Saarna Toivakan seurakuntatalolla 29.12.2024
Tätä joulun jälkeistä sunnuntaita on sanottu sekä pyhän perheen sunnuntaiksi että Simeonin ja Hannan sunnuntaiksi. Kirkkovuoden kulku ja evankeliumitekstit eivät aina mene tarkassa aikajärjestyksessä. Tämän katkelman edellä on kertomus Simeonin ja Jeesus-lapsen kohtaamisesta Jerusalemin temppelissä, eli kertomus, joka luetaan tavallisesti kynttilänpäivänä tammi-helmikuun vaihteessa. Joulupäivien jälkeen kirkossa on haluttu muistuttaa, että Jumalan Poika kasvoi myös inhimillisessä perheessä, joka on samalla pyhä perhe.
Viime vuosien uutisoinnissa on paljon ollut esillä huoli lasten vähäisestä syntyvyydestä Suomessa, nuorten aikuisten lapsettomuudesta sekä keski-ikäisten ja iäkkäiden lastenlapsettomuudesta. En voi olla ajattelematta, että evankeliumin Simeon ja Hanna ovat kuin nykyaikaisia korkealla iällä isovanhemmiksi pääseviä ihmisiä, vaikka eivät Jeesuksen biologisia isovanhempia olekaan. Pyhä perhe ei ole evankeliumin kuvassa vain kolmen hengen ydinperhe, vaan siihen kuuluivat myös vanhemman sukupolven ja samalla koko Israelin kansan edustajat. Eletään aikakausien taitetta. Simeonin sanotaan odottaneen Israelille luvattua lohdutusta, Hannan sanotaan puhuneen lapsesta kaikille, jotka odottivat Jerusalemin lunastusta.
Aikakausien taitetta kuvaa sekin, että Jeesus-lapsen vastaanottajia oli kaksi. Koko Vanhan testamentin läpi kulkee ajatus, että merkittävät tapahtumat osoitetaan tosiksi kahden todistajan todistuksilla. Siksi niin monen merkittävän tapahtuman yhteydessä on läsnä henkilöpari. Jeesus ja Johannes Kastaja, Maria ja Elisabet, Simeon ja Hanna, Martta ja Maria, fariseus ja publikaani. Jeesus lähetti apostolit matkaan pareittain, ja vielä ristiinnaulitsemiskertomuksessa tavataan kaksi ristiinnaulittua ryöväriä. Monille luterilaisillekin ortodoksinen Valamon luostari on rakas paikka, ja sen perustajiksi mainitaan pyhimyspari Sergei ja Herman.
Profeetta Hanna eli eräänlaista nunnan elämää. Hänen sanotaan olleen lyhyen avioliiton jälkeen leskenä 84 vuoden ajan. Suomalainen nykyaikainen, käytännöllisesti ajatteleva Raamatun lukija saattaa ihmetellä evankeliumin mainintaa, että Hanna ei poistunut temppelistä koskaan eli hän asui siellä. Se lienee ollut mahdollista tuon seudun lämpimässä ilmastossa ja tuon ajan yhteiskunnallisissa ja uskonnollisissa oloissa. Paljolti avorakenteinen temppeli oli avoinna ympäri vuorokauden, ja siellä saattoi majailla hurskaina, jopa pyhinä pidettyjä ihmisiä, joiden päivittäisistä tarpeista uskovat ihmiset pitivät huolta ja uskoivat näin palvelevansa Jumalaakin.
Simeon tuli temppeliin Jumalan hengen johdatuksesta. Hanna oli ollut siellä aina. Simeon lausui tai lauloi kuuluisan kiitosvirren, joka on kynttilänpäivän evankeliumissa: ”Herra nyt sinä annat palvelijasi rauhassa lähteä, sillä minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi.” Sen jälkeen hän suuntasi kovan kuuloiset sanat Marialle: ”Tämä lapsi on pantu koetukseksi … Hänet on pantu merkiksi, jota ei tunnusteta, ja sinunkin sydämesi läpi on miekka käyvä.” Jo Jeesuksen varhaisessa lapsuudessa on ristin varjo läsnä. Juuri tästä johtui, etteivät Jeesuksen aikalaiset yhtä vähän kuin meidänkään aikamme ihmiset ole voineet suhtautua häneen viileästi. Hän on merkki, josta aina kiistellään. Hänet on joko hyväksyttävä tai torjuttava.
Maria otti Simeonin ennustuksen todesta. Hän oli Jeesuksen viimeisten seuraajien joukossa ristin juurella. Siinä hän sai myös tehtävän olla kaikkien kristittyjen äiti, koska oli Jumalan Pojan äiti. Ristillä Jeesus osoitti apostoli Johannesta ja sanoi: ”Katso, Poikasi” ja hän osoitti Mariaa ja sanoi Johannekselle: ”Katso, äitisi.” Tuossa tilanteessa apostoli Johannes oli kristillisen kirkon esikuvana, ja kun Mariasta tuli hänen äitinsä, tuli hänestä myös koko maailmanlaajan Kristuksen kirkon äiti. Tämän vuoksi Marialla on erityinen asema kaikkien kirkkojen opetuksessa, toisissa näkyvämmin ja toisissa peitetymmin, mutta myös uskonpuhdistajamme Luther opettaa, että Maria on paitsi Jeesuksen äiti, myös kirkon äiti.
Kristinusko on nykyisin maailman nopeimmin leviävä uskonto. Euroopassa kristinusko kyllä näyttää harmaapäisen vanhenevan joukon uskonnolta nuorempien jättäessä kirkot ja muut kristilliset yhteisöt. Kun on haluttu piirtää profiili tyypillisestä tämän ajan kristitystä, niin sellainen näyttää tilastojen valossa olevan afrikkalainen nuori nainen. Afrikan kirkoille on tyypillistä nuorten ja naisten vahva osuus niiden jäsenten joukossa. Aasiassa kristinuskon leviämisvauhti on valtava. Esimerkiksi Etelä-Koreassa rakennettavat uudet kirkkorakennukset näyttävät meikäläisiä kirkkoja enemmän urheiluareenoilta, joihin mahtuu tuhansien ja jopa kymmenentuhannen ihmisen seurakuntia. Suomessa sen sijaan valmistaudutaan oikeusprosesseihin Jeesuksen nimen mainitsemisesta koulujen joulu-, pääsiäis- tai kevätjuhlien ohjelmissa.
Vanha Simeon vertasi Jeesus-lasta valoon, joka koittaa pakanakansoille. Hän tarkoitti siis Israelin ulkopuolisia kansoja. Simeonin lausumat sanat haastavat kristittyjä muistamaan evankeliumin universaalin ulottuvuuden: Pelastus kuuluu kaikille kansoille ja kaikille ihmisille. Tämä kutsuu meitä kaikkia kristittyjä olemaan valona omassa ympäristössä ja levittämään evankeliumia kaikkialle.
Simeon ja Hanna toimivat muistutuksena siitä, että usko, kärsivällisyys ja Pyhän Hengen johdatus kantavat hedelmää. Heidän elämänsä rohkaisee meitä pysymään uskollisina Jumalan lupauksille myös epävarmuuden keskellä. Samoin heidän esimerkkinsä innostaa meitä viettämään aikaa rukouksessa ja hiljaisuudessa, jotta voimme kuulla Jumalan äänen. Meidän tehtävämme on myös jakaa evankeliumin ilosanomaa ympärillämme oleville kukin omalla tavallamme, niin kuin Simeon ja Hanna omilla tavoillaan tekivät.
Kun tänä pyhän perheen sunnuntaina vietämme itsenäisen Toivakan seurakunnan historian viimeistä messua, mietteet kulkevat väkisinkin ajatukseen seurakunnasta Jumalan perheenä. Hallintomalli muuttuu, ja Toivakan seurakunta siirtyy osaksi Jyväskylän seurakuntaa. Kirkkoherra Panu Partanen kertoi minulle muutostunnelmista näin: ”Periaatteena meillä on ollut tuoda liitosasiaa avoimesti esille, mutta olla sitä liikaa alleviivaamatta, koska kyseessä on lähinnä hallinnollinen muutos. Toiminta kuitenkin jatkuu aika lailla entiseen malliin jumalanpalveluksia myöten. Henki on rohkeasti eteenpäin katsova.” Tämän seurakuntakodin nimi Majakka kertoo rohkeasti eteenpäin katsovasta hengestä.
Pyhän perheen sunnuntain messu jää itsenäisen Toivakan seurakunnan viimeiseksi messuksi. Uudenvuoden päivän messu täällä Majakassa on Jyväskylän seurakunnan Toivakan lähikirkkoalueen ensimmäinen messu, ja silloin on otsikko Jeesuksen nimessä. Jumalan perhe, seurakunta, kokoontuu edelleen Toivakan kirkossa ja seurakunta-alueella Jeesuksen nimessä, uskon, toivon ja rakkauden sanoman äärelle.