Raamatun kertomuksissa on hienoa se, että ne vievät meitä aina uudestaan eläytymään eri
henkilöiden maailmaan ja heidän tarinaansa. Raamatun kertomukset vievät meitä kuuntelemaan ja
kuulemaan, mitä hyvä Jumalamme juuri tämän ihmisen kautta haluaa meille kertoa.
Välillä kohtaamme Raamatun kertomuksissa jonkun Jeesuksen opetuslapsista, joskus
sadanpäämiehen tai publikaanin. Raamatun ihmiset ovat inhimillisiä ja eivät yllättäen poikkea
juurikaan meistä nykyajan ihmisistä. Tunteet – pelot ja toiveet – ovat hyvin samanlaisia, vaikka
meitä erottavat jopa vuosituhannet. Ja samaa meissä on myös kaipuu kohti armahtavaa Jumalaa –
tiedostaen tai tiedostamatta.
Kuulimme juuri katkelman Luukkaan evankeliumista. Evankeliumi kutsuu meitä katsomaan
maailmaa ja elämää Marian, Jeesuksen äidin näkökulmasta ja kuuntelemaan häntä hetken matkaa
hänen rinnallaan kulkien.
Tunnemme Marian monesta Uuden testamentin kertomuksesta. Tunnemme hänet nuorena neitona
kohtaamassa enkelin ja saamassa kutsun suureen tehtävään Vapahtajan äidiksi. Tunnemme hänet
odottavana ja hämmentyneenä ja väsyneenä äitinä matkalla Betlehemiin ja leposijaa vailla.
Tunnemme Marian ennen kaikkea vastasyntynyt Jeesus sylissä jouluyönä. Tunnemme hänet myös
pelkäävänä pakolaisena Egyptissä, kun Herodes uhkasi vastasyntyneen Jeesuksen henkeä.
Tunnemme hänet äitinä, joka hermostuu 12 vuotiaalle pojalleen, siis Jeesukselle, kun hän katoaa
temppelin hulinassa. Ja viimein tunnemme surevan äiti Marian poikansa ristin juurella.
Nämä kaikki inhimilliset näkökulmat Mariaan löytyvät evankeliumien lehdiltä. Moni on voinut
elämänsä kipeissä kohdissa samaistua Mariaan, mutta myös löytää hänestä esikuvan.
Tämän päivän evankeliumitekstissä Maria ei ole hiljainen kuuntelija, vaan aktiivinen toimija. Hän
puhkeaa ylistykseen. Tekstiä kutsutaankin Marian kiitosvirreksi tai ylistyslauluksi. Maria sanoittaa
sitä, mitä kokee kaikkien kohtaamisensa merkillisten asioiden keskellä. Maria laulaa Jumalalle!
Maria kiittää ja ylistää Jumalaa hyvyydestä ja huolenpidosta.
Uskonpuhdistaja Martti Lutherille Marian ylistyslaulu oli niin tärkeä teksti, että hän kirjoitti vuonna
1521 siitä kokonaisen kirjan nimeltä Magnificat eli Marian kiitosvirsi. Siinä Luther nostaa esiin
kolme Marian ylistyslaulun keskeistä teemaa: aito nöyryys, elävä usko ja Jumalan rakastaminen.
Marian nöyryys on – hetken epäröinnin jälkeen – Jumalan tahtoon suostumista silloinkin, kun
tulevaisuus on tuntematon ja tehtävä odottamaton. Marian usko on luottamista. Hän ei voi
ymmärtää tai selittää enkelin ilmoitusta, inhimillisesti ajatellenhan se oli katastrofi nuoren tytön
elämässä. Mutta Maria uskoo ja luottaa kiitollisena. Jumalan rakastamista on tapa, jolla Maria
ylistää Jumalan hyvyyttä.
Maria ei kiitoslaulussaan käperry vain oman itsensä sisään, hän katsoo laajemmalle, kaikkeen siihen
hyvään, mitä Jumala on tehnyt menneisyydessä ja tulee tekemään tulevaisuudessa.
Marian ylistysvirressä esiintyvät vallanpitäjät, alhaiset, nälkäiset ja rikkaat. Siis ihan tavalliset
Marian ajan yhteiskunnalliset tilanteet ja epätasa-arvoiset rakenteet. Ylistyksen lomassa Marian
kiitosvirressä on yllättävän vahvaa yhteiskunnallista sanomaa.
”Hänen kätensä on tehnyt mahtavia tekoja,
hän on lyönyt hajalle
ne, joilla on ylpeät ajatukset sydämessään.
Hän on syössyt vallanpitäjät istuimiltaan
ja korottanut alhaiset.
Nälkäiset hän on ruokkinut runsain määrin,
mutta rikkaat hän on lähettänyt tyhjin käsin pois.”
Jumalan rakastaminen ja lähimmäisen rakastaminen ja oikeudenmukaisuuden puolesta toimiminen
kuuluvat myös tänään yhteen. Eivät ne ole erillisiä asioita. Jumalan rakastaminen johtaa myös
tänään kysymään, mitä köyhille lähimmäisillemme kuulu Suomessa tai Syriassa, San Diegossa tai
San Salvadorissa. Eikä ainoastaan kysymään, vaan työskentelemään oikeudenmukaisemman
maailman puolesta. Näin evankeliumi, myös Marian kiitosvirsi, tulee lihaksi tässä maailmassa.
Maria suostui Jumalan antamaan tehtävään. Hänen esimerkkiään pohtien kysyn, mikä on minun
tehtävä, mikä on meidän tehtävämme kristittyinä tässä maailmassa ja tässä ajassa?
Martti Lutherin aikalainen, espanjalainen mystikko Avilan Teresan nimissä on sanonta: ”meidän
silmämme ovat tässä maailmassa silmät, joilla Kristus katsoo maailmaa myötätuntoisesti ja
säälien”.
Ovatko minun silmäni siis Kristuksen silmät? Kyllä näin Teresa kertoo ja puhuu hyvin
konkreettisella tavalla, miten meidän kristittyjen tulee toteuttaa Kristuksen antamaa tehtävä
lähimmäisten keskellä. Avilan Teresa jatkaa: ”Kristuksella ei ole maailmassa hyvän tekemiseen ja
siunauksen välittämiseen muita käsiä kuin meidän kätemme.”
Kristittyinä kätemme on luotu palvelemiseen. Kaikki lähtee kuitenkin siitä, että kätemme
hakeutuvat ensin ristiin – rukoukseen; Jumalan tahdon kysymiseen. Maria sanoi Herran enkelin
edessä: ” Minä olen Herran palvelijatar. Tapahtukoon minulle niin kuin sanoit”. Tähän samaan
liitymme rukoillessamme Herran rukouksessa: ”Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun
tahtosi, myös maan päällä niin kuin taivaassa.”
Marian ylistyslaulu on ollut rohkaisun ja toivon laulu monille vaikeuksien keskellä kamppaileville.
Voisiko se olla sitä myös sinulle ja minulle?
Kun omat voimasi ja oma ymmärryksesi ei riitä, voisitko Marian tavoin luottaa? Suostua Jumalan
tahtoon, vaikka et sitä ymmärrä. Luottaa, vaikka tulevaisuus on tuntematon. Ja ehkä puhjeta myös
ylistämään hyvää Jumalaa, jonka käsissä on mennyt ja tuleva.
Olemme kulkeneet nyt Marian ja hänen ylistyslaulunsa matkassa eteenpäin. Palatkaamme vielä
katsomaan evankeliumimme alkusäettä. Mitä se kertoo sinulle ja minulle tänään? Mikä on
lähtökohta ja pohja ylistykselle? Mikä on esikuva, jonka Herran äiti antaa meille?
Maria laulaa: ” Minun sieluni ylistää Herran suuruutta, minun Henkeni riemuitsee Jumalasta,
Vapahtajastani, sillä hän on luonut katseensa vähäiseen palvelijaansa.”
Kristinuskon ydin on siinä, että Kaikkivaltias Jumalan on astunut meidän todellisuuteemme
Jeesuksessa Kristuksessa. Jumala on siis katsonut vähäiseen, meihin pieniin ihmisiin, niin kuin
Maria ylistysvireessään sanoittaa.
Hyvä Jumala rakastaa ja armahtaa syntistä ihmistä Jeesuksen Kristuksen tähden. Jumala rakastaa
arvottoman arvokkaaksi. Inhimillisessä elämässä koemme usein olevamme epäonnistujia, pieniä ja
heikkoja, mutta Jumalan silmissä olemme Kristuksen tähden äärettömän arvokkaita. Kristuksen
sovitustyöllä kalliisti lunastettuja ja vapaaksi ostettuja.
Tästä tietoisuudesta nousee tehtävämme kristittyinä maailmassa. Meidät on kutsuttu palvelemaan,
koska Kristus on ensin palvellut meitä ja koko ihmiskuntaa.
Ylistäköön meidän sielumme sen tähden tänään Herran suuruutta. Iloitkoon Henkemme Jumalasta,
Vapahtajastamme.