Luuk. 1: 46-55
Maria sanoi:
– Minun sieluni ylistää Herran suuruutta,
minun henkeni riemuitsee Jumalasta, Vapahtajastani,
sillä hän on luonut katseensa vähäiseen palvelijaansa.
Tästedes kaikki sukupolvet ylistävät minua autuaaksi,
sillä Voimallinen on tehnyt minulle suuria tekoja.
Hänen nimensä on pyhä,
polvesta polveen hän osoittaa laupeutensa
niille, jotka häntä pelkäävät.
Hänen kätensä on tehnyt mahtavia tekoja,
hän on lyönyt hajalle
ne, joilla on ylpeät ajatukset sydämessään.
Hän on syössyt vallanpitäjät istuimiltaan
ja korottanut alhaiset.
Nälkäiset hän on ruokkinut runsain määrin,
mutta rikkaat hän on lähettänyt tyhjin käsin pois.
Hän on pitänyt huolen palvelijastaan Israelista,
hän on muistanut kansaansa ja osoittanut laupeutensa
Abrahamille ja hänen jälkeläisilleen, ajasta aikaan,
niin kuin hän on isillemme luvannut.
Muistatko, millaisia haaveita sinulla oli lapsuudessasi? Mitä ajattelit perheestä, asuinpaikasta tai tulevasta ammatistasi? Muistan omasta lapsuudestani ne haaveammatit, suunnitelmat koiran hankkimisesta ja pohdinnat siitä, millaisen miehen kanssa ehkä joskus menisin naimisiin. Silti yhtenä kirkkaimpana muistona on viime aikoina noussut esiin ajatus siitä, mitä en todellakaan haluaisi tehdä. Minulla oli kirjeenvaihtoystävä, joka kysyi haaveammattiani ja kertoi omansa: hänestä tulisi pappi. Muistan yhä oman reaktioni: voi ei! Miten kukaan voi haluta papiksi? Sehän on maailman tylsin ammatti! Vielä teologiaa opiskellessanikin ajattelin, ettei minusta pappia tule. En pysty, en halua, en osaa. Mutta Jumala oli päättänyt toisin. Määrätietoisesti hän kuljetti minua eteenpäin, saattaen tielleni ihmisiä, jotka ohjasivat hänen haluamaansa suuntaan. Ja nyt on hyvä. En osannut edes aavistaa, miten paljon voisin työstäni pitää!
Raamattu kertoo nuoresta Mariasta, joka joutui luopumaan omista haaveistaan. Ss kertoo Marian ja enkelin kohtaamisesta, hämmentävästä viestistä, jonka enkeli välitti Marialle. Viestin saatuaan Maria ylistää Jumalaa, muistelee Jumalan aikaisempia tekoja. Hän ylistää Jumalan suuruutta ja valtaa. Hän on esimerkki nöyryydestä ja suostumisesta. Hän ei epäröi ottaa vastaan tehtävää, jonka Jumala antaa. Hän tietää, että saadessaan tehtävän hän saa myös voiman ja viisauden sen hoitamiseen. Hän on valmis luopumaan omista suunnitelmistaan ja antautumaan Jumalan käyttöön.
Maria ei ole ainoa nainen, joka on saanut viestin lapsen syntymästä. Raamattu kertoo Saarasta, joka korkeaan ikään ehdittyään sai kuulla tulevansa äidiksi. Hän oli ehtinyt odottaa ja toivoa. Hänen naurahduksensa ilmoituksen jälkeen paljastaa, että hän oli jo luopunut toivosta. Monimutkainen perhekuvio orjattarineen oli ollut Saaralle vaikea.
Hanna oli iäkäs, eikä ollut saanut lasta toiveistaan huolimatta. Hän kärsi tilanteesta, jossa hänen miehensä toinen vaimo pilkkasi häntä lapsettomuudesta. Erään kerran temppelissä käydessään hän rukoili hartaasti ja pyysi lasta. Hanna sai pojan, jolle antoi nimeksi Samuel. Hanna vei hänet temppeliin antaen hänet Jumalan käyttöön lupauksensa mukaisesti. Temppelissä hän ylisti Jumalaa Marian tavoin. Myöhemmin Hanna sai vielä kolme poikaa ja kaksi tytärtä.
Lapsen syntymä ja äidiksi tuleminen on naisen elämässä merkittävä hetki. Se tuo mukanaan uudenlaisen tehtävän ja vastuun. Äitiys liittää naisen sukupolvien ketjuun. Ehkä juuri siksi naiset ylistävät Jumalaa, joka on tehnyt voimatekojaan kautta aikojen. Raamatun kirjoittamisen aikaan naiseuden mitta oli äitiys. Lapsettomaksi jäänyt nainen oli turha ja tehtävässään epäonnistunut. Onneksi nykyään ymmärretään, ettei ihmisen arvo riipu siitä, mitä hän tekee tai on tekemättä. Jokainen on ihme ja sellaisenaan arvokas Jumalan kuva. Jokaista varten on oma suunnitelma.
On suurta olla uskollinen omalle tehtävälleen ja paikalleen. On suurta suostua Jumalan tahtoon ja olla osa laajempaa kokonaisuutta. Mariaa pidetään nöyrän uskon esikuvana. Samalla tavoin meidän tulisi suostua siihen, mitä saamme. On osattava ottaa vastaan myös kärsimys ja kipu. On suostuttava siihen, että omat unelmat särkyvät, eikä elämä ole niin kaunista ja sileää, vaan pikemminkin rosoja ja kuoppia täynnä. On mentävä sinne, missä kartta ja kompassi ovat hukassa. Sillä juuri siellä Jumala on kaikkein lähimpänä. Kun ihminen muuttuu pieneksi, saa Jumala muuttua suuremmaksi. Maria ei ollut sen parempi ihminen kuin kukaan meistä. Mutta hän oli siunattu. Jumala antoi hänelle tarvittavan nöyryyden. Jumala osoitti, ettei ihmisten silmissä arvokas ole Jumalan silmissä parasta tai ylivertaista. Pieni ja heikko todistaakin Jumalasta enemmän kuin maallinen voima tai valta. Jokainen tehtävä on tärkeä. Jokainen ihminen on tärkeä. Jokainen päivä on uusi mahdollisuus tehdä omaa tehtäväänsä niin kuin tekisi sen Jumalalle. Ja ennen kaikkea tehdä se niin, että Jumala on kaikessa mukana.