Tällaista työtä lähetystyö on, kirkon perustehtävä. Paremman maailman, tasa-arvoisemman maailman rakentamista.
Tähän työhön seimeen syntynyt Herramme jokaista kutsuu. Jokaista tarvitaan. Pahalta tuntuu, kun viimekin vuonna yli 70 000 kirkkomme jäsentä käänsi selkänsä tälle työlle ja erosi kirkosta.
Jos tämä kehitys jatkuu kirkkomme voimavarat supistuvat auttaa ja tukea lähimmäisiämme niin lähellä kuin kaukana.
Murheellistenkin näkymien keskellä tärkeintä on muistaa, että lähetystyö, kirkon työ on Jumalan työtä, työ on Hänen käsissään.
Ihmisten varassa kirkon työ ei ole, onneksi.
Jumala itse toteuttaa sanansa lupaukset. Profeettansa kautta hän ennusti: ”Katso, minun palvelijani, jonka olen valinnut, minun rakkaani, johon olen mieltynyt. Minä lasken henkeni hänen ylleen ja hän julistaa kansoille oikeuden. Hänen nimeensä kansat panevat toivonsa.” Näihin ennustuksen sanoihin Jeesus Matteuksen evankeliumissa viittasi. (Matt. 12: 18,21)
Ylösnoustuaan ennen taivaaseen astumistaan Jeesus antoi opetuslapsilleen tehtävän: Menkää ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni. Tässä suuressa tehtävässä, kirkon tärkeimmässä tehtävässä Jeesus itse on luvannut olla mukana ja voiman antajana. ”Minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.” Näin Jeesus tehtäväksi annossaan lupasi
Jumala vie työnsä päätökseen. Jumalan valtakunta toteutuu. Isä meidän rukouksessa Jeesus kehotti tätä rukoilemaan: Tulkoon sinun valtakuntasi.
Luther selittää tätä rukousta: Jumalan valtakunta kyllä tulee, mutta me anomme tässä rukouksessa, että se tulisi meidänkin tykömme. Tätä rukousta meidän on rukoiltava. Meidän on rukoiltava, että pysyisimme Jumalan valtakunnan tiellä, Jumalan tahdon tiellä. Sanansa kautta Hän tahtoo elämäämme johdattaa. Jumalan sana on se tähti, joka oikeaan opastaa.
”Hän opastaa meitä tiellään, ja me, me tahdomme kulkea hänen tiellään.”
Jumala opastaa. Tämä meidän on tunnustettava. Tähän meidän on suostuttava, Jumalan johdatukseen. Profeetta Miikan välittämä päivän Vanhan testamentin sanoma tästä muistuttaa ja meitä rohkaisee: ”Hän opastaa meitä tiellään, ja me, me tahdomme kulkea hänen polkujaan.”
Joulukuvaelmassa minua on puhutellut neljännen tietäjän kohtalo. Hän eksyi pois toisten seurasta. Kun hän vihdoin saapui perille, poissa oli lapsi, poissa tähti, viitta, jonka johdolla hän lähti.
Tähti, Jumalan sanan opastus voi kadota elämästämme. Ehkä ajattelen, että en sitä tarvitse. Minä pärjään omin voimin. Mutta olen eksyksissä, harhailen.
Ja sitten aivan yllättäen tähti näkyy jälleen. Kuulen Jumalan äänen. Tunnistan Jumalan sanan voiman ja vaikutuksen. Tunnen, että Jumalan sana on se ainoa oikea viitta, joka johtaa hyvään elämään, elämään, jota olen aina kaivannut.
Viimein Jumalan sana, elämämme tähti, johtaa meidät Jeesuksen luokse. Se on Jumalan sanan perimmäinen tarkoitus: Johtaa meidät seimen luo, Jeesuksen luo.