Mikkelinpäivä, 1. Moos. 28:12-16, Eero Huovinen

Eero Huovinen
Helsingin tuomiokirkkoseurakunta

Rakkaat papit ja lehtorit

Mitä Jumala haluaa meille tänä aamuna sanoa?

Monta viikkoa ennen synodaalikokousta olen kiemurrellut äsken kuullun Jaakob-kertomuksen yhdessä yksityiskohdassa, nimittäin Jaakobin tikapuissa tai niin kuin nykykäännös sanoo ”portaissa”: ”Yöllä Jaakob näki unessa portaat, jotka ulottuivat maasta taivaaseen, ja Jumalan enkelit kulkivat niitä ylös ja alas.”

Miten nämä tikapuut ja enkelit liittyvät synodaalikokoukseen?

Monet vanhan kirkon ja keskiajan raamatunlukijat ovat selittäneet, että enkelit ovat saarnaajia ja pappeja, muiden muassa Gregorius Suuri omassa sen aikaisessa ”synodaalikirjassaan” (Liber regulae pastoralis). Portaita ylös noustessaan papit vievät ihmisten rukouksia ja pyyntöjä ylös Jumalan luo. Ylöspäin kulkiessaan he palvelevat ja kunnioittavat kaikkivaltiasta Jumalaa. Portaita alas laskeutuessaan he palvelevat maan päällä eläviä ihmisiä Jumalan sanalla ja armolla.

Lutherin mielestä nämä selitykset saattoivat opettaa papeille paljon. ”On totta, että saarnaajan tulee ensin kulkea ylös ja rukoilemalla voidakseen saada Jumalalta sanan ja evankeliumin. Hänen täytyy siis opiskella, oppia, lukea ja mietiskellä. Sitten hän voi kulkea alas ja opettaa muita. Papilla on kaksi velvollisuutta: kääntyä rukouksessa Jumalan puoleen ja kääntyä evankeliumin kanssa ihmisten puoleen.” (WA 43)

Tästähän me voisimme tänäänkin ottaa opiksemme. Voisimme puhua pappisviran velvollisuuksista ja vaatimuksista, kirkon tehtävästä ja vastuusta. Vanhastaan synodaalikokouksia onkin järjestetty papiston teologiseksi kouluttamiseksi. Miten osaisimme opiskella oikein, miten kykenisimme paremmin täyttämään viran edellytykset? Siis lisää sparrausta ja hoputusta, vai mitä? Kuormia ja taakkoja entisten lisäksi?

En halua tätäkään synodaalikokouksen roolia väheksyä. Parhaaseen on pyrittävä, ykköstä on yritettävä. On annettava omat voimat sen eteen, että tutkimme Jumalan pyhiä salaisuuksia, rukoilemme ihmisten ja toistemme puolesta, ja sitten alttiisti viemme evankeliumin sanaa kaikelle kansalle.

Papin tehtävä ja velvollisuus on nousta rukouksessa tikapuita ylös Jumalan luo ja evankeliumin sanan kanssa tulla kaikkein alimpaan paikkaan lohduttamaan ihmisiä. Tämä on Jaakobin tikapuiden ja enkelien viesti.

* *

Mutta onko tässä kaikki, mitä ylös ja alas kulkevat enkelit voivat meille sanoa? Onko Jumalalla meille tänään mitään muuta viestiä kuin kehotus kovempaan opiskeluun ja hartaampaan rukoukseen? Tehokkaampaa evankeliointia ja parempaa pappeutta – sekö on Jumalan sanan ja tämän synodaalikokouksen ainoa sanoma?

Jaakobin uni kuitenkin jatkuu, ja enkelien jälkeen hän näkee itsensä Jumalan: ”Sitten hän näki, että Herra seisoi hänen vieressään…”

Hepreankielestä on vaikeaa päätellä, missä Jumala oikein seisoi, kun Jaakob unessaan näki hänet. Monet vanhat raamatunkäännökset sanovat, että Jumala seisoi tikapuiden yläpäässä, niin sanoi myös ensimmäinen suomalainen koko Raamattu. Useat uudet käännökset kertovat, että Jumala seisoi Jaakobin vieressä.

On oikeastaan hyvä, että emme ole Jumalan seisomapaikasta aivan varmoja. Unessahan usein paikka ja aika menettävät merkityksen. Tätä tärkeämpää on, että Jaakob unessa näki Jumalan ja näki taivaaseen asti. Enkelien kulku ylös ja alas tarkoitti, ettei taivas ollut suljettu.

Millaisen viestin Jaakob taivaasta sai? Mitä Jumala sanoi hänelle? ”Minä olen sinun kanssasi ja varjelen sinua, minne ikinä menetkin… Minä en hylkää sinua.”

Enkelien kulku ylös ja alas kuvaa sitä, että taivas on avoinna. Enkelit ovat ”Jumalan enkeleitä” ja he aivan kuin valmistelevat sitä, mitä Jumala tulee Jaakobille sanomaan. Jaakobilla on koko taivaan Jumala, joka on hänen vierellään, joka varjelee häntä ja joka ei ikinä hylkää häntä. Aikamoinen evankeliumi unessa olevalle miehelle, ja aikamoinen evankeliumi myös meille.

Vaikka oli kyse unesta, Jaakob saattoikin heti herättyään tajuta, miten suuria hän oli nähnyt. ”Jaakob heräsi unestaan ja sanoi: ’Herra on totisesti tässä paikassa, enkä minä tiennyt sitä.'”

* *

Kristittyinä me olemme oikeastaan onnellisemmassa asemassa kuin unia nähnyt vanhan liiton Jaakob. Monta sataa vuotta Jaakobin jälkeen juutalaisen kansan keskeltä nimittäin nousee uusi raamatunselittäjä, joka osaa tulkita Jaakobin tikapuita pidemmälle ja selkeämmin.

Johanneksen evankeliumissa Jeesus puhuu Jaakobin unen tavoin enkeleistä lähes samoin sanoin. Jeesus lupaa opetuslapsilleen: ”Totisesti, totisesti: te saatte nähdä taivaan avoinna, ja te näette Jumalan enkelien kulkevan ylös ja alas siinä, missä Ihmisen Poika on.” (Joh. 1:51)

Jaakob näki enkelien kulkevan ylös ja alas, hän näki taivaaseen ja hän näki Jumalan. Mutta Jeesus menee vielä pidemmälle ja lupaa näyttää myös sen paikan, missä taivas on avoinna. ”Siinä, missä Ihmisen Poika on”, siellä on taivas auki. Jaakob tiesi paikan unensa perusteella, me tiedämme sen varmemmin: taivas on auki siellä, missä Kristus on.

Taivas on auki, koska Kristus on yhtä aikaa ihminen ja Jumala, yhtä aikaa maan alimpiin paikkoihin, tuonelaan asti laskeutunut ja silti taivaaseen noussut, taivaan ja maan Herra. Kristus on yhtä aikaa meitä lähellä, meidän kaltaisemme ihminen ja kuitenkin Jumala ja Jumalan luona, siellä, missä ei ole mitään itkua eikä yhtään kyyneltä.

Meidän omat pelkomme ja ahdistuksemme voivat olla niin ankaria, että taivas näyttää olevan suljettu kuin rautaisella ja teräksisellä pilvikannella. Mutta Jeesuksen lupaus puhuu toista. Siellä, missä hän on läsnä, siellä on taivas auki, sepposen selällään eikä mikään estä enkeleitä viemästä meidän murheitamme Jumalalle eikä mikään estä enkeleitä tuomasta Jumalan rakkautta meidän sydämiimme.

Helsingin ensimmäinen piispa Martti Simojoki toivoi, ettei mikään meidän tekomme tai sanamme tulisi esteeksi syntisen ihmisen ja armahtavan Kristuksen välille. Jokaisella on oltava vapaa pääsy anteeksiantamuksen osallisuuteen.

* *

Jumalan sanan äärellä joudumme tekemään kaksi kysymystä. Ensin: mitä Jumala meiltä vaatii, ja sitten: mitä Jumala meille antaa.

Pappeina joudumme kysymään, mikä on velvollisuutemme. Rukous ja evankeliumin välittäminen on meidän tehtävämme.

Mutta ihmisinä ja ihmisten puolustajina joudumme kysymään myös, mitä Jumala haluaa meille lahjoittaa. Jaakobille Jumala näytti, että ylös taivaaseen on tie ja taivaasta on tie tänne alas. Jeesus vakuuttaa, että hänessä taivas on lopullisesti auki.

”Totisesti, totisesti: te saatte nähdä taivaan avoinna, ja te näette Jumalan enkelien kulkevan ylös ja alas siinä, missä Ihmisen Poika on.”

(Saarna Helsingin hiippakunnan synodaalikokouksessa Helsingin tuomiokirkossa)