Teksti on silta kahden erilaisen maailman välillä. Yhtäältä näemme juutalaisen maailman, sen kirjanoppineet, ja tämän kansan keskuudesta syntyneen Jeesuksen, maailman Vapahtajan. Toisaalta näemme tarkemmin määrittelemättömän ”idän”, sieltä tulleet tietäjät, heidän päättäväisyytensä, heidän ymmärryksensä ja uskonsa. On myös toinen silta, silta Jumalan ja maan ihmisten välille. Tällä välillä on vain yksi ainoa silta, Jeesus Kristus. Hän on ainoa tie Isän tykö, tie, totuus ja elämä.
”Tietäjät” on alkutekstissä magoi. Tästä sanasta tulee magia, noituus, taikuus. Olivatko tietäjät siis noitia, velhoja, astrologeja, okkultisteja eli salatieteiden harjoittajia, horoskooppien seuraajia, ennustajia? Näin on joskus ajateltu ja kertomusta on pidetty epähistoriallisena legendana. Jotkut puolestaan ovat ajatelleet, että tekstin perusteella astrologien ja muiden okkultistien tulisi omine pimeyden oppeineen sopia kirkkoon.
Kristityt ovat alusta alkaen suhtautuneet täysin torjuvasti taikuuteen, noituuteen ja kaikkeen okkultismiin VT:kin sanan perusteella. Noitavälineitä ja taikakaluja poltettiin (Apt. 19:19). Jos tietäjät olisi ymmärretty noituuden ja astrologian eli tähdistä ennustamisen edustajiksi tämän sanan nykyisessä merkityksessä, ei päivämme evankeliumia olisi otettu Raamattuun. Sellaisia tekstejä ei yksinkertaisesti olisi voitu lukea seurakunnan jumalanpalveluksessa. Onkin aivan varmaa, että kertomus on historiallinen ja etteivät tietäjät ole noitia. Kuka tämän päivän noita muuten olisi kiinnostunut myönteisessä mielessä Jeesuksesta? Ei kukaan! Salatieteitten harjoittajat, ennustajat ja noidat niin kuin Uuden aikakauden uskonnon eli New agen kannattajat ja astrologihorroskoopparit karttavat, vastustavat ja jopa vihaavat Jeesusta ja hänen seuraajiaan.
Keitä he sitten ovat? He tulivat ”nousun mailta” eli auringon nousun mailta eli idästä, mitä todennäköisimmin Babyloniasta. Mistä he olivat kuulleet tulevan Messiaan tähdestä? Tähän on luonteva ja selvä vastaus: Israelin pakkosiirtolaisilta, joita oli tullut maahan suurin joukoin 500-luvulla ennen Kr. s. Nämä olivat lukeneet VT:n kirjoituksia ja todistaneet uskostaan myös Babylonialaisille. Kuinka ei esillä olisi ollut myös kohta 4 Moos:24:17: ”Tähti nousee Jaakobista, valtiaan sauva Israelista. Se murskaa Moabin ohimot, kaikkien Setin jälkeläisten kallot.” Mitään astrologiaa ei tähän tarvittu. Kaikki juutalaiset eivät palanneet omaan maahansa, vaan osa jäi Babyloniaan ja piti siellä esillä sanaa sukupolvesta toiseen. Maassa elävien juutalaisten ja sen omien kansalaisten keskuudessa säilyi tieto VT:n sanomasta polvesta polveen. Vuosisatojen kuluessa vahvistui myös ajatus siitä, että Jaakobin tähti nousee Kalojen tähtikuviossa. Tässä historiallisessa prosessissa voimme nähdä juuret tietäjien tiedolle Juutalaisten kuninkaan eli Massiaan tähdestä
Piipahdamme vielä tuon 5. esikristillisen vuosisadan hovissa, jossa Nebukadnessar hallitsi. Danielin kirja kertoo, että kuningas näki unen ja kutsui maansa ”enteidenselittäjät, loitsupapit, noidat ja kaldealaisten viisaat selittämään nämä unet” (Dan. 2). Kukaan heistä ei pystynyt sellaiseen. Kuningas suuttui ja määräsi enteidenselittäjänsä ja noitansa kuolemaan. Sitten kertomuksessa on ihmeellinen yksityiskohta: myös Daniel ja hänen ystävänsä joutuivat kuolemanvaaraan. Oliko Danielkin magus, maagikko, jonkinlainen noita? Tässä tilanteessa Daniel tarjoutui menemään kuninkaan luo ja selitti tämän unet. Alkutekstin mukaan Daniel kertoi, että taivaassa on ’asioiden kertoja, paljastaja’, siis Jumala (näin käännöksissä); vain hän paljastaa salaisuudet ja kertoo kuninkaalle unien selityksen. Daniel siis erottaa Babylonian tietäjistä kaksi eri joukkoa: ne, jotka olivat kaldealaisia pappeja, magoi, loitsupappeja ja enteiden selittäjiä, sekä toisaalta ne, jotka kuuluivat elävän Jumalan kansaan ja olivat saaneet viisautensa hänen sanastaan. Daniel ja hänen ystävänsäkin saatettiin kansan ja kuninkaan käsityksen mukaan lukea ensin mainittuun joukkoon, ja siksi kuolemantuomio olisi koskenut heitäkin. Mutta oli siis kaksi tietäjien ryhmää: 1. ”noitaviisaat”, iso joukko pakanapappeja Babyloniassa ja Persiassa, noitia ja enteiden selittäjiä, ja 2. ”Jumalan viisaat”, joihin Daniel ja hänen toverinsa kuuluivat. Juuri tätä jälkimmäistä perinnettä seurasivat ne tietäjät, maagit, jotka satoja vuosia myöhemmin saapuivat tähden johtamina Jerusalemiin – eivät pimeyden voimien edustajia.
Tietäjien näkemä tähti-ilmiö oli mitä todennäköisimmin Jupiterin, Saturnuksen tuleminen maasta katsottuna hyvin lähelle toisiaan ja niiden havaitseminen yhtenä planeettana (konjugaatio). Tällainen ilmiö olikin näkynyt taivaalla v. 3 eKrs. Kalojen tähtikuviossa. Tiedon esitti jo tunnettu tähtitieteilijä Kepler 1600-luvun alussa. Babyloniasta katsottuna ilmiö näkyi läntisellä taivaalla. Alkukielen anatolee, on taivaankappaleen (kirkkaan aamutähden tai muun) ”kohoaminen” taivaalle, ”näimme tähden sen nousussa”. Saamme vain ihmetellä Jumalan luomistyötä: hän asetti taivaankappaleet radoilleen jo kauan ennen kuin Jeesus syntyi. Jumalan aikataulu piti. Hän on kaikkivaltias – myös meidän elämämme aikataulua ajatellen, Hän johdattaa, Jeesukseen uskoessamme elämämme on hänen vahvassa kädessään
Tekstin mukaan Herodes pelästyi tietäjien kysymystä, oikeastaan ”järähti” tai hänen elämänsä ”perustuksensa järkkyivät”. Hän oli sisäisesti kuin talo maanjäristyksen kourissa. Kuvaus paljastaa vallasta sairaan ihmisen: uhka vallan ja aseman menetyksestä oli hänelle kaamea kokemus ja herätti hänessä valtavan ja samalla synkän ja valheellisen vallassa pysymiseen tähtäävän himon, jonka täyttymisen tieltä kaikki esteet oli raivattava. Hän teeskenteli hurskasta, mutta oli sisältä täynnä vallanhimoa. Ihmisen ei tarvitse olla hallitsija kokeakseen vallan menetyksen uhkan näin sairaalla tavalla. Arkielämässäkin kohdataan ns. valtaihmisiä, joiden lähes ainoa hakuisuus on valta toisten ihmisten elämään – yksi luonnehäiriöisyyden tai –vammaisuuden laji.
Vastakkain ovat yhtäältä tyranni yhtäältä Herodes, nykypäivän hitlereiden, stalineiden, milosevicien ja saddamien henkinen kantaisä, ja toisaalta juutalaisten todellinen kuningas, Jeesus. Ei ehkä aina huomata, että tietäjät käyttivät Jeesuksesta samaa nimitystä ”Juutalaisten kuningas”. Se oli juuri se nimi, joka kiinnitettiin Jeesuksen ristiin: Jeesus nasaretilainen, juutalaisten kuningas. Ilo ja kunnioitus näkyivät kumartamisena ja lahjojen antamisena: kultaa suitsuketta ja mirhaa – kaikki arvokkaita aineita. Pian maanpakoon joutuva perhe tarvitsi niitä elantonsa hankkimiseksi. Jumalan ennalta näkeminen (providentia) välitti perheelle leivän ja ruuan, proviantit.
Tietäjät osoittivat siviilirohkeutta eivätkä menneet Herodeksen asettamaan loukkuun. Palattuaan maahansa, heillä oli suvulleen ja ystävilleen paljon uutta kerrottavaa. Tässä yksi lähetystyön perusnäköaloista! Nuo pakanuudessa syntyneet ja VT:n Jeesus-tähden todistuksen uskoneet ihmiset iloitsivat kenties aidommin ja voimakkaammin kuin tämän ajan kristityt Jeesus-lapsesta. Jeesuksen puoleen kääntyvät pakanat herättävät uskollaan Jumalan kansan ihmettelyn ja ajattelevissa juutalaisissa, jopa kateuden, niin kuin Paavali sanoo. Teksti tuo yhteen pakanamaailman edustajat ja Jeesuksen. Tässä näkyy Jumalan tahto ja tarkoitus: Jeesus ei ole vain Israelin Vapahtaja vaan koko maailman Vapahtaja.
Tietäjien arvokkain anti oli jäänyt Jeesuksen luo, mutta heidän mukanaan oli monin kerroin arvokkaampi aarre: he olivat nähneet Jeesuksen, heidän uskonsa oli vahvistunut. Heidän omassa sydämessään oli nyt todistus Jumalan lupauksen täyttymisestä, Jeesuksen, maailman Vapahtajan syntymästä. Teksti osoittaa samalla antiteettisesti ja paradoksaalisesti, että Jerusalemin kirjanoppineet uskoivat VT:n todistuksen tulevasta messiaasta, mutta kun tämä, Jeesus, tuli, he eivät häneen uskoneet. Näin Kirjan kansan kirjanoppineet jäivät ympyröihinsä pakanoiden mennessä ennen heitä Valtakuntaan. Usko Jeesukseen vie sinne, ei (siivosyntisen tai sliipatun uskovan kuviteltu) synnittömyys, ei yleinen luomisarmo eikä yleinen ilmoitus, joka ei välitä tietoa Jeesuksesta eikä sovituksesta.