Loppiaisen evankeliumin alun perin kreikankielisen tekstin latinankielisessä käännöksessä Idästä tulleet tietäjät sanovat Jerusalemiin tullessaan:
vidimus enim stellam eius in oriente
et venimus adorare eum
Sillä näimme hänen tähtensä idässä
ja tulimme kumartamaa häntä.
Sana visio tulee samasta sanajuuresta kuin evankeliumin sana vidimus, näimme. Visio, näky tavoite, päämäärä. Evankeliumin tietäjät ovat ilmeisesti persialaisen zarathustralaisen uskonnon pappeja, jotka olivat tunnettuja kautta muinaisen Lähi-idän tähdistä ennustamisen ja unien tulkitsemisen taidoistaan. Tietäjillä on mielessään tärkeä päämäärä. Se on syntynyt todellisuutta havainnoimalla: näimme hänen (uuden hallitsijan) tähtensä nousevan taivaalle. Tästä havainnosta seuraa itse visio: tulimme osoittamaan hänelle kunnioitustamme.
Päämääräänsä päästäkseen he ovat laatineet etenemissuunnitelman, sotilas- ja liikeelämän kielellä strategian: matkustetaan Jerusalemiin, vastasyntyneen hallitsijan pääkaupunkiin ja kysytään hovista, missä uusi hallitsija on.
Yleensä strategia ei toteudu näin yksinkertaisesti. Jossakin herää muutosvastarinta, tulee huolta siitä, miten itselle käy, jos suunnitelma toteutuu. Miten käy oman aseman? Niin tässäkin. Herodes Antipas, paikallishallitsija, joka oli surmauttanut jo kaksi poikaansa ja tuli surmaamaan vielä vanhimmankin pelätessään vallankaappausta, tulee levottomaksi. Hän tekeytyy strategian toteuttajien ystäväksi, on auttavinaan heitä, mutta pelaa oikeastaan omaan pussiinsa. Lopullisena tavoitteena on koko vision tuhoaminen.
Strategiatyön toteuttamisessa on tarpeen toisinaan käyttää myös konsultteja. Vaikka Herodes ei oikeasti ole tavoitteen takana, hänen avustajansa papisto ja kansan vanhimmat antavat neuvoja, ja niin tietäjät löytävät suunnan. Tässä vaiheessa visiotaan kohti matkalla olevat lähtevät hyvässä uskossa liikkeelle. He ovat saaneet konsulttiapua. Heidän ilonsa on lopulta suuri, sillä toisin kuin monen strategian, tällä kertaa päästään perille.
Tietäjät luottavat osaamiseensa, todellisuuden havainnointiin, seuraavat matkasuunnitelmaa. Mutta he luottavat myös intuitioonsa, sisäiseen viisauteensa; tätä ilmentää uni, jossa enkeli varoittaa heitä palaamasta samaa tietä takaisin. Hiljainen viisaus on sellaista, joka karttuu elämän mittaan, se on osin sanatonta, vaistomaista, tai kokemuksesta karttuvaa, jäljittelyn kautta tarttuvaa. Hiljaista viisautta kartuttavat erityisesti elämänkokemukset, vaikeat kokemukset ehkä kaikkein eniten.
Evankeliumin tietäjiä innostaa ja johtaa tähti. Tässä kohtaa on syytä pysähtyä. Millaiset päämärät itseä ovat elämän eri vaiheissa innostaneet ja saaneet liikkeelle? Mikä on nyt se visio, tähti öisellä taivaalla, jota itse seuraan, omassa elämässä tai oman yhteisön elämässä vastuunkantajana? Onko visio riittävän innostava, saavutettavissa oleva, sopivasti vaikea, mutta ei lannistava eikä musertava. Onko tähti himmennyt tai peräti sammunut?
Loppiaisen evankeliumi kertoo, että visio on mahdollista löytää, löytää myös uudelleen. Siihen tarvitaan ulkoisen todellisuuden tarkastelu, yhdessä toisten kanssa. Tietäjien lukumäärää ei evankeliumissa mainita. Lapselle tuotujen lahjojen perusteella on tullut tavaksi puhua kolmesta tietäjästä. Mutta nämä viisaat löytävät päämärän yhdessä toimien. Matkallaan he tarvitsevat myös syvää, kärsivällistä itsen kuuntelua, niin kuin kertomuksessamme unessa.
Matteuksen evankeliumin kirjoittajalle ja kristikunnalle evankeliumin kertomus ei tietenkään ole ollut mikään strategiatyön esimerkki. Evankeliumin merkitys on hengellinen. Evankelista haluaa osoittaa kertomuksellaan, että vuosisatojen odotus on täyttynyt Jeesuksen syntymässä. Kuningas Daavidin sukuun on syntynyt jälkeläinen, joka on oikea
Jumalan asettama hallitsija. Itämaan tietäjien hahmossa toteutuu se Vanhan testamentin lupaus, että kaikki kansat saapuvat kumartamaan Israelin hallitsijaa.
Jeesuksen elinaikana ei ollut vielä selvää, millaisena hallitsijana Jeesusta pitäisi arvioida. Monet loukkaantuivat häneen, sillä hän ei täyttänyt kansallisen, poliittisen unelman odotusta. Jeesuksen seuraan jääneille selvisi vähitellen, että hänessä on tullut maailmaan sydänten hallitsija, jonka vaikutusvalta perustuu viisauteen, rakkauteen ja anteeksiantoon ja siihen, että hänessä elämän ja kuoleman ylittämättömältä näyttänyt raja murtuu.
Tänään voimme jo nähdä, että se, mikä evankeliumissa on vielä allegoriaa, vertausta tietäjien hahmossa, on totta. Evankeliumin kirjoittaja on nähnyt oikein. Ympäri maapallon kaikkialla kristikunta viettää tänään loppiaista, on saapunut ja saapuu Itämaan tietäjien johdattamina kumartamaan seimen lasta. Niin mekin, täällä Haminan, Johanneksen kirkossa, kaikkien maailman kristittyjen kanssa. Sillä lapsi on meille syntynyt, ihmisen osaan sitoutunut Jumala. Emme sittenkään ole yksin maailmaan heitettyjä. Hän on luvannut olla meidän kanssamme, joka päivä. ”Minä olen teidän kanssanne”, hän sanoo. Siksi saamme käydä rohkeasti kohti alkanutta vuotta ja sen haasteita. ”Minä olen teidän kanssanne, joka päivä.”