Sota-aikoina ovat naiset ja varsinkin äidit joutuneet kantamaan paljon ylimääräistä kuormaa: On tyydyttävä vaatimattomiin oloihin. On puutetta monista elämän tarpeista. Kotirintaman säännölliset työt on tehtävä, rintamalla olevia tuettava ja puolustusta autettava. On suojauduttava pommituksia vastaan ja omista kodeistakin paettava lasten kanssa turvaan. On jokapäiväistä huolta ja surua pojista – ja tyttäristäkin – ja muista läheisistä rintamalla. On surua kaatuneista, ja haavoittuneita on hoivattava. Näin oli isänmaamme sotien aikana ja vielä sotien jälkeen. Näin on tänäkin päivänä siellä, missä sotaa käydään. Sodan tuomasta puutteesta, kauhuista ja murheesta saavat kuitenkin osansa nekin kansat, jotka eivät itse ole taisteluissa mukana. Mutta juuri kansallisten ahdinkojen aikana kansa tutkii Raamattua ja nöyrtyy rukoukseen. Jumalan kutsu otetaan joukolla vastaan.
Maria on varmaan Raamatun tunnetuin nainen. Vaikka hän oli tavallinen, vaatimaton maalaisnainen, hän sai Jumalalta Vapahtajan äidin tehtävän. Millä tavalla Maria antaa lähellä tai kauempana raivoavan sodan aikana äideille esikuvan ja samaistumiskohteen? Millä tavalla hän on esikuva kenelle tahansa meistä?
NÖYRÄ JA JUMALAAN LUOTTAVA ÄITI MARIA. Päivän evankeliumissa kohtaamme Herran palvelijattaren, joka tyytyy osaansa. Hän luottaa saamaansa lupaukseen, vaikka ei ymmärräkään kaikkea. Tässä onkin ehkä tunnetuin kuva Mariasta – Mariasta Jumalaan luottavana, tulevana äitinä, joka tutkiskeli Jumalan sanaa sydämessään. Mutta jos seuraamme hänen elämänkaartaan Uudesta testamentista, löydämme vielä muutakin.
VAATIMATON JA TAAKOITETTU, MUTTA SINNIKÄS ÄITI MARIA. Raskaana ollessaan Maria teki kihlattunsa kanssa vaivalloisen matkan Betlehemiin. Perillä heille ei ollut tilaa majatalossa. Siksi hänen poikansa – Jumalan Poika – syntyi eläinten suojaan ja sai vuoteekseen rehukaukalon.
PAKOLAISÄITI MARIA. Ei ollut helppoa Marian elämä jatkossakaan. Enkeli sanoi Joosefille: ”Nouse, ota lapsi ja hänen äitinsä mukaasi ja pakene Egyptiin. Pysy siellä, kunnes käsken sinun palata. Herodes aikoo etsiä lapsen käsiinsä ja surmata hänet” (Matt.2:13). Ja niin he lähtivät pakomatkalle, ja palasivat vasta sitten, kun vaara oli ohitse.
TULEVAISUUS ASKARRUTTAA JA HUOLETTAA ÄITI MARIAA. Jeesus-lapsi tuotiin temppeliin säädettyjä uhritoimituksia varten. Siellä Maria ja Joosef kohtasivat Simeon-vanhuksen, joka sanoi Marialle: ”Tämä lapsi on pantu koetukseksi: monet israelilaiset kompastuvat ja monet nousevat. Hänet on pantu merkiksi, jota ei tunnusteta, ja sinun omankin sydämesi läpi on miekka käyvä” (Luuk. 2:34-35). Simeon ennusti, miten Jeesusta tultaisiin vainoamaan, ja monet hylkäisivät hänet. Mariakin joutuisi tuntemaan tuskaa sydämessään, varsinkin Jeesuksen kuoleman aikoihin. Mutta miekka tarkoittaa tässä ennen muuta Hengen miekkaa, Jumalan sanaa, joka tekee pelastavaa työtä myös Marian sydämessä. Hänen oma poikansa on hänenkin Vapahtajansa!
NUOREN ELÄMÄSTÄ HUOLTA KANTAVA ÄITI MARIA. Perheensä kanssa juhlilla oltuaan nuori Jeesus oli jäänyt Jerusalemiin. Kotiinpaluun aikana Maria ja Joosef huolestuivat: Onkohan Jeesus joutunut ”teille tietymättömille”? Mutta he eivät käsittäneet, että Jumalan Poikana Jeesuksen oli määrä olla siellä, missä sanaa opetetaan. Hän löytyi siis temppelistä, jossa ”hän istui opettajien keskellä, kuunteli heitä ja teki heille kysymyksiä. Kaikki, jotka kuulivat mitä hän puhui, ihmettelivät hänen ymmärrystään ja hänen antamiaan vastauksia” (Luuk.2:46-47).
POIKANSA KYKYIHIN LUOTTAVA ÄITI MARIA. Kun Jeesus oli alkamassa julkista toimintaansa, kohtaamme hänet yhdessä äitinsä kanssa Kaanaan häissä. Kun viini loppui, Maria sanoi Jeesukselle: ”Heillä ei ole viiniä.” Mutta Jeesus vastasi: ”Anna minun olla, nainen. Minun aikani ei ole vielä tullut.” Kuitenkin hänen äitinsä sanoi palvelijoille: ”Mitä hän teille sanookin, tehkää se” (Joh. 2:1-5). Ja niin Jeesus teki ensimmäisen ihmetekonsa.
SUURPERHEEN ÄITI, AIKUISEN POIKANSA TOIMISTA HUOLISSAAN OLEVA ÄITI MARIA. Kun Jeesus oli puhumassa väkijoukolle, joku tuli sanomaan hänelle: ”Äitisi ja veljesi ovat tuolla ulkona ja haluavat puhua kanssasi” (Matt.12:47). Ilmeisesti nämä olivat huolissaan, mitä Jeesus oikein puuhasti: monethan pitivät häntä kansanvillitsijänä – toki hänen opetuksensa oli uutta ja voimallista. Tässä Maria paljasti inhimillisen vajavuutensa ja oli kuin kuka tahansa meistä. Hän ei käsittänyt Jeesuksen tehtävän merkitystä. Jeesus osoitti kädellään opetuslapsiaan ja sanoi: ”Katso, tässä ovat minun äitini ja veljeni. Jokainen, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon, on minun veljeni ja sisareni ja äitini” (Matt. 12:49-50). Mutta tässä ei ole kysymys vanhempien hylkäämisestä, vaan asioiden järjestyksestä. Kun sydämessä on ensin Jeesus, on siellä sitten tilaa myös muille, erityisesti läheisille. Pelkät verisiteethän eivät vielä merkitse yhteyttä syvimmässä merkityksessä.
POIKANSA LÄHESTYVÄÄ KUOLEMAA SUREVA ÄITI MARIA, JOKA KUITENKIN TULEE OSALLISEKSI POIKANSA HUOLENPIDOSTA. Jeesuksen ristin luona seisoi hänen äitinsä, yhdessä muiden naisten kanssa. Jeesus sanoi äidilleen, osoittaen yhtä opetuslapsista: ” ”Nainen, tämä on poikasi!” Sitten hän sanoi opetuslapselle: ”Tämä on äitisi!” Siitä hetkestä lähtien opetuslapsi piti huolta Jeesuksen äidistä” (Joh.19:26-27). Tässä on meillekin muistutus vastuusta huolehtia omista vanhemmista ja muistakin, jotka muuten jäisivät turvaa vaille, mukaan lukien pakolaiset. Jeesus antaa siihen rakkauden ja johdatuksen.
SEURAKUNNAN YHTEYDESSÄ RUKOILEVA ÄITI MARIA. Kun Jeesus oli noussut kuolleista ja astunut ylös taivaaseen, joukko opetuslapsia, mukana myös Maria, kokoontui yhteen Jerusalemissa. He eivät vielä lähteneet viemään ilosanomaa eteenpäin, vaan ”He pitivät kaikki yhtä ja rukoilivat lakkaamatta yhdessä joukkoonsa kuuluvien naisten sekä Jeesuksen äidin Marian ja Jeesuksen veljien kanssa” (Ap. t. 1:14). Näin he saivat uuden voiman tehtävään, jonka Jeesus itse oli heille antanut.
JOULUEVANKELIUMI LÖYTYY MYÖS ILMESTYSKIRJASTA: ”Nainen, jolla oli pukunaan aurinko, kuu jalkojen alla ja pään päällä seppeleenä kaksitoista tähteä. Hän oli raskaana ja huusi tuskissaan synnytyspolttojen vaivaamana… Nainen synnytti lapsensa, pojan, joka on paimentava maailman kansoja rautaisella sauvalla. Tämä lapsi temmattiin Jumalan ja hänen valtaistuimensa luo” (Ilm. 12:1-2,5). Tämä lapsi on tietenkin Jeesus, ja äiti on Maria. Tuo rautainen sauva viittaa ristin nauloihin; armolla Jeesus paimentaa kansoja. Maria uskoi Jumalan sanan lupaukset – siitä viestii kaksitoista tähteä. Siksi hänet puettiin armon vaatteella, jonka on valmistanut Jeesus Kristus, armon aurinko. Poikansa tähden Maria kelpasi Jumalalle ja sai voitonseppeleen, iankaikkisen elämän – niin kuin mekin.
NYT MARIAN TYÖTÄ JATKAA KRISTILLINEN SEURAKUNTA. Siitä on Ilmestyskirjan jouluevankeliumissa vertauskuvana kuu, joka heijastaa Kristus-auringon valoa. Jumalan lapset syntyvät seurakunnan helmaan ja heitä hoivataan seurakunnan yhteydessä sanalla, sakramenteilla ja rukouksin.
Mutta palatkaamme päivän evankeliumiin. Siitä nousevat tapahtumien kannalta keskeiset kysymykset JUMALAN KAIKKIVALTIUDESTA ja JUMALAN TAHDOSTA. Jeesuksen ainutlaatuinen ja ainutkertainen sikiäminen oli mahdollista vain siksi, että Jumalalle on kaikki mahdollista. Toisaalta tämä oli myös Jumalan tahto, ja siksi näin myös tapahtui. Jumalahan tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat. Että hän olisi voinut sovittaa ihmisen synnin, hänen täytyi syntyä ihmiseksi. Että ristiinnaulittu Jeesus olisi ollut Jumalalle kelpaava syntiuhri, hänen piti olla puhdas synnistä. Vaikka Jeesus sai ihmisruumiin äitinsä Marian kohdussa, ihmisen luontainen sikiäminen ei perisynnin vuoksi tullut kyseeseen.
Meidänkin tulee syntyä uudesti, Pyhästä Hengestä, lupauksen sanan voimasta. Näin tapahtuu katumuksen ja uskon kautta, niin että saamme synnit anteeksi ja nousemme uuteen elämään. Näin mekin voimme palvella Herraa Marian tavoin, taipua Herran tahtoon ja kerran saada osaksemme voitonseppeleen taivaassa.