Katekismuksessa selitetään uskontunnustuksen sanoja “joka sikisi Pyhästä Hengestä ja syntyi neitsyt Mariasta” seuraavaan tapaan:
“Ristinusko sirotetaa uskontunnustuksessa historiaa kahrella nimellä: synty neitsyt Mariasta ja kuali Ponttius Pilatuksen aikana. Se olikin ihme juttu, kun Nasaretin Maria suastu Pyhän Henken tyäkaluks ja rupes vartooj Jeesusta ja synnytti sen sitte…Ristinuskossa om puhe uskosta semmoseej Jumalaa, kekä ei jää kaus kattelee vaan tulee tavallise ihmise elämää. Jotain samantapasta kun tapahtu kerra Nasaretissa ja Peetlehemissä, tapahtuu tänä aikana Urjalassa…Maria on sillai meille esikuva, että se luatti Jumalaa, vaikkei kässänny, mitä Jumala tarkotti….Keskellä paastoaikaa yhreksän kuukautta ennen joulua viätetään mariampäivää – nys sillov viä pisempi muato: Marian ilmestyspäivä. Meinaan just sillon se enkeli Kaaprieli käväs Marialle kertomassa, kunka tulee käymää.”
Tämä oli hieman mukailtu lainaus tamperelaisten katkismuksesta. Katekismushan on viime aikoina käännetty monille eri murteille. Tuttujen asioiden esittäminen tutulla tai hieman vieraammallakin murteella, voi auttaa niiden ymmärtämistä. Saa nähdä, koska saamme ihan oman katekismuksen Urjalan murteella. Sitä odotellessa meidän täytyy tyytyä lähimpään eli tamperelaisten katekismukseen, jota urjalalainenkin kai aika hyvin ymmärtää. Itse ainakin ymmärrän sitä oikein hyvin, koska olen elänyt lapsuuteni Tampereen liepeillä.
“Ristinuskossa om puhe uskosta semmoseej Jumalaa, kekä ei jää kaus kattelee”, vaan tulee keskelle ihmisten elämää. Rippi-koulussa todettiin, että kaikissa uskonnoissa on yksi yhteinen piirre: ihmisen täytyy itse päästä ja hän voi päästä jumaluuden yhteyteen mietiskelemällä, uhreja antamalla, tekemällä hyviä töitä tai jollain muulla tavoin. Ainoastaan kristinusko on poikkeus. Raamatun mukaan synti erottaa meidät niin syvästi Jumalasta, että meidän luotamme ei ole mitään tietä Jumalan luokse. Mutta onneksi meidän ei tarvitse ponnistella päästäksemme Jumalan luo, koska Jumala ei rakkaudessaan jäänyt etäältä katselemaan meidän hätäämme, vaan tuli itse luoksemme.
Jumalan syntyminen ihmiseksi, yhdeksi meistä, on täysin ainut-laatuinen tapahtuma, samoin hänen kärsimisensä ja kuolemansa meidän puolestamme ja ylösnouseminen kuolleista ensimmäisenä pääsiäisenä. Ajatus neitseestä syntymisestä on jo pelkästään ajatuksena niin poikkeuksellinen, että mitään vastaavaa ei löydy muista uskonnoista. Joku teistä ehkä huomasi, että Aamulehden yleisönosastokirjoituksessa väitettiin hiljattain, että ajatus neitseestäsyntymisestä oli yleinen antiikinaikana. Väite ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Monissa antiikinajan myyteissä tosin kerrotaan, kuinka joku jumala oli sukupuoliyhteydessä neitsyen kanssa, joka synnytti sitten jollain tapaa jumalallisen henkilön. Maria sen sijaan tuli salatulla, hänelle itselleenkin täysin käsittämättömällä tavalla raskaaksi Pyhän Hengen vaikutuksesta ja hän synnytti lapsen, joka oli paitsi ihminen myös kaikkivaltias Jumala. Jeesuksen syntymä oli maailman luomiseen verrattavissa oleva ihme tai itse asiassa vielä paljon suurempi ihme.
“Jotain samantapasta, kun tapahtu kerran Peetlehemissä, ta-pahtuu tänä aikana Urjalassa.” Mitä se voisi olla? Kysymys on kasteen ihmeestä ja ehtoollisen ihmeestä.
Kaste ei ole ihan niin suuri ihme kuin Jeesuksen syntymä mutta käsittämättömän suuri ihme kuitenkin. Olemme koolla tässä konfirmaatiojumalanpalveluksessa siksi, että kasteen ihme tapahtui kerran näiden nuorten elämässä. Rippikoulussa puhuttiin perisynnistä, siitä että synti siirtyy perintönä sukupolvelta toiselle ja ihminen elää erossa Jumalasta, ellei Jumala ota häntä yhteyteensä. Näin tapahtuu kasteessa. Kasteessa Jeesus tuli näiden nuorten luo ja lahjoitti heille kaiken sen, mitä hän on tehnyt heidän hyväkseen ja kaikkien meidän hyväksi.
Ehtoollinenkin on suuri ihme, jossa Jeesus tulee näkyvällä mutta salatulla ja käsittämättömällä tavalla luoksemme ja antaa meille ruumiinsa ja verensä syntiemme anteeksiantamiseksi.
Entä sitten konfirmaatio? Konfirmaatio ei ole kasteen ja ehtoollisen kaltainen ihme mutta tärkeä asia kuitenkin. Konfirmaatio viittaa kasteeseen ja tarkoittaa vahvistamista. Kaste ei tarvitse vahvistusta, mutta meidän uskomme tarvitsee. Konfirmaatiossa rukoillaan, että nuoret eläisivät kasteensa todeksi ja ottaisivat uskossa vastaan sen, mitä heille on kasteessa lahjoitettu.
Konfirmaatiossa nuoret myös omasta puolestaan tunnustavat uskonsa ja ilmaisevat halunsa osoittaa uskonsa todeksi elämässään. Kysymys ei ole siitä, että teillä, hyvät nuoret, pitäisi olla uskoa omasta takaa. Kenelläkään meistä ei ole uskoa omasta takaa, vaan Jeesus antaa meille uskonkin lahjaksi, kun hän tulee meidän luoksemme.
Tamperelaisten katkismuksen mukaan “Maria on sillai meille esikuva, että se luatti Jumalaan, vaikkei kässänny, mitä Jumala tarkotti”. Mekään emme “kässää” Jumalan aivoituksia muuta kuin vain hyvin vajavaisesti ja olemme uskossamme heikkoja ja epäilykset täyttävät usein mielemme. Maria on esikuva meille siksi, että hän otti osakseen tulleen Jumalan armon nöyrästi vastaan eikä torjunut Jeesusta, Vapahtajaansa, epäilystensä ja hämmennyksensä keskellä.
Sillä Vapahtajaa Mariakin syntisenä ihmisenä tarvitsi, vaikka Jeesuksen äiti olikin. Jeesus kutsui evankeliumien mukaan Mariaa toisinaan “naiseksi”. Kun Jeesus ristillä halusi, että hänen äidistään pidetään huolta hänen kuolemansa jälkeen, hän sanoi opetuslapselleen Johannekselle Mariaa tarkoittaen: “Tämä on äitisi”, ja Marialle puolestaan: “Nainen, tämä on poikasi.” Miksi Jeesus puhuttelee Mariaa oudontuntuisesti “naiseksi” eikä “äidiksi”. Epäilemättä juuri siksi, että Mariankin täytyi tunnustaa, että hänkin on armoa tarvitseva syntinen ihminen, joka voi kelvata Jumalalle vain Vapahtajan tähden.
Samoin kuin Jeesus piti huolta äidistään, hän pitää huolta näistä nuorista ja meistä kaikista. Älkäämme mekään Marian tavoin torjuko Jeesusta, vaan ottakaamme nöyrästi vastaan mitä hän haluaa meille syntisille ja epäuskoisille armossaan lahjoittaa.