Tämä loppiaisen evankeliumi kertoo meille itämaan tietäjistä, siitä miten tähden johtamina etsivät vastasyntynyttä kuningasta, miten he saivat kuulla profeetan sanan, jonka mukaan Kristuksen oli määrä syntyä Beetlehemissä ja miten he sitten löysivät Jeesus-lapsen. Näin he oppivat tuntemaan Jumalan kirkkauden, joka Kristuksessa ilmestyi meille.
Me ihmiset suunnistamme maailmassa yleensä näön mukaan. Pimeässä emme ole varmoja siitä, mitä ympärillämme on. Siksi pimeys herättää meissä usein pelkoa tai ainakin epävarmuutta. Siksi se on myös surun, pelon ja ahdistuksen vertauskuva. Valo vuorostaan kuvaa meille iloa, toivoa ja pelastusta.
Sen tähden oikeastaan kaikki joulun ajan pyhäpäivät ovat valon juhlia. Jouluna juhlimme sitä, että Jeesus, iankaikkinen valo, syntyi keskelle maailman pimeyttä. Loppiaisena ajattelemme erityisesti sitä miten tämä Kristuksen kirkkaus loistaa kaikille kansoille ja kaikille pakanoille, joihin itämaan tietäjätkin kuuluivat. Näin loppiainen on myös lähetystyön juhlapäivä.
Tämän juhlapäivän sanomaa kuvaavat hyvin Jeesuksen sanat, jotka myös ovat loppiaisen saarnatekstien joukossa: ”Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo.” Toisin sanoen: Jeesus on Jumalan lähettämä valo, apu ja pelastus ihmisille keskellä tämän maailman pimeyttä. Tämä valo loistaa koko maailmalle. Toisin sanoen hänen tuomansa pelastus ja autuus on tarkoitettu kaikille ihmisille. Tämä raamatunkohta sanoo oikeastaan saman asian kuin tuttu pienoisevankeliumi: {it ”Niin paljon on Jumala maailamaa rakastanut, että hän antoi ainoan Poikansa, ettei yksikään joka häneen uskoo jouutisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.”} Valo kuvaa elämää, pimeys kadotusta ja Jeesuksen seuraminen on ulospäin näkyvä merkki häneen uskomisesta.
Ihmiset suhtautuvat siihen eri tavoilla: jotkut seuraavat tätä elämän valkeutta, jotkut pakenevat sitä ja yrittävät päästä siitä eroon ja sen tähden vaeltavat pimeässä. Näistä ihmisryhmistä löydämme monia esimerkkejä eri puolilta Raamattua. Se joka kääntyy pois valosta eikä anna sen loistaa sydämeensä, koska ei halua myöntää pahuuttaan, ei voi nähdä Kristuksen kirkkautta vaan vaeltaa pimeässä eikä hänellä ole tosi elämää. Esimerkkinä tällaisista ihmisistä evankeliumissamme on Herodes, joka oli erittäin julma hallitsija. Raamatussa meille kerrotaan miten hän surmautti Beetlehemissä kaiksivuotiaan ja sitä nuoremmat poikalapset koska halusi Kristuksen kuoleman. Hän teki myös paljon muuta pahaa. Hän murhautti jopa oman poikansa, koska pelkäsitämän vehkeilevän häntä vastaan. Itsekkyys saa meidät usein pelkäämän sitä, että toiset vievät meiltä jotakin, mitä me haluaisimme omistaa. Tämä kaikki on seurausta siitä, että ihminen kääntyy pois Jumalan valosta, koska ei tahdo tuntea totuutta itsestään ja pahoista teoistaan.
Mutta itämaan tietäjät ovat esimerkkinä ihmisistä jotka tulevat Kristuksen luokse ja näin seuraavat häntä. Kaksi valoa johti heidät Jeesuksen luo: pienempi ja suurempi, nimittäin tähti ja Jumalan sana. Tietäjät lähtivät tähden valon takia etsimään Jeesusta, mutta eivät löytäneet häntä ilman sanan opastusta. Tämä kuvaa hyvin Jumalan ilmoituksen tapoja. Kaikki valo, ruumiillisilla silmillä havaittava, ymmärryksen valo ja hengellinen kirkkaus tulee häneltä. Niiden avulla näemme Jumalan voiman luomakunnassa ja ihmissydämessä. Se saa meidät kaipaamaan ja etsimään pelastusta, jonka evankeliumi sitten meille tuo. Luonnon valo ja inhimillinen järki ovat riittämättömiä todellisen Jumalan tuntemiseen ja pelastuksen löytämiseen. Ihminen on nimittäin langennut syntiin ja kääntynyt pois Jumalasta. Omin voimin kykenemme ymmärtämään tämän maailman asioita, mutta emme pysty tajuamaan Jumalan armoa. Tämä ilmenee myös kertomuksessa itämaan tietäjistä ja siinä, kun he kulkivat harhaan Jeesusta etsiessään. Hehän menivät ensiksi luonnollisesti Herodeksen palatsiin. Missä muualla kuningas voisi syntyä kuin kuninkaan linnassa? Näin he ajattelivat. Mutta Jeesus ei syntynyt kuninkaalliseen loistoon, vaan köyhyyteen. Näin täytyi olla. Jos hän olisi syntynyt maalliseksi kuninkaaksi ihmiset olisivat seuranneet häntä siksi, että olisivat pelänneet hänen sotajoukkojaan tai siksi että olisivat odottaneet aineellista etua ja lahjoja kuninkaan varoista. Mutta koska Jeesus oli vain tavallinen ihminen ne jotka lähtivät seuraamaan häntä, tekivät niin koska todella uskoivat häneen.
Vasta Jumalan sana, tähteä paljon suurempi kirkkaus, johdatti tietäjät Jeesuksen luo. He oppivat ymmärtämään, että Jumala ajattelee suuruudesta ja vallasta toisin kuin ihmiset. Hän valitsee usein sen mikä ihmisten silmissä on vähäistä ja halveksittua, kuten pienen vähäpätöisen Beetlehemin kylän suuren kuninkaan syntymäpaikaksi.
Jumala rakastaa meitä kaikkia samalla tavalla. Hänessä ei ole itsekkyyttä, hän ei etsi mitään itselleen, koska hänellä on jo kaikkea, mitä vain voi toivoa. Jumala ei tahdo saada, vaan antaa. Hänen toimintaansa ei hallitse valta vaan rakkaus. Siksi mekin saamme luottaa häneen ja tunnustaa uskomme kolmiyhteiseen Jumalaan.