Miten nukuit viime yönä? Ehkä paremmin kuin arjen puristuksessa, ehkä on ollut aikaa nukkua
univelkoja pois. Uni tarjoaa myös hetken vapahduksen silloin, kun todellisuus on uuvuttavaa.
Joskus taas on raskas herätä unen syvyyksistä – painajainen on muistuttanut menneistä. Tai uni ei
tulekaan, huoli tai kipu jossain antaa odottaa unta – ajatus kiertää tutuksi tullutta rataa.
Yleensä vaikeampi nukkua, kun on poissa kotoa, minun ainakin. Jaakob on matkalla ja – hän näkee
unta enkeleistä. Kivi päänalusena koleassa yössä olisi luullut heräävänsä painajaisista. Niihin oli
kyllä syytä. Varsinainen perhedraama. Ehkä muistat, miten Iisak erehtyi luulemaan Jaakobia
Eesauksi, Jaakob oli äitinsä kanssa huijannut vanhuudensokeaa isää. Juoni oli onnistunut, mutta
seuraukset olivat monet. Jaakobilla oli kyllä valheilla hankittu isän siunaus, mutta niskassa oli myös
veljen kirous ja kostoaikeet. Hänen pakomatkansa kotoa naamioitiin vanhempien toimesta
vaimonhakumatkaksi. Tällä matkalla Jaakob siis on.
Joskus elämästä tulee painajaista. Hetkessä kaikki muuttuu. Jaakob on sisäisesti tuuliajolla, tyhjin
käsin liikkeellä, seuranaan syyllisyys ja yksinäisyys ja huoli tulevaisuudesta ja hän pelkää – pelkää
oman veljensä kostoa. Hänellä ei ollut paluuta kotiin ja matkan päämäärä oli ennestään tuntematon
kotiseutu. Pakomatkallaan hän tulee pisteeseen, joka herättää hänet koko elämän kestäneestä unesta.
Hän tajusi, ettei päässyt pakoon. Hän ei päässyt pakoon omaa sisäistä todellisuuttaan, omaa itseään.
Eikä Jumalaa.
Elämän pyörteessä joskus on kivi päänalusena, luopumisiin, lähtemisiin liittyy surua.
Ihmissuhteissa syyllisyys on eri muodoissaan mukana; perheissä eletään välillä vaikeuksissa,
rahahuolissa, sairauksien keskellä voimien äärirajoilla, aina eivät voimat ole riittäneet. Kuka on
kenenkin puolta, kuka pelkää, kuka kantaa kaunaa, on keskinäistä kilpailua ja kateutta, totuutta ja
valhetta tuskin aina kykenee erottamaan toisistaan. Emme ole kummempia kuin Jaakob, jokaisessa
meissä on oman edun tavoittelija ja juonittelija, ehkä osaamme peittää jälkemme vain paremmin.
Raadollisten ihmisten raadolliseen elämään osuu kertomus Jaakobista. Sillä Jumalalla on
suunnitelma. Suunnitelma, jossa sinä ja minä olemme mukana. Herra sanoi Jaakobille unessa:
”Sinun ja sinun jälkeläistesi saama siunaus tulee siunaukseksi kaikille maailman kansoille.”
Kaikille! Valtava lupaus! Ei ihme, että enkelit ovat työssään pitämässä Jaakobista huolta. Lämmin
maa, jolla hän makaa, kuuluisi kerran hänelle ja hänen jälkeläisilleen. Jumala valitsee hänet
siunauksen kantajaksi. Se ei ole enää pelkästään äidin päähänpinttymä. Jumala on hänelle yhtaikaa
tulevaisuus, turva ja kotiinpaluu. ”Minä olen sinun kanssasi, minä täytän lupaukseni. Minä en
hylkää sinua, minä tuon sinut takaisin.” Vaikka Jaakob oli sotkenut oman elämänsä ja pilannut
ihmissuhteensa, Jumala on hänen vierellään ja hän saa kuulla saman lupauksen kuin isoisänsä
Aabraham.
Kun Jaakob heräsi unesta, hän heräsi uuteen todellisuuteen, Jumalan todellisuuteen. Hän huudahti:
Tämä on varmaan taivaan portti! Jumala ei ollut enää vain isän ja isoisän kertomuksissa, Jumala on
tässä hänen elämässään. Jumala on sinun elämässäsi. Sittenkin. ja Kaikesta huolimatta ja huolimatta
kaikesta. Rutiinien rikkoutuessa elämän kriisipisteessä kuulemme ja näemme paremmin. Kun
maailmamme on mennyt sijoiltaan kuten Jaakobilla, muutos voi tuntua uhkalta, mutta se on myös
lahja ja mahdollisuus. Kun tavallinen arki muuttuu ja olemme irrallamme menneestä ja tulevasta,
Jumalalla on mahdollisuus saada äänensä kuuluviin. Portti on auki.
Jaakob pelästyi Jumalan pyhyyttä. Kun kohtaamme Jumalan, emme pääse ohi. Pysäytys on kuin
seinä: Miten selviän tästä? Miten olen joutunut tähän, kenen elämää elän? Elänkö omaa vai vierasta
kohtaloa; totuus pyrkii pintaan.
Enkelit kulkivat Jaakobin unessa ylös ja alas portaita. Enkelit ottivat pois taakkoja ja huolia ja
toivat tilalle Jumalan siunauksen ja läsnäolon. Jaakob heräsi pelosta luottamukseen. Yksinäisessä
yössä hän oli yhtäkkiä Jumalan läsnäolon ympäröimä. Enkelit kantoivat pelon pois ja toivat tilalle
luottamuksen.
Portti on auki. Avoin portti kutsuu löytämään Jumalan, löytämään oman itsensä ja kaikelle uuden
merkityksen. Kun kohtaan Jumalan, voi matkastani tulla pyhiinvaellusta. Miten se on mahdollista?
Jaakobin matka muuttui: pakomatkasta tuli vaellusta Jumalan suunnitelmassa. Pyhä osoitti hänelle
sellaista rakkautta ja huolenpitoa, jota voi kuvata vain sanalla armo. Hän ei todellakaan ansainnut
siunausta eikä varjelusta. Päinvastoin. Mutta Jaakobin askeliin tuli nyt vakavuus – hänen elämällään
oli tarkoitus ja suunta tuon kohtaamisen jälkeen.
Jeesus viittasi kerran kantaisä Jaakobin enkeliuneen. Hän lupasi kuulijoilleen: ”Totisesti te saatte
nähdä taivaan avoinna ja te näette Jumalan enkelien kulkevan ylös ja alas siinä, missä Ihmisen
Poika on.” Jaakob sai kokea avoimen taivaan. Hän sai kantaakseen siunauksen tuleville
sukupolville. Jeesus, Ihmisen Poika on tuo siunaus. Taivas aukesi meille kaikille Jeesuksen ristillä.
Hänen uhrissaan on sovitettu koko maailman synti. Meillä ei ole portaita /tikapuita taivaaseen,
mutta Jumalan Pojassa meillä on yhteys auki.
Jaakobin kokemus rohkaisee meitä astumaan avoimesta portista sisään. Jeesus sanoo itsestään:
”Minä olen portti. Joka tulee sisään minun kauttani, pelastuu. Hän voi vapaasti tulla ja mennä ja hän
löytää laitumen. Minä olen tullut antamaan teille elämän, yltäkylläisen elämän.”
Vaikka vasta aavistaisit Jumalan rakkautta ja armoa katsoessasi Jeesuksen ristiä, olet ollut hänen
rakkautensa aiheena koko elämäsi. Ehkä on aika päästää irti menneestä ja astua avoimesta portista
Jumalan suunnitelmaan. Emme tiedä, millaisia tehtäviä enkelit saavat meidän kohdallamme, mutta
Jumalan lupaus on voimassa jokaiselle meille juuri tänään: ”Minä olen sinun kanssasi. Minä en
hylkää enkä jätä sinua ja minä varjelen sinua minne ikinä menetkin.”