Marian ilmestyspäivä, 1. Moos. 3:8-15, Petri Hiltunen

Petri Hiltunen
Paulus-seurakunta, Kouvola

23.3.2014 Marian ilmestyspäivä 1. Moos. 3:8-15

Kaksi viikkoa sitten puhuimme syntiinlankeemuksesta.
Kerroin Bonhoefferin kirjasta, jossa hän kuvaa syntiinlankeemuksen
ydintä: Ihminen halusi oppia tuntemaan hyvän ja pahan,
mutta samalla hän menetti Jumalan tuntemisen.
Alussa ihminen ajatteli kaikkia ihmisiä ikään kuin niiden yhteydessä
Jumalaan.
Mutta lankeemuksen jälkeen Jumala tippui pois kuvasta ja
ihminen mietti vain omaa suhdettaan ihmisiin ja asioihin.
Näin ihmisestä tuli itse itselleen jumala.
Ja samalla hän menetti yhteyden Elävään Jumalaan,
maan ja taivaan luojaan.
Ihmisestä tuli käärmeen orja.

***

Tämän päivän Vanhan testamentin kohdassa meillä on onneksi
myös ilosanoma. Tämä orjuus ei tulisi kestämään ikuisesti.
Suhde Jumalaan olisi mahdollista korjata.

Tähän tarvittaisiin kuitenkin uuden henkilön syntyminen.
Aadam ja Eeva eivät mitenkään pystyisi eheyttämään huonoa
yhteyttään Jumalaan. Siksi heidän piti poistua paratiisista.

Mutta heille annettiin lupaus siemenestä.
Ihmeellistä kyllä Jumala puhui paratiisissa VAIMON siemenestä.
Yleensähän ajateltiin lähinnä MIEHEN siementä,
jonka merkitys elämän synnyn kannalta oli toki tiedossa.
Mutta Jumala puhuu tarkoituksella VAIMON siemenestä.

Jo tässä on suoranainen viittaus neitseestä syntymiseen.
Ihmiskunnan Pelastaja ei tulisi syntymään miehen tahdosta
vaan Jumalan tahdosta. Pyhä Henki tulisi verhoamaan neitsyt
Marian ja niin saisi alkunsa Jumalihminen, Jumalan Poika,
joka kumoaisi syntiinlankeemuksen vaikutukset.

Marian siemen olisi se astia, johon Pyhä Henki laskisi
Jeesuksen jumalallisen puolen.
Näin tulisi olemaan yksi jakamaton olemus, Jeesus Kristus,
jossa kuitenkin olisi sekä inhimillinen että jumalallinen puolensa.
Tosi Jumala ja tosi ihminen samassa henkilössä.

Tätä Marian olisi ollut mahdoton ajatella tai ymmärtää ilman
enkelin ilmoitusta: ”Pyhä Henki tulee sinun yllesi, Korkeimman’
voima peittää sinut varjollaan. Siksi myös lapsi, joka syntyy,
on pyhä, ja häntä kutsutaan Jumalan Pojaksi” (Luuk. 1:35).

Sama Pyhä Henki täytti myös Elisabetin, jotta hänkin pystyi
julistamaan Marialle tätä samaa: ”Autuas sinä, joka uskoit!
Herran sinulle antama lupaus on täyttyvä” (Luuk. 1:45)
Elisabet ikään kuin vahvisti ja vakuutti vielä enkelin sanoman:
Kyllä se on varmaa. Sinä et itse vain kuvitellut jotain.
Kerran enkelin sanat käyvät varmasti toteen.

Näinhän Jumala joskus meidänkin elämässämme tekee.
Hän vahvistaa saman viestin useammalta taholta.
Ensin kuulemme sen Raamatusta, sitten saarnasta ja
sitten saattaa vielä joku uskonystävä sanoa samaa.
– Tällainen moninkertainen vahvistus on tarpeen varsinkin
silloin, kun on kyse jostain tärkeistä elämän käännekohdista.
– Toivottavasti meillä silloin on herkät korvat sen kuulemiseen
ja halukas sydän sen toteuttamiseen.

Maria sanoi: ”Tapahtukoon minulle niin kuin sanot”.
Olkoon se myös sinun ja minun suhtautuminen Jumalan puheeseen.

***
Eevan siemen siirtyi aina eteenpäin.
Siksi Raamattu on täynnä sukuluetteloita.
On loppumattomia listoja siitä, kuka oli kenenkin isä tai poika.
Tämä oli tärkeää siksi, ettei siemen menisi hukkaan.

Eevalta se siirtyisi Seetille, häneltä Enosille, aikanaan Nooalle,
hänen pojalleen Seemille ja vihdoin Abrahamille.
Hänkin oli samaa siementä kuin Eeva ja
sama Jumalan lupaus koski myös häntä.

Abrahamille Jumala lupasi kolmeen kertaan:
”Sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki kansakunnat
maan päällä”. Jumala sanoi, että Abrahamin jälkeläisiä tulisi
olemaan kuin tähtiä taivaalla tai tomua, joka leviää länteen ja
itään, pohjoiseen ja etelään (1. Ms 22:18, 26:4, 28:14).

Tässä on jo viittaus siihen, että Jumalan lupaus siemenestä
tulisi koskemaan kaikkia maailman kansoja, ei vain juutalaisia.
Kaikki pääsisivät osallisiksi siitä teosta,
jonka tuo tuleva siemen tekisi käärmeelle.
Tällaisia käärmeestä vapaita tulisi olemaan kaikkialla
maailmassa ja kaikkien kansojen parissa.
Vasta sitten tulisi maailmanloppu.

****
Abrahamin siemen siirtyi sitten hänen lapseensa Iisakiin ja
lastenlapseensa Jaakobiin eli Israeliin ja LLL:ensa Juudaan.
Aikanaan se siirtyi Egyptin orjuuden kautta Juudan suvun
tärkeimmälle suvulle, josta nousi kuningas Daavid.

Daavid sai Jumalalta lupauksen, että hänen siemenensä tulisi
aina olemaan Israelin valtaistuimella.
Hallitsijasuku tulisi jatkumaan ja jatkumaan.

Ja ihmeellisellä tavalla Jeesusta kutsutaan sitten aikanaan
Daavidin pojaksi.
Hän edustaa katkeamatonta ketjua Eevasta Abrahamiin
ja Daavidista Jeesukseen.
Kaikki nämä Luukkaan ja Matteuksen evankeliumeissa.
Luukas aloittaa – aivan oikein – luettelonsa Jumalasta.
Sillä ovathan ihmiset hänestä lähtöisin ja
onhan Jeesus aidosti Jumalan Poika.
****
Käärme seurasi tätä usean tuhannen vuoden ketjua
kiukuissaan ja pelokkaana. Jostain tulisi kerran syntymään
se siemen, joka polkisi rikki käärmeen pään.

Siksi käärme koitti katkaista tämän sukupolvien ketjun
aina kun se oli mahdollista. Mutta saatanan kaikki yritykset
olivat turhia, vaikka käärme näytti usein voittavan.
Salma otti vaimokseen portto Raahabin ja saatana näytti
voineen johdattaa pyhän suvun väärille raiteille.
Mutta ei! Raahabille syntyi Booas, josta suku jatkui.

Booas otti ulkomaalaisen vaimon, Ruutin.
Ja siemen tuntui siirtyvän pois pyhästä kansasta.
Mutta ei! Ruut sai pojakseen Obedin, josta tuli Daavidin isoisä.
Jumala käytti saatanan metkuja aina oman suunnitelmansa toteuttamiseen.

Entä Daavid.
Hän lankesi karkeaan syntiin ottamalla toisen miehen vaimon
ja tapattamalla miehen. Nyt näytti käärme onnistuneen
tuhoamaan siemen, josta voisi syntyä käärmeen tappaja.
Mutta ei!
Jumalan tahdosta Daavid ja Batseba saivat Salomon,
josta suku taas jatkui – anteeksiantamuksen kautta.

Paavali sanoo Roomalaiskirjeessä, että Jeesus on lihan
puolesta syntynyt Daavidin siemenestä (Rm 1:3).
****
Eli näin tultiin vihdoin Mariaan ja pyhän siemenen syntymään.
Nyt käärme ponnisti kaikki voimansa.
Ilmestyskirja kertoo miten lohikäärme asettui synnyttävän
naisen eteen nielaistakseen heti lapsen, joka syntyy.
Herodeksen sotilaat olivat siinä käärmeen asialla.

Mutta Jumala vei Jeesus-lapsen turvaan Egyptiin.
Ja sieltä Egyptistä hän kutsui Poikansa täyttämään suuren
tehtävän, käärmeen pään murskaamisen.
****
Se ei ollut mahdollista ilman sitä, että käärme ehtisi purra
tuota siementä kantapäähän.
Torinon käärinliinan mukaan Jeesuksen oikeassa kantapäässä
oli verenvuoto. Se syynä oli ilmeisesti terävä piikki,
joka oli asetettu ristissä olleeseen jalustimeen.
Ruumiin paino lepäsi tuon jalustimen päällä,
jossa kantapää oli, ja siinä oli piikki tuottamassa ristiinnaulitulle
hirvittävää tuskaa.
– Näin tuo paratiisin ennustus täyttyi aivan kirjaimellisesti.
Voidaan varmuudella sanoa,
että hän oli se luvattu siemen, koska hänen kantapäänsä oli lävistetty.

Taistelu ristillä oli hirvittävä.
Jompikumpi voittaa. Joko käärmeen siemen tai vaimon siemen.
Vastassa olivat hyvä ja paha, Jumala ja hänen vastustajansa,
oikea ja väärä, valo ja pimeys, elämä ja kuolema.

Jeesus kesti, koska kuolemalla ei ollut valtaa Jumalan Poikaan.
Hän ei luovuttanut, ei langennut, ei valinnut helpompaa tietä.
Ei astunut alas eikä pyytänyt legioonaa enkeleitä avukseen,
vaikka olisi hyvin voinut sen tehdä.
Jeesus kesti ja siksi hän pystyi murskaamaan käärmeen pään.
Käärme oli pitänyt ihmisiä orjuudessaan vuosituhansien ajan.
Synnin avulla se oli tehnyt ihmisistä kuolevaisia.
Mutta Golgatalla siitä tuli loppu.
Ja pääsiäisaamu vahvisti, että elämä todella on voittanut.

***

Abrahamin saamaan lupaukseen viitataan Apostolien teoissa,
kun Pietari piti puhetta Jerusalemin temppelissä.
Hän sanoi:
”Näin on Jumala täyttänyt sen, minkä hän oli edeltä ilmoittanut
kaikkien profeettojen suun kautta
että nimittäin hänen Voideltunsa piti kärsimän…

Te olette profeettojen ja liiton lapsia, jonka Jumala teki meidän
isiemme kanssa sanoen Abrahamille: ’Ja sinun siemenessäsi
tulevat siunatuiksi kaikki maan sukukunnat’.

Teille ensiksi Jumala on herättänyt Poikansa
ja lähettänyt hänet siunaamaan teitä,
kun käännytte itse kukin pois pahuudestanne” (Ap.t. 3:18,25-26).

Pietari viittaa siis siihen ensimmäiseen profetiaan,
joka annettiin paratiisissa – ja kaikkiin muihin sen jälkeen.
Kaikki ne tähtäsivät tuohon yhteen vaimon siemeneen,
Jumalan Pojan syntymiseen.

Ja tuon syntymän tarkoitus taas oli Kristuksen sijaiskuolema.
Voidellun piti kärsiä – käärmeen piti pistää häntä kantapäähän.
Mutta tuo sama kantapää murskasi käärmeen pään.
Jeesus voitti kärsimällä ja kuolemalla.

Voittajana Jeesus sitten nousi kuolleista.
Ja Hän nostaa voimallaan ylös haudasta kaikki ne,
jotka kääntyvät pois pahuudestaan ja uskovat tuohon ihmeelliseen
vaimon siemeneen.

***

Hän oli se siemen, joka kätkettiin maan poveen.
Mutta kun hän nousi maasta, hän tuotti runsaan sadon.

Kuin taivaan tähtiä on niitä, jotka ovat vapautuneet saatanan otteesta.
Kuin tomu leviää ympäri maailman niiden joukko,
jotka Kristuksen uhri on ostanut vapaiksi pahan vallasta.

****

Jeesuksen sovituskuolema ja usko siihen
kumoavat syntiinlankeemuksen kirouksen.
Ihmiset eivät pääse vain paratiisiin,
he pääsevät vielä parempaan paikkaan,
iankaikkiseen lepoon taivaalliseen puutarhaan.
– Sinne ei käärmeillä ole enää mitään asiaa.
– Vaan kaikki syövät siellä elämän puusta
ja tuntevat jälleen Jumalan ja Hänen hyvän tahtonsa.