Tämän pyhän päähenkilö on Jeesuksen äiti, Maria. Lehdessä oli toissa viikolla juttu toisesta Mariasta.
Marian kaima, Mariama Moussa, on tumma afrikkalainen nainen. Hän on naisiin ja lapsiin kohdistuvan väkivaltaa ehkäisevän järjestön perustaja ja puheenjohtaja. Järjestö auttaa ja tukee perheväkivallasta kärsiviä naisia ja lapsia Keski-Afrikassa, Nigerissä.
Mariama meni nuorena naimisiin. Hän ehti olla aviossa vain kolme kuukautta, kun mies löi. Mariama ei jäänyt väkivaltaiseen liittoon vaan erosi. Siitä alkoi 20 vuoden taistelu perheväkivaltaa vastaan. Toissa viikolla tämä työ palkittiin Tampereella.
Saksan liittokansleri Angela Merkel päätti lahjoittaa Suomen hallituksen myöntämät 150 000 euroa nigeriläisten perheväkivallan uhrien hyväksi.
Mariama Moussan mielestä hänen järjestönsä tärkein saavutus tähän mennessä on hiljaisuuden rikkominen. Nigerissa naisen ääni on vaiennettu eikä perheväkivalta ole sallittu puheenaihe.
Se, että Saksan liittokansleri valitsee Mariaman järjestön palkinnon saajaksi, antaa Moussan mielestä vahvan, optimistisen viestin.
”Sukupuolten välinen tasa-arvo ei toteudu maailmassa, mutta kuljemme sitä kohti hyvää vauhtia.”
Mariama Moussa on toiminnallaan tuonut toivoa tuhansille alistetuille naisille. Hän on osoittanut, että muutos on mahdollinen. Vaikka pieni askel kerrallaan.
Onko toisella Marialla, Jeesuksen äidillä, sanottavaa naisten ja lasten asemaan sekä sukupuolten tasa-arvoon? Vai puhuuko hän aivan toisesta maailmasta lukemassani ylistysvirreksi kutsutussa tekstissä?
Herran äiti tuntuu tosiaan puhuvan toisesta maailmasta, kun hän sanoo:
”..hän on lyönyt hajalle ne,
joilla on ylpeät ajatukset sydämessään.
Hän on syössyt vallanpitäjät istuimiltaan
ja korottanut alhaiset.
Nälkäiset hän on ruokkinut runsain määrin,
mutta rikkaat hän on lähettänyt tyhjin käsin pois.”
Tämä ei kuvaa kovin hyvin sitä todellisuutta, jossa Maria eli. Ei hänen puheensa kuvaa sitäkään maailmaa, jossa me elämme.
Monet vallanpitäjät näyttävät istuvan tukevasti istuimillaan ja pitävän ylpeinä kiinni vallastaan. Taistelu vallasta jättää alleen heikommat, useimmiten juuri lapset ja naiset. Näihin koskevat pahimmin nälkä ja sairaudet. Naisten ja lasten ääni vaiennetaan. Edelleen moni heistä jää nyrkin ja lieden väliin.
Tämä on totta myös omassa yhteiskunnassamme siitäkin huolimatta, että tutkimuksen mukaan olemme maailman onnellisin kansa. Joka kolmas nainen kokee elämänsä aikana väkivaltaa lähisuhteissaan. Tästä ei saa vaieta. On puhuttava. Muutos on mahdollinen.
Monelle tämän päivän Marialle Herran äiti on ollut esikuva ja antanut rohkeutta rikkoa hiljaisuus. Maria on viestittänyt toivoa kahden tuhannen vuoden takaa.
Maria kertoo ylistysvirressään Jumalan maailmasta. Se on erilainen, kuin tämän maailman järjestys. Jumalan luona vähäiset ovat suurimpia. Siellä köyhät ovat rikkaita. Pienet ovat suuria.
”Joka tahtoo teidän joukossanne tulla suureksi, se olkoon toisten palvelija, ja joka tahtoo tulla teidän joukossanne ensimmäiseksi, se olkoon toisten orja.” Näin Marian poika Jeesus opetti.
Marian ylistysvirressä Jumala tulee alas, ihmisen luo. Jumala katsoo pieneen ja vähäiseen:
”..hän on luonut katseensa vähäiseen palvelijaansa.”
Jumala tulee alas. Tästä puhuu myös Paavali Fil. 2. Se on Kristuksen alentamisen hymni:
”Olkoon teilläkin sellainen mieli, joka Kristuksella Jeesuksella oli.
6. Hänellä oli Jumalan muoto,
mutta hän ei pitänyt kiinni oikeudestaan
olla Jumalan vertainen
7. vaan luopui omastaan.
Hän otti orjan muodon
ja tuli ihmisten kaltaiseksi.
Hän eli ihmisenä ihmisten joukossa,
8. hän alensi itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, ristinkuolemaan asti. Sen tähden Jumala on korottanut hänet yli kaiken
ja antanut hänelle nimen,
kaikkia muita nimiä korkeamman.”
Myös Maria ylistää Jumalan tekoja:
”Tästedes kaikki sukupolvet ylistävät minua autuaaksi,
sillä Voimallinen on tehnyt minulle suuria tekoja.
Hänen nimensä on pyhä.”
Jumala tekee suuria tekoja. Ihmisen teot ovat pieniä, mutta niistä voi Jumalan avulla tulla jotain suurta. Jumala itse puolustaa vähäisiä.
Puolustajia tarvitaan. Ketä kirkon tulee kuunnella ja ketä puolustaa? Kenen rinnalle Jumala ohjaa meitä?
Ajattelen niitä kymmeniä erilaisissa elämäntilanteissa olevia, jotka tälläkin viikolla ovat tulleet tähän kirkkoon. Avoimen kirkon päivystäjät ovat ottaneet heidät kaikki ystävällisesti vastaan. Jos joku on halunnut purkaa elämänsä kuormaa, päivystäjä on kuunnellut. Yhdessä on voitu myös rukoilla.
Rinnalle asettuvan ihmisen kautta armon Jumala on luonut katseensa ihmiseen ja keventänyt hänen taakkaansa. Avoimen kirkon päivystäjä on ollut Kaikkivaltiaan korvat ja silmät. Hän on kuunnellut, katsonut ja sanonut rohkaisevat sanat.
Toisen ihmisen kohtaamisessa Jumala itse on ollut läsnä. Tämä on herättänyt toivon ja kiitoksen.
Näin kävi myös Marialle. Hän kohtasi vanhemman sukulaisensa Elisabetin. Herran äiti sai rohkaisua häneltä. Mariassa heräsi kiitos:
”Minun sieluni ylistää Herran suuruutta,
minun henkeni riemuitsee Jumalasta, Vapahtajastani”
Maria oli arviolta 12-14 –vuotias. Nuori tyttönen opettaa meille, että Jumala tekee suuria tekoja. Hän tekee niitä vähäisille.
Kun Jumala tekee sinulle ja minulle suuria tekoja, miten me vastaamme hänen hyvyyteensä? Voimamme saattavat olla vähäiset suuriin tekoihin, mutta voimmeko me tehdä pieniä tekoja? Voimmeko avata silmämme ja katsoa kuka tarvitsee lähellämme tukea ja apua?
Maria oli vähäinen tyttö, mutta hänen kauttaan tapahtui suuria. Aikanaan Vapahtajan äiti sai todistaa, miten hänen poikansa antoi monelle toivon.
Näin Jumala toimii edelleen. Marian kaima, nigeriläinen Mariama, tuo toivoa perheväkivallan uhreille. Moni Maire tai Marja, tuo toivoa Avoimessa kirkossa tai omassa naapurustossa.
Jumala luottaa tavallisiin ihmisiin. Hän luottaa sinuun ja minuun. Jumala antaa toivoa ja lohdutusta. Sitä voimme jakaa eteenpäin. Pienistä teoista syntyy suuri liike. Se voi muuttaa maailman. Jumalan avulla voimme tehdä suuria tekoja koska Jumala on suuri.
”..hän on luonut katseensa vähäiseen palvelijaansa.
Hänen nimensä on pyhä,
polvesta polveen hän osoittaa laupeutensa
niille, jotka häntä pelkäävät.”