Luuk. 1:46–55, Kaisa Kariranta

Kaisa Kariranta
Helsingin Mikaelin seurakunta

Mitä on olla neitsyt? Se on tätä:
– Minun sieluni ylistää Herran suuruutta,
minun henkeni riemuitsee Jumalasta, Vapahtajastani,
sillä hän on luonut katseensa vähäiseen palvelijaansa.
Tästedes kaikki sukupolvet ylistävät minua autuaaksi,
sillä Voimallinen on tehnyt minulle suuria tekoja.
Täydestä sydämestään, koko sielustaan ylistää Jumalaa raskaudesta, joka alkaa väärään aikaan ja joka lähellä olevien silmissä näyttää lupausten rikkomiselta. Puhdasta Jumalan rakastamista on rakastaa ja kiittää häntä, ei vain hyvästä vaan myös siitä, mikä on vaikeaa.

Mitä on olla koskematon? Se on nämä sanat:
Hänen kätensä on tehnyt mahtavia tekoja,
hän on lyönyt hajalle
ne, joilla on ylpeät ajatukset sydämessään.
Hän on syössyt vallanpitäjät istuimiltaan
ja korottanut alhaiset.
Nälkäiset hän on ruokkinut runsain määrin,
mutta rikkaat hän on lähettänyt tyhjin käsin pois.

Se on puhdasta luottamusta siihen, että oikeudenmukaisuus toteutuu, vaikka tässä todellisuudessa kaikki näyttää ihan muunlaiselta, sortajat vain vaihtuvat, rikkaudet valuvat rikkaiden luo. Se on uskoa siihen, että runsautta on monenlaista ja tilit tasataan kyllä.

Mitä on olla armon saanut?
Se on menetyksiä: Maineen menetys. Oman kehon menetys kasvavalle lapselle. Äidinrakkauden työntämistä sivuun ja suostumista lapsen kutsumukseen, joka vie pois perheen luota, muiden tueksi. Se on pirstaleiksi hajonnut sydän, kun oma lapsi kärsii ja kuolee.

Mitä on olla Herran palvelija?
Se voisi olla itsensä menettämistä, jos se ei olisi vapaaehtoista, antautumista:
Muuttumista kiiltokuvaksi, että saa ikuisesti nuoret kasvot, vaikka on synnyttänyt, sairastanut, vanhentunut ja rypistynyt. Se on naiseutta, jota käytetään kahleena toisille naisille. Se on oman kutsumuksen hyväksymistä, suostumista ja pysymistä rukouksessa kaikkien ihmisten puolesta.

Mitä on olla Herran äiti?
Se on kokemus Pojan posken pehmeästä nukasta, se on Jumalan tuoksun tuntemista. Se on tieto vaalimisen, hellimisen ja tavallisten asioiden tärkeydestä, myös suhteessa Jumalaan. Se on ymmärrys siitä, että inhimillinen ja taivaallinen kietoutuvat yhteen. Se on liittymistä Pojan tehtävään koko maailman pelastajana.