Tähdet ovat aina kiinnostaneet ihmisiä. Pitkään niitä pystyttiin havaitsemaan vain paljain silmin. Silti löydettiin yhtä ja toista tähtiavaruuden rakenteesta ja taivaankappaleiden liikkeistä. Huomiota herättäviä ovat olleet taivaankappaleiden näennäiset kohtaamiset ja uusien ilmestymiset taivaalle. Tähtitaivaaseen liitettiin myös taikauskoisia käsityksiä, joista tunnetuimpia lienevät syntymäaikaan sidotut ennustelut eli horoskoopit.
Viime vuosikymmeninä on tähtitieteen harjoitus ja harrastaminen saanut ”uutta potkua” avaruustekniikan ja merkittävästi kehittyneen havaintotekniikan myötä. On löydetty valtava määrä silmille näkymättömiä taivaankappaleita ja linnunratoja, tähtien kiertolaisia, avaruuden sumuja ja paljon muuta. Avaruuden valloituksen virstanpylväs oli ihmisen käynti Kuussa – nyt haaveillaan matkoista Marsiin ja taivaankappaleiden kalliiden metallien ja muiden luonnonvarojen hyödyntämistä.
Mikä tuo taivaalle ilmestynyt kirkas Betlehemin tähti oli, siitä on erilaisia arveluja. Todennäköisintä on kahden kirkkaan planeetan joutuminen radallaan havaitsijan näkökulmasta samalle katselusuunnalle, jolloin nuo kaksi näyttävät sulautuvan yhdeksi hyvin kirkkaaksi tähdeksi. Planeetathan näyttävät liikkuvan likimain ”eläinrataa” pitkin, mutta joinakin hyvin erityisinä kiertoratoihin liittyvinä ajankohtina ne näyttävät jopa pysähtyvän hetkeksi taivaalle. Taivaaseen pääsyn näkökulmasta meidän ei tarvitse tuntea, miten tuo tähtitaivaan valoilmiö syntyi – Jumalalla kun oli keinonsa johdattaa kaukaiset itämaan tietäjät Betlehemin talliin.
Mutta muutenkin Raamatussa on puhetta tähdistä, 1. Mooseksen kirjasta Ilmestyskirjaan saakka. Nimeltä mainitaan ainakin Kointähti, joka tarkoittaa kirkasta planeettaa Venusta – tähtijoukoista ja –kuvioista puolestaan Orion, Seulaset, Leijona ja eteläiset tähtitarhat sekä eläinradan tähdet, tarkoittaen ilmeisesti planeettoja. Tähdet kuuluvat Jumalan luomaan maailmankaikkeuteen. Siksi niitä itseään ei saa palvoa, mutta, pakanakansojen tapaan, Israelin kansakin erehtyi joskus pitämään niitä jumalinaan.
Tähdillä on kuitenkin, luontokappaleina, oma puhutteleva tehtävänsä. Taivaan tähtiä ei tunnetusti pysty kukaan laskemaan. Niiden joukko on valtavan suuri, ja toiseksi, uusia tähtiä löytyy jatkuvasti. Herra sanoi Abrahamille: ”Katso taivaalle ja laske tähdet, jos kykenet ne laskemaan. Yhtä suuri on oleva sinun jälkeläistesi määrä” (1.Moos.15:5). Tämä Abrahamille luvattu siunaus, kuin taivaan tähtien luvuton joukko, toteutuu Kristuksessa – Jumalan lasten joukkona, jota kukaan ei kykene laskemaan. Emmehän me edes näe toisen uskoa niin kuin Jumala.
Mutta Jumalan lapsilla on tehtävä. Tähdellä tarkoitetaan tässä Herran todistajaa, sanansaattajaa, apostolia, sananjulistajaa tai -opettajaa: ” … jotta olisitte moitteettomia ja puhtaita, nuhteettomia Jumalan lapsia tämän kieroutuneen ja turmeltuneen sukukunnan keskellä. Te loistatte siinä kuin tähdet taivaalla” [Fil. 2:15]. ”Oikeat opettajat loistavat niin kuin säteilevä taivaankansi, ja ne, jotka ovat opastaneet monia vanhurskauteen, loistavat kuin tähdet, aina ja ikuisesti” (Dan.12:3). ”Seitsemän tähteä ovat seitsemän seurakunnan enkelit” (Ilm.1:20). Joosef kertoi unestaan veljilleen: ”Taas minä näin unta, ja siinä aurinko, kuu ja yksitoista tähteä kumartuivat minun eteeni” (1.Moos.37:9). Joosef veljineen viittaa apostoleihin, jotka välittivät, meille Jumalan sanan, yhdessä profeettojen kanssa. Luku kaksitoista on Jumalan sanan luku.
Lapset tulkitsivat tähdet ”reikinä taivaan lattiassa”. Niin – sanastahan pyhyydessä ja korkeudessa asuvan Jumalan valo loistaa tähän pimeään maailmaan.
Jumala johdatti kirkkaan tähden avulla tietäjät Jeesus-lapsen luo. Meitä Jumala ei johdata Jeesuksen luo valoa säteilevän tähden avulla, vaan sanallaan, joka on tallennettu Raamatun pyhiin kirjoituksiin. Kristus itse on lihaksi tullut Jumalan sana, ihmiseksi syntynyt Jumala. Näin Jumala on tullut ja tulee tänäänkin lähelle ihmisiä. Kuulemme hänen äänensä Raamatusta. Sana kohtaa meidät useinkin todistajan tai opettajan suusta kuultuna.
Joskus Betlehemin tähti kuvataan enemmän tai vähemmän ristin muotoisena. Seimi viittaa ristille, sillä Jeesus syntyi maailmaan juuri kuollakseen ristillä syntiemme sovitukseksi. Sana kutsuu meitä syntisiä Vapahtajamme luo – vaikka oikeastaan Jeesus tulee sanassa meidän luoksemme! Hänen ristinsä äärellä saamme synnit anteeksi. ”Tulkaa minun luokseni kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon” (Matt.11:28).”Ristillä on synnit kannettu, tänään kaikki anteeks’ annettu”. Mutta jo ennenkuin tulemme vakuuttuneiksi tästä armosta, sana tuo toivon kipinän niin kuin tähti näyttää suuntaa eksyneelle pimeässä kulkijalle.
Tietäjät löysivät Jeesus-lapsen ja antoivat hänelle kalliita itämaisia lahjoja: kultaa, suitsuketta ja mirhaa. Kulta oli Jeesuksen ajan arvokkain metalli. Suitsuke oli kallista hajuainetta, jota poltettiin pyhissä toimituksissa antamaan tuoksua. Mirha oli hyvänhajuista, pihkaa, jota käytettiin eri tarkoituksiin, antamaan tuoksua voiteisiin ja jopa lääkkeenä.
Mutta Jeesuksella on varattuna meille jo kasteessa vielä paljon kallisarvoisemmat lahjat: syntien anteeksiantamuksen myötä ikuinen elämä ja Pyhän Hengen lahja elämää uudistamaan, uskoen ammennettaviksi. Näiden lahjojen arvoa ei voi edes rahalla mitata. Omalla kuolemallaan ja ylösnousemisellaan Kristus lunasti meidät vapaiksi synnin ja kuoleman vallasta: ”Tiedättehän, ettei teitä ole lunastettu isiltä perimästänne tyhjänpäiväisestä elämästä millään katoavalla tavaralla, hopealla tai kullalla, vaan Kristuksen, tuon virheettömän ja tahrattoman karitsan, kalliilla verellä” [1. Piet. 1:18-19]. ”Sinun käsiisi minä uskon henkeni. Herra, sinä lunastat minut vapaaksi” [Ps. 31:6].
Meitä kehotetaan antamaan itsemme eläväksi uhriksi Kristuksessa ja näin palvelemaan elävää Jumalaa: ”Kiitos olkoon Jumalalle, joka aina kuljettaa meitä Kristuksen voittosaatossa ja antaa meidän kaikkialla levittää Kristuksen tuntemisen tuoksua! Me olemme Kristuksen tuoksu, joka nousee Jumalan eteen” [2. Kor. 2:14-15]. Tässä tarvitsemme Pyhän Hengen voitelua, heikkouteen kätkettyä voimaa. Rukouksemme nousevat murtuneesta sydämestä Jumalan eteen, Jeesuksen ristinuhrin tähden.
Risti on myös loppiaisen sanoman keskuksessa. ”Me … julistamme ristiinnaulittua Kristusta” [1. Kor. 1:23]. Jeesus-lapsen luo tulleet itämaan tietäjät olivat pakanoita. Tässä on viittaus siihen, että ristin sanoma kuuluu kaikille kansoille. Kristus on tullut kaikkia varten. ”Minä olen maailman valo” (Joh.8:12). Tämä valo voittaa synnin pimeyden ja kuoleman vallan. Näin sana meitä opettaa. Sanan opetusta me tarvitsemme, jokainen meistä.