Mikkelinpäivä, Apt. 12:5-11, Hans-Christian Daniel

Konfirmaatiosaarna Mikkelinpäivän aattona
Tuossa nuoret istuvat enkelien kaltaisina valkoisissa vaatteissa. Samankaltaisissa valkoisissa tai hyvin vaaleissa pitkissä mekoissa he olivat kasteensa hetkellä. Silloin puettiin heidät enkelien kaltaiseen puhtauteen ja kirkkauteen. Silloin alkoi elämä kristittyinä, kun pyhässä kasteessa he syntyivät kristityiksi. Nyt kun he ovat jo näin isoina, että kantavat vastuuta monesta asiasta ja saavat oikeuden jo paljon laajemmin kuin pieninä, he jälleen saavat päällensä valkoisen vaatteen.
Monen lapsen sängyn yläpuolella on ihana vanha enkelitaulu, joka kuvailee kuinka enkeli turvallisesti saattaa lapsia huteralla sillalla vaarallisen rotkon yli. Äiti, isä, isovanhemmat tai kummit ovat lahjoittaneet tuon taulun ja samalla tuoneet hartaan rukouksensa näkyville, että Herra Jumala lähettäisi pyhät enkelinsä varjelemaan pientä elämän kulkijaa kaikkina päivinä ja öinä. Suomen suosituimmaksi maalaukseksi on äänestetty Hugo Simbergin taulu, jossa totiset pienet pojat pareilla kantavat haavoitettua enkeliä. Enkelin suojelusta myös toisin päin: haavoittuvaa uskonnollisuutta ja haavoittuvaa lasten uskoa tulisi suojella ja hoivata. Herra Jumala tänä päivänä lähettää meille paljon haavoittuneita enkeleitä kotiovellemme ja tahtoo meidän hoivaavan ja kantavan niitä niin kuin Hugo Simberg liikuttavassa taulussa enteilee, ja jossa suomalaiset kokevat peilin omasta sielunmaisemastaan.
Kuultiin juuri pyhän kirjan kertomuksessa vangitusta Pietarista, kuinka enkeli fyysisesti ja todellisesti hoiti vangittua niin, että tämä luuli näkevänsä unta. Tuplakahleet kirposivat ja rautaiset ovet avautuivat. Pahan vallan etuvartiot raukesivat voimattomiksi enkelin pelkästä läsnäolosta. Tätä samaa kohtaloa moni on saanut kokea elämässään, ja vasta jälkikäteen sai aavistaa, että se olikin enkeli, joka saattoi kotiin asti. Minulle itsellenikin on käynyt muutaman kerran näin. Konfirmaatio merkitsee vahvistamista. Me kaikki tarvitsemme vahvistusta, että heikko uskomme jaksaisi elämän taistoissa ja vastoinkäymisissä. Enkeli vahvistaa. Ehtoollinen vahvistaa. Ehtoolliselle pääsette aina, enkeliä pitää rukoilla.
Kun lapset juoksevat kilpaa, ensimmäinen perilletulija huutaa: ”Ekaenkeli!” Hän ehkä tarkoittaa itseään, ikään kuin sanoisi, että minä olen eka eli ensimmäinen, olen enkeli. Lasten juostessa kovaa he eivät ehkä tiedosta, että perillä ensin onkin enkeli: enkeli varjelemassa juoksijaa, saattamassa perille. Hän on aina eka, se enkeli eli ekaenkeli.
Kun ihan pieni vauva nauroi tai hymyili unessaan, mummollani oli tapana todeta, että enkelit leikkivät hänen kanssaan. Enkelit ja lapset ne viihtyvät yhdessä.
Myös isot lapset leikkivät enkelin kanssa. Erääseen autoon oli liimattu varoitustarra: ”Älä aja nopeammin kuin mitä suojelusenkelisi pystyy lentämään.” Isoilla lapsilla on taipumus lyödä enkeli leikiksi. Mutta onneksi Jumalan pyhät enkelit tekevät työtään lyötyinäkin salamannopeasti.
”Enkelit ensin paimenille lauloi”. Enkelit ensin, me olemme vain kaiku: Jumalan kunniaksi ja Jeesuksen armosta. Hän ensin, me kaikuna, ja enkelit sanoman tuojina.
Enkelit ensin, ekaenkelit, aina yllättävät, sillä Jumala yllättää. Jumala toimii maailmassa kätketysti, salatulla tavalla. Hänen kunniansa kaikuu vain siellä, missä hän Hengellään itse täyttää olevaiset, siellä missä enkelit ensin ovat työnsä tehneet.
Nykyään kysytään, missä suojelusenkeli oli silloin, kun elämässä oli kärsimystä. En pysty puolustamaan enkeliä. Mutta ellei enkeli olisi puolustanut heikkoa kulkijaa vaikeuksissa, kysyjä ei ehkä enää kyselisikään jouduttuaan epätoivoon ja kadotukseen. Suojelusenkelin viimeinen tehtävä on viedä väsyneen vaeltajan sielu iankaikkisen Jumalan armosyliin taivaan kodissa, ikuiseen elämään Herramme Jeesuksen Kristuksen tähden.
Juuri nykyaikana tarvitaan Martti Lutherin aamu ja iltarukousta, jossa sanotaan: ”Minä annan itseni, ruumiini, sieluni ja kaikkeni, sinun käsiisi. Pyhä enkelisi olkoon minun kanssani, ettei paha vihollinen saisi minussa mitään valtaa. Aamen.”