Keitä olivat ne tietäjät, jotka tulivat kaukaa idästä tuomaan lahjoja Jeesus-lapselle? Tiedämme heistä varsin vähän, sillä Raamattu kertoo ainoastaan heidän käynnistään Vapahtajan luona, ei mitään muuta. Emme tiedä sitäkään, montako heitä oli. Idän kirkon perimätiedon mukaan tietäjiä oli kaksitoista, kun taas lännen kirkossa on oletettu, että tietäjiä oli ainoastaan kolme. Läntinen perinne, jonka vaikutuspiirissä mekin olemme kasvaneet, perustuu tietenkin siihen, että tietäjät toivat mukanaan kolme lahjaa. Lahjat eivät kuitenkaan välttämättä olleet henkilökohtaisia, ne saattoivat aivan yhtä hyvin olla yhteisiä.
Ainoa seikka, jonka perusteella voimme tehdä päätelmiä idän viisaiden taustasta on se sana, jolla heitä kutsutaan. Alkukielen sana, joka on käännetty tietäjäksi, tarkoittaa tähdistä ennustajaa. Tällaisilla ennustajilla, jotka tekivät päätelmiä tulevista asioista tähtiä ja muitakin ennusmerkkejä tarkkailemalla, oli arvostettu asema kaikkialla Lähi-idässä. Juutalaisten keskuudessa he eivät kuitenkaan saavuttaneet samanlaista asemaa kuin muualla, koska Vanhassa Testamentissa suhtaudutaan kielteisesti kaikenlaiseen taikauskoiseen ennustamiseen.
Meidän aikamme tähdistäennustajilla eli horoskooppien laatijoilla ja muinaisilla idän viisailla on yhteisiä piirteitä, mutta näitä kahta ryhmää ei voi kuitenkaan suoraan verrata toisiinsa. Idän tietäjät olivat näet usein myös oman aikansa tiedemiehiä, kun he keräsivät tietoa tähtien liikkeistä ja muistakin luonnonilmiöistä ja tekivät havaintoihinsa perustuvia päätelmiä.
Evankeliumimme tietäjät olivat joka tapauksessa arveluttavan ammattikunnan edustajia. Ehkä he erosivat jollain tavoin muista tietäjistä, mutta kun Jumala halusi ilmaista itsensä heille, tämä ei perustunut heidän omiin ansioihinsa. Kysymys oli Jumalan armovalinnasta.
Varmaankin evankeliumimme tietäjät olivat oppineet tuntemaan hyvin tähtitaivaan ilmiöitä. Nyt he joutuivat ihmeen todistajiksi, mitään vastaavanlaista he eivät olleet aiemmin kokeneet: taivaalle oli syttynyt aivan uusi, kirkas tähti.
Tietäjien näkemästä valoilmiöstä on esitetty erilaisia teorioita, mutta mitään varmaa siitä ei voida sanoa. Jumala joka tapauksessa antoi ihmeen tapahtua. Lähi-idässä uskottiin yleisesti, että suurten hallitsijoiden syntymähetkellä syttyy uusi tähti. Ja tällä kertaa näin todella tapahtui!
Kun tietäjät lähtivät tähden opastamina liikkeelle, heillä ei ilmeisesti ollut minkäänlaista käsitystä siitä, mitä he tulevat kohtaamaan. Oli vain aavistus, että jotain poikkeuksellista oli tekeillä, ja että aivan poikkeuksellinen henkilö oli syntynyt.
Saapuessaan Jerusalemiin tietäjät tietenkin olettivat, että uusi kuningas löytyy sieltä, missä kuninkaat asuvat eli kuninkaan linnasta. Osoite oli kuitenkin väärä. Mutta oikeakin osoite löytyi, kun vallassa oleva kuningas opasti tietäjiä Jumalan sanalla ja kun myös tähti näytti taas tietä.
Mitä tietäjät mahtoivat ajatella nähdessään Jeesus-lapsen? Uskoivatko he, että tuo lapsi, joka oli syntynyt niin perin vaatimattomiin oloihin, oli kuningasten Kuningas ja herrain Herra? Vai uskoivatko he jo silloin, kun he kuulivat Herodeksen luona Jumalan sanan lupauksia tulevasta Messiaasta? Vai uskoivatko he lopullisesti vasta myöhemmin, kun he vuosien päästä ehkä kuulivat, että heidän kerran tapaamansa lapsi oli naulittu ristille maailman syntien sovitukseksi? Tai oliko ehkä niin, että tietäjät eivät koskaan tulleet osallisiksi pelastavasta uskosta?
Jäämme vastausta vaille, sillä päivän evankeliumi ei sitä meille kerro. Se kertoo vain sen, että Jumala syntyi ihmiseksi kaikkia varten. Evankeliumimme keskeinen sanoma on, että Jeesuksen tuoma pelastus kuluu erotuksetta kaikille, ei vain juutalaisille vaan myös pakanoille. Jumala halusi osoittaa tämän heti alusta lähtien johdattamalla idän tietäjät Jeesus-lapsen luokse.
.
Kaikesta huolimatta meillä lienee ainakin lupa olettaa, että nämä ensimmäiset Vapahtajan luo tulleet pakanat uskoivat viimeistään silloin, kun he kohtasivat hänet. Uskoivat, että tämä lapsi oli syntynyt heitäkin varten – vaikka eivät toki siinä tilanteessa voineet ymmärtää, miten Jumalan pelastussuunnitelma tulisi toteutumaan. Aukenivathan opetuslastenkin silmät lopullisesti vasta Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen jälkeen.
Oletuksemme tietäjien uskosta ei ole täysin mielivaltainen, sillä voimme perustella sitä. Päivän evankeliumissa ei ole mainintaa tietäjien uskosta, mutta se kertoo, miten Jumala johdatti heidät Jeesuksen luo. Samalla evankeliumi opettaa, miten Jumala yleensäkin toimii ja synnyttää uskon.
Ensinnäkin oli tietenkin ihme, uusi tähti, jonka tietäjät näkivät. Katekismuksessa sanotaan, että Jumala voi vetää ihmistä puoleensa monella tavalla. Erikseen mainitaan elämänkohtalot, kärsimykset ja toisten esimerkki. Jumala voi herätellä meitä esimerkiksi hirvikolarilla, jollaiseen eilen jouduin. Luetteloon voidaan lisätä myös ihmeet ja kaikki tavanomaisesta poikkeavat asiat ja tapahtumat. Niidenkin kautta Jumala voi kutsua meitä ja johdatella Jeesuksen luo, aivan kuten hän teki tietäjien kohdalla.
Ihmeet eivät kuitenkin anna meille uskoa, kuten eivät anna muutkaan katekismuksen luettelemat asiat. Usko syntyy vain armonvälineiden, Jumalan sanan ja sakramenttien, välityksellä, kuten katekismus opettaa. Tietäjätkään eivät löytäneet Jeesuksen luo ilman Jumalan sanaa. Jos Jumalan sanaa ei olisi ollut, voisimme varmasti sanoa, että tietäjät jäivät epäuskoon, ilman Kristusta. Heidän tilanteensa oli erilainen kuin meidän, sillä he kohtasivat itsensä Elämän Sanan. Silti he tarvitsivat myös puhutun ja kirjoitetun sanan todistusta, jossa Elämän Sana oli läsnä.
Saarnamies, jota tietäjät kuuntelivat, oli kovin erikoinen. Halusihan hän tappaa Jeesus-lapsen, mutta julisti silti – tosin tahtomattaan – evankeliumia hänestä. Jumalan sana vaikuttaa itsessään, riippumatta siitä, kuka sitä julistaa. Luther sanookin loppiaissaarnassaan: “Jumalattomia piispoja ja pappeja pitää kuulla aivan yhtä lailla kuin hurskaita, ja ojentautua, ei heidän elämänsä, vaan heidän opetuksensa mukaan, edellyttäen kuitenkin, että opetus on Raamatun mukaista eikä ihmisten turhuuksia. Raamatun oppia pitää kuulla, vaikka itse Herodes sitä esittäisi harjoittaen samanaikaisesti vain murhatekoja. Toisaalta taas ei saa kuulla ihmisoppia, vaikka sitä esittäisi pyhä Pietari, Paavali tai enkeli, ja vaikka samalla rapisisi ja sataisi tukuittain ihmetekoja.”
Jumalan sanassa on voima, joka särkee kovimmankin sydämen. Se osoittaa meidät syyllisiksi pyhän ja kaikkivaltiaan edessä. Se riisuu naamiomme ja paljastaa tekopyhyytemme. Se riistää meiltä kaikki mahdollisuudet kelvata Jumalalle ilman Kristusta. Mutta ennen kaikkea Jumalan sana on evankeliumin sanaa, toivon ja lohdutuksen sanaa meille jokaiselle ja kaikille ihmisille kaikkialla maailmassa.
Herodes, joka haluaa tappaa Jeesus-lapsen, löytyy meidän kaikkien sydämestä. Mutta Jumalan sanan tieltä sen täytyy väistyä, sillä onhan tämä sana Hänen sanaansa, jota muinainen Herodeskaan ei pystynyt tappamaan. Kristus itse vakuuttaa sanassaan, että Hän syntyi meitä varten aivan kuten tietäjiä varten.