Marian ilmestyspäivä, Luuk. 1:46-55, Toivo Loikkanen

Toivo Loikkanen
Savonlinna, Kerimäen kirkko

Tänään paastonajan keskellä vietämme jouluun liittyvää juhlapäivää, Marian ilmestyspäivää. Tästä päivästä on noin yhdeksän kuukautta jouluun.

Marian ilmestyspäivän jälkeen on pian palmusunnuntai, hiljainen viikko sekä ristin ja ylösnousemuksen pääsiäinen. Näin kristillisen uskon ja pelastushistorian keskeisimmät asiat helluntaita lukuun ottamatta tulevat esille kirkkovuodessa hyvin lyhyen ajan sisällä.

Marialla, Herran äidillä on keskeinen sija Jumalan suunnitelmien toteututumisessa. Marialla on myös hyvin keskeinen sija monien kristittyjen hurskauselämässä ja hartauselämässä. Tämän huomaamme selvästi, kun menemme katolisiin kirkkoihin Etelä-Euroopassa ja kun seuraamme ortodoksien elämää.

Maria ei ole kuitenkaan vain katolilaisten ja ortodoksien Maria vaan hän myös meidän luterilaisten ja kaikkien kristittyjen Maria. Mekin osoitamme hänelle kunnioitusta, mutta emme palvo häntä. Mekin pidämme häntä esikuvana ja haluamme oppia hänestä.

Marialla on kristikunnassa monta nimeä. Hän on Theotokos, Jumalan synnyttäjä, Jumalan äiti, Herran äiti. Hän on katolisille Taivaan kuningatar ja Meren tähti, Stella Maris. Osa Marian nimistä ja niihin liittyvästä ajattelusta on meille luterilaiselle vierasta. Toisaalta olemme ehkä antaneet Marialle liiankin pienen sijan pelastushistoriassa ja ajattelussamme.

Päivän evankeliumina on Marian kiitosvirsi, Marian ylistysvirsi. Nuori nainen Nasaretissa, nimeltään Maria saa yllättäen yllättävän vieraan, kun enkeli ilmestyy hänelle.
Maria pelästyy enkelin ilmestymistä. Enkeli Gabriel rauhoittaa Mariaa ja ilmoittaa, että hänestä tulee Vapahtajan äiti. Tähän tilanteeseen liittyy Marian kiitosvirsi.

Marian kiitosvirsi on kaunis ja juhlava Jumalan pelastustekojen ylistys. Samalla se on sisällöltään hieman monimutkainen ja vaikeaselkoinen. Marian kiitosvirsi on Lutherin teologisen ajattelun yksi keskeisiä Raamatun kohtia. Luther selittää Marian kiitosvirren sisältöä kirjassaan Magnificat.

Luther opettaa Jumalan omasta ja vieraasta työstä Marian kiitosvirren sisällön kautta. Hän lähtee liikkeelle siitä, että Jumala luo uutta tyhjästä eli ei-mistään. Tämä on Jumalan omaa eli Jumalan oikean käden työtä.

Jumalan oma työ näkyi siinä, että hän katsoi vähäiseen palvelijaan Mariaan ja käytti häntä. Lutherin ajattelussa Jumala katsoo aina alas siihen mikä on vähäistä, heikkoa, vajavaista, syntistä luodakseen siitä uutta ja pelastaakseen sen.

Ihminen puolestaan katsoo Lutherin mukaan aina siihen mikä näyttää hyvältä, kauniilta ja ylhäiseltä. Ihminen tähyää korkeuteen, kunniaan ja valtaan. Korkeuden tavoittelussaan ihminen pakenee syvyyttä ja hän etsii Jumalaakin korkeudesta, vaikka Jumala on alhaisuudessa ja kurjuudessa.
Jotta ihminen voisi kohdata Jumalan ja jotta Jumala voisi kohdata ihmisen, Jumalan pitää tehdä vierasta työtään ihmisessä. Jumalan pitää murtaa ihmisen ylpeys ja korkeuden tavoittelu. Se voi merkitä ihmisen kohdalla vastoinkäymisiä tai jopa kärsimystä, ahdistusta, köyhyyttä. Samalla Jumalan vieraaseen työhön kätkeytyy hänen omin työnsä: nostaminen, armahtaminen ja pelastaminen. Ihmisen tulee murtua ja tyhjentyä, jotta Jumala voi pelastaa ja täyttää hänet lahjoillaan. Luther sanoo, että ihmisen on tultava ensin syntiseksi jotta hän voisi tulla pelastetuksi.

Tämä vahva teologinen ja hengellinen viisaus tulee Lutherin mukaan ilmi Marian kiitosvirressä. Marian kiitosvirren yksi keskeinen sisältö on tähän liittyen nöyryys.

Luther opettaa, että nöyryys on jotakin, joka on ihmisessä ja jota ihminen ei itse tiedä. Muuten se ei ole aitoa ja puhdasta nöyryyttä. Nöyryys ja usko ovat Lutherin ajattelussa hyvin lähellä toisiaan. Nöyrä ihminen viihtyy nöyrien, pienten ja alhaisten asioiden parissa. Hän ei tee kuten ihminen yleensä eli hän ei tavoittele kunniaa, valtaa eikä korkeutta. Hän on otollinen Jumalan työlle juuri tästä syystä.

Maria oli tällä tavalla nöyrä ja siksi otollinen Jumalan työlle ja sille, että Jumala voi käyttää häntä.

Lutherin selityksen ja Marian kiitosvirren mukaan Jumalan ensimmäinen työ on laupeus. Jumala osoittaa laupeutensa. Se on kaiken lähtökohta.

Jumalan toinen työ on hengellisen ylpeyden kukistaminen. Sen hän tekee, jotta hän voisi osoittaa laupeuttaan, jotta hän voisi tehdä pelastavaa työtään ihmisessä. Tähän liittyy Jumalan kolmas työ: ylhäisten alentaminen. Jumalan arvojärjestys on toinen kuin ihmisten. Se näkyy selvästi Jeesuksen toiminnassakin.

Edelleen Jumalan neljäs työ on alhaisten korottaminen. Jumala katsoo alas syntisiin ja alhaisiin voidakseen armahtaa ja korottaa meidät. Jumala tuli maailmaan alas ihmiseksi tätä varten.

Jumalan viides ja kuudes työ on nälkäisten täyttäminen hyvyyksillä ja itsessään rikkaiden jättäminen tyhjiksi. Jumalan edessä ei kelpaa omaa hyvyys, oma täyteys, oma rikkaus. Jumalan edessä kelpaa ainoastaan oma tyhjyys ja ansiottomuus.

Maria ja Marian kiitosvirsi opettavat meille, millainen Jumala on ja miten hän tekee pelastavaa työtään maailmassa ja meissä ihmisissä. Kiitämme Marian kanssa Jumalan uskollisuudesta ja laupeudesta. Kiitämme siitä, että Jumala katsoo meihin vähäisiin ja ansiottomiin palvelijoihinsa ja että hän täyttää meidät hyvyyksillään.

Etsimme Marian mieltä ja uskoa. Rukoilemme, että Jumala kasvattaisi meissä ja maailmassa oikeaa nöyryyttä. Iloitsemme Marian lailla Jumalasta ja hänen lahjoistaan.

Jumalan uskollisuus jatkuu polvesta polveen.