[Kirkon koulutuskeskuksen 50-vuotisjuhlamessu Järvenpäässä]
Taitekohdissa on tapana pysähtyä. Kun muuttaa uuteen asuntoon ja pakkaa tavaroita muuttolaatikoihin, tulee samalla käsiteltyä niiden herättämiä muistoja ja muutoksen nostattamia tunteita. Kun työpaikka vaihtuu, se merkitsee oman osaamisen, omien unelmien ja suunnitelmien läpikäymistä. Erilaiset muutokset perhetilanteessa ja läheisissä ihmissuhteissa tuntuvat erityisen syvinä ja voivat vaikuttaa kauan.
Pysähtyminen on tarpeellista. On tärkeää, että voi rauhassa silmäillä mennyttä ja tähytä tulevaan. Tällaisessa taitekohdassa olemme tänään, kun vietämme Kirkon koulutuskeskuksen 50-vuotisjuhlaa.
Juhlan lykkääntyminen vuodella koronapandemian takia on tietenkin harmittanut. Toisaalta tulevaisuus näyttäytyy nyt viimevuotista selkeämpänä. Tarvittavat rakenteelliset päätökset on tehty, ja niiden seurauksena Kirkon koulutuskeskus ja Kirkon tutkimuskeskus yhdistyvät. Niiden vahvuudet ja osaaminen luovat lujan pohjan, kun uutta yksikköä kehitetään palvelemaan kirkkoamme.
Tämän viikon evankeliumi kuvaa merkittävää taitekohtaa Jeesuksen ja hänen opetuslastensa vaiheissa. On kokoonnuttu yhteiselle aterialle, joka jää lajissaan viimeiseksi. Kuulemaamme katkelmaa edeltää kertomus siitä, miten Jeesus pesee opetuslastensa jalat Pietarin vastustelusta huolimatta ja miten hän lähettää Juudas Iskariotin yön pimeyteen toteuttamaan kohtaloaan. Saman pöydän ääressä istuvat uskonintoilija ja pettäjä. Jeesus palvelee molempia ja antaa leipää kummallekin.
Jeesuksen ja hänen oppilaidensa jäähyväisateria huipentuu Jeesuksen jäähyväispuheeseen. Siinä Jeesus pysähtyy avaamaan käsillä olevan taitekohdan merkitystä. ”Nyt Ihmisen Poika on kirkastettu, ja Jumala on kirkastunut hänessä. Ja kun Jumala on hänessä kirkastunut, on Jumala myös itsessään kirkastava hänet, ja Jumala tekee sen aivan pian.”
Kirkastamisen käsitettä on vaikea hahmottaa. Mitä Jeesus tarkoittaa, kun hän sanoo, että Jumala on kirkastunut hänessä ja hän Jumalassa? Kaikessa vaikeaselkoisuudessaan lause ilmaisee jotakin syvällistä Jeesuksen ja Jumalan suhteesta. Jotakin olennaista kirkastuu, käy selväksi, tulee ilmi – nimittäin se, että siinä mitä Jeesus tekee, toimii itse Jumala. Sanat, jotka Jeesus sanoo, ovat itsensä Jumalan sanoja. Jeesus on ei enempää eikä vähempää kuin ihmiseksi syntynyt Jumala.
Kuinka paljon selvyyttä kaivataankaan omana aikanamme siitä, mitä kristillinen usko on ja mitä kirkko on! Kristinuskon nimissä ja kirkkojen suojissa tapahtuu paljon sellaista, joka ei mitenkään palvele kristillistä todistusta. Liian usein kristittyjen todistus Herrastaan pikemminkin karkottaa ihmisiä kuin kutsuu heitä Kristuksen luo. Kaikki ei ole kunnossa, jos mielikuvat kristillisestä uskosta liittyvät pelkoon, tuomioon, ahdasmielisyyteen ja ylimielisyyteen.
Jeesus haluaa tehdä selväksi, kirkastaa, millainen Jumala on. Mitä Jumalasta voi siis päätellä sen perusteella, mitä Jeesus tekee ja sanoo?
Ensin Jeesus pesee opetuslastensa jalat osoittaakseen, että Jumala haluaa toimia ihmisen parhaaksi ja palvella häntä. Myös ihmisten keskuudessa suurin on se, joka palvelee.
Sitten Jeesus varmemmaksi vakuudeksi toistaa saman viestin vielä selvin sanoin: ”Minä annan teille uuden käskyn: rakastakaa toisianne! Niin kuin minä olen rakastanut teitä, rakastakaa tekin toinen toistanne. Tässä taitekohdassa, viimeisellä yhteisellä illallisella ennen Jeesuksen vangitsemista, kärsimystä ja kuolemaa, tällä käskyllä on aivan erityinen merkitys ja painoarvo. Millainen onkaan tulevaisuus ja mitä jouduttekaan kokemaan, rakastakaa toisianne! Antakaa Jumalan toimia kauttanne, kirkastakaa kaikille ihmisille Jumalan rakkaus rakastamalla ja palvelemalla toinen toistanne.
Tämän kirkkaammin ei Herramme voisi evästää omiaan todistamaan Jumalan rakkaudesta. Se on kristittyjen tehtävä, ja se on kristillisen kirkon tehtävä. Se on myös Kirkon koulutuskeskuksen tehtävä: olla rakkauden ja palvelemisen asialla. Kun Kirkon koulutuskeskus perustettiin vuonna 1970, taustalla oli pitkään jatkunut keskustelu siitä, miten kirkon henkilöstöä valmennetaan kohtaamaan yhä nopeammin muuttuvan maailman haasteet. Haluttiin oppia ymmärtämään sitä todellisuutta, jossa kirkko toteuttaa todistajantehtäväänsä.
Sama ajatus ja tavoite on kantanut halki vuosikymmenten. Kirkon koulutuskeskus on ollut paikka, johon on tultu hakemaan uusia ajatuksia, uutta voimaa ja uutta innostusta. Sama ajatus ja tavoite on yhä ajankohtainen nyt, kun edessä on uusi elämänvaihe yhdessä Kirkon tutkimuskeskuksen kanssa. Myös jatkossa kristillinen todistajantehtävä edellyttää tietoa ja ymmärrystä muuttuvasta maailmasta. Ilman tutkimusta, koulutusta ja valmennusta se ei onnistu.
”Minä annan teille uuden käskyn: rakastakaa toisianne! Niin kuin minä olen rakastanut teitä, rakastakaa tekin toinen toistanne.” Jeesuksen käskyn kuuleminen on välttämätöntä kaikkialla kirkossa ja koko kristikunnassa. Ilman rakkautta todistuksemme ylösnousseesta Kristuksesta on turhaa ja päämäärätöntä. Tänään, tässä taitekohdassa, tässä historian ja kirkkomme elämän vaiheessa, Jeesuksen käsky kertoo meille yksiselitteisesti, mitä Herramme meiltä odottaa ja tahtoo. Rakastakaa toisianne ja antakaa Jumalan kirkkauden loistaa!