Marian ilmestyspäivä, Lk. 1: 46 – 55., Esko Väyrynen

”Hänen laupeutensa pysyy polvesta polveen niille, jotka häntä pelkääät.”
Marian sydämen täytti ilo ja kiitollisuus sentähden, että hän suostui Jumalan tahtoon.
Ihmismielen mukaan oli hyvin arveluttavaa suostua. Jumalan tahtoon suostuminen pelotti Mariaa siitä syystä, että oli vaarana menettää sulhanen, Joosef.
Marian tavoin mekin joudumme omalla kohdallamme aina tekemään valintoja Jumalan tahdon noudattamisen ja ihmisten mielisuosion välillä.
Yleensä ajatellaan, että Jumalan tahtoa noudattavan elämä on ilotonta. Hänellä ei ole ystäviä tai muuten elämä on yksitoikkoista. Jos me sensijaan kysyisimme, millaista meidän elämämme on, kun me olemme hylänneet Jumalan tahdon.
Eiköhän usein ole niin, että ystävät ovat hyvin itsekkäitä. Me huomaamme tuhlaajapojan tavoin joutuvamme yksin heti, kun meillä ei ole ystäville mitään tarjottavaa. Ja me itsekin huomaamme olevamme tuhlaajapojan tavoin nälkäisiä ja janoisia, ilman kotia ja läheisiä ihmisiä. Voitaneen todeta, että Jumalan tahdon hylkääminen tekee ihmisestä hyljätyn ja onnettoman ihmisen, synnin ja paheiden orjan.
Mitä sitten nykyaikana vaikuttaa se, jos Marian tavoin suostuu Jumalan tahtoon? Jos uskaltaisi mainita jonkun esimerkin, niin ehkä Tauno-ystävämme (Kukkonen) tavoin joutuu tuntemaan murhetta siitä, että ei rakasta kyllin paljon Jeesusta. Mutta onneksi saa lohduttautua sillä, että Jeesus rakastaa meitä niin paljon, että meidänkin heikko rakkaus siitä täyttyy.
Siitä me näemme jatkuvasti todisteita ympärillämme. Jeesuksen rakkaudesta osalliseksi tullut uhraa vapaa-aikaansa toisten palvelemiseen, näkee vaivaa tai uhraa omaisuudestaan kärsivien auttamiseksi. Tämän hän tekee Marian tavoin iloiten ja kiittäen siitä, että Jumala on niin voimallinen, että hän voi täyttää heikonkin sydämen rakkaudellaan ja hyvyydellään. Jumalan rakkaudesta osakseen saamaa voimaa hän joutuu ilmentämään tämän maailman kiusojen ja vaivojen ahdistamana.
Hyvä kuulijani! Jos tuosta Marian rohkeasta luottamuksesta Jumalan mahdollisuuksiin tehdä suuria alhaiselle tahdomme tehdä johtopäätökset omaan elämäämme, niin me joudummme sanomaan: tapahtukoon minulle sinun tahtosi.
Me tiedämme, että meidät on jo Pyhässä Kasteessa otettu Jumalan lapsiksi. Siis Jumalan tahto meihin nähden on taivasosuus, iankaikkisen elämän periminen. Me joudumme siis rukoilemaan elämäämme, tähän syyllisyyden ahdistamaan ja kaikenlaisten syntien orjuuttamaan elämään, Jumalalta uutta voimaa, jotta jaksaisimme Marian tavoin suostua Jumalan tahtoon, lähteä kilvoittelemaan iankaikkiseen elämään.
Karvaasta omakohtaisesta kokemuksesta tiedämme, että omat voimat pettävät. Mutta Jumala on lupauksensa mukaan voimallinen tekemään meissäkin suuria. Niin suuria, että me jaksamme uskoa olevamme taivaan perillisiä.
Nöyrtykäämme yhdessä pyytämään Jumalalta suuria!