Rakkaat kristityt!
Saarnan valmistelu alkaa minulla aina siitä, että avaan silmieni eteen sunnuntain Raamatun kohdat. Kun tämän sunnuntain osalta tein myös niin huomasin heti pysähtyväni yhden kysymyksen ääreen. Se kysymys löytyi Vanhan testamentin lukukappaleesta: ”Missä sinä olet?”
Tuo kuulemamme katkelma oli osa Raamatun alkukertomuksiin kuuluvaa syntiinlankeemuskertomusta. Nuo Raamatun alkukertomukset aivan Raamatun alussa ovat hyvin merkittäviä. Nuo kertomukset avaavat näköaloja ihmisenä olemiseen. Ne sisältävät syvää pohdintaa siitä keitä me olemme, miksi me olemme, miksi maailma on olemassa, miksi se on sellainen kuin on. Ne ovat luonteeltaan kertomuksia – tarinoita, joita paimentolaiset ovat illalla tulilla istuessa kertoneet sukupolvelta toiselle. Kunnes ne jossain vaiheessa saivat kirjallisen muodon ja me olemme päässeet niistä osallisiksi.
Luterilainen tapa ymmärtää Raamattua – Lutherin ajoista alkaen – ei ole ollut Raamatun sanainspiraatioon uskominen. Sanainspiraatio tarkoittaa sitä, että kirjoittajat olisivat sanasta sanaan kirjoittaneet Raamatun tekstiä kuin Jumalan sanelusta. Luterilaisuudelle on ominaista ennemminkin ajatella, että Raamatun syntyä on ohjannut ajatusinspiraatio. Raamattu sisältää ajatuksia, ajatuskulkuja, linjoja – joissa Jumala on vähitellen ilmoittanut itsensä meille. Se avaa myös tavan ymmärtää noita alkukertomuksia. Minun ei tarvitse uskoa maailman syntyyn viikossa eikä kahteen historialliseen henkilöön nimeltään Aatami ja Eeva. Alkukertomukset ovat kertomuksia, jotka selittävät inhimillisesti ymmärrettävässä muodossa miksi elämä on sellaista kuin se nyt on. Se tekee noista kertomuksista aina ajankohtaisia. Niiden uskottavuus säilyy vuosituhannesta toiseen. Niiden äärellä on jo tuhansia vuosia sukupolvi sukupolven jälkeen pohdittu elämän peruskysymyksiä.
Kertomuksessa Jumalan esittämä kysymys ihmiselle: ”Missä sinä olet?” – on hyvin ajankohtainen. Niitä elämän kokemuksia, joita leimaa tunne eksyksissä olosta – niitä lienee ollut itse kullakin aika ajoin. Missä minä olen? Mitä minun pitäisi tehdä? Minne minun pitäisi mennä? Miten pitäisi nyt valita? Kuka minä olen? Mitä minä oikein haluan? Näitä kysymyksiä on kyselty koko ihmisen historian ajan.
Tämän sunnuntain tekstit avaavat meidän eteemme pitkän kaaren. Alkukohtana siis vanhan testamentin syntiinlankeemuskertomus, joka kertoo mitä syvimmin ihmisen eksyksissä olosta. Syyllisyys ja häpeä inhimillisenä kokemuksena on kovin tuttu – ihmisen reaktio kieltää ja paeta noita tunteista – sekin tuntuu jotenkin tutulta asialta. Mutta Jumala kysyy: ”Missä sinä olet?” Hän etsii eksynyttä. Heti syntiinlankeemuksen jälkeen hän etsii eksyksissä – itseltään kadoksissa olevaa ihmistä.
Mutta tämä on kaaren alku. Se jatkuu lupauksella siitä, että kerran käärmeen pää murskataan – eli pahan valta voitetaan. Tulee hän, joka sen murskaa eli Kristus. Luettua Raamatun kappaletta on aiheesta pidetty ensimmäisenä mainintana tulevasta Pelastajasta eli Kristuksesta. Pelastushistoria alkaa syntiinlankeemuksen jälkeen. Aika tulee.
Uuden testamentin lukukappale puolestaan kertoo siitä, että aika täyttyi. Jumala lähetti Poikansa maailmaan. Pelastushistoria eteni uuteen vaiheeseen – Jumalan lupaukset toteutuivat. Eksyksissä olon oli mahdollista vaihtua kokemukseen siitä, että olen kokonainen – olen Jumalan lapsi ja kuulun hänelle. Ei ollut mitenkään sattumaa, että kun meille kerrotaan Jeesuksen julkisesta toiminnasta, meille kerrotaan ennen muuta siitä, että hän on parantaja. Hän korjaa särkyneitä. Kuurot kuulevat, sokeat näkevät, halvaantuneet kävelevät, syylliset saavat anteeksi, köyhille julkistetaan ilosanomaa.
Tänään on Marian ilmestyspäivä – eli päivä, jolloin nuori tyttö Nasaretissa saa enkeli-ilmestyksen. Hän tulee raskaaksi ja synnyttää lupauksen lapsen. Tänään luettu evankeliumin katkelma ei tarkkaan ottaen kuitenkaan kertonut siitä – tässä oltiin jo hieman pitemmällä. Maria vierailee Elisabetin luona. Hämmennyksen keskellä elävä nuori tyttö vierailee jo vanhemman tätinsä luona saamassa rohkaisua. Tuo kohtaaminen oli salaisella tavalla hyvin siunattu ja rohkaiseva. Elisabetin tervehdys päättyy hyvin keskeisiin sanoihin ”Autuas sinä, joka uskoit! Herran sinulle antama lupaus on täyttyvä!”
Eikä siis vain Marialle annettu lupaus täyty – koko ihmiskunnalle annettu lupaus oli täyttyvä.
Tämän sunnuntain tekstit avaavat meille koko Raamatun punaisen langan, ytimen tai juonen. Jumala etsii eksyksissä olevia. Tämä lupaus kirkastuu läpi inhimillisen Raamatun askel askeleelta kunnes Kristus lopulta koko elämällään, kuolemallaan ja ylösnousemisellaan toteuttaa Jumalan lupaukset. Siitä me saamme tänään iloita.