Mikkelinpäivän tekstissämme Jeesus asettaa lapsen esikuvaksi kristityille. Tämä on monasti synnyttänyt monenlaista pohdintaa siitä mitä Jeesus itse asiassa tarkoitti. Tarkoittiko hän sitä, että kristittyjen tulisi olla lapsellisia siinä merkityksessä että he ovat tietämättömiä? Vai sitä, että kristittyjen tulisi olla viattomia? Vai sitä, että kristittyjen tulisi lapsen lailla uskoa mitä hurjimmatkin jutut mitä heille kerrotaan?
Monasti nämä kysymykset nousevat meidän nykyaikaisesta länsimaisesta lapsikäsityksestämme. Jos tarkastelemme tekstiä hieman tarkemmin, paljastuu, ettei siinä juurikaan viitata mihinkään lapsellisuuteen.
Tätä tekstiä Raamatun selittäjät kutsuvat usein nimellä Kapernaumin katekismus. Se on eräänlainen seurakuntajärjestys, jota kristillisen kirkon tuli noudattaa sen aikaa kun se on olemassa maan päällä. Itse asiassa kaikki evankeliumit ovat kristikunnan ensimmäisiä katekismuksia, jotka opettivat perusasiat kristillisestä uskosta sekä antoivat ohjeita kristilliseen yhteiselämään.
Evankelistat keräsivät Jeesuksen opetuksia, ja pyrkivät näiden avulla antamaan ohjeita oman aikansa polttaviin kristillisen elämän kysymyksiin. Siihen tämäkin katekismusjakso pyrkii.
Kun opetuslapset kysyivät seurakunnallisesta arvojärjestyksestä, heillä oli eittämättä mielessään oman aikansa yhteiskunta, jossa ylimpinä olivat aateliset, sitten tuli keskiluokka ja köyhälistö sekä alimpina orjat. Lisäksi joidenkin mielessä saattoi olla oman aikansa pyhitysliikkeen, essealaisten, erittäin pitkälle viety sisäinen arvojärjestys. Tuliko kristillisessä kirkossakin noudattaa samanlaista arvojärjestystä?
Jeesus vastaa oppilailleen ottamalla lapsen esimerkikseen. Huomionarvoista ovat Jeesuksen sanat, ”ellette nöyrry tämän lapsen kaltaisiksi, ette pääse taivasten valtakuntaan.” Mitä nöyrtymistä lapsen kaltaiseksi tuleminen edellyttää? Meidän miesten kohdalla taitaa pikemminkin olla niin, että mielellämme olisimme ikuisia pikkupoikia.
Jeesuksen opetuksen kärki tuleekin ymmärrettäväksi kun muistamme, että kyse oli arvoasemista. Jeesuksen ajan Palestiinassa lapsella ei suinkaan ollut samanlaista arvoa kuin hänellä on tänään länsimaissa.
Apostoli Paavali kuvaa tuon ajan perhehierarkiaa Galatalaiskirjeessä (4:1-2) näin: ”niin kauan kuin perillinen on alaikäinen, hän ei mitenkään eroa orjasta vaikka onkin kaiken omistaja. Hän on huoltajien ja holhoojien alainen isänsä asettamaan määräaikaan asti.” Tuon ajan perheessä perheenpää oli ehdoton valtias. Hänellä oli totaalinen valta muihin perheenjäseniinsä nähden. Kreikassa tilanne oli jopa tiukempi kuin Palestiinassa, jossa Mooseksen laki asetti sentään jotain rajoja perheenpään vallalle. Kreikassa ei ollut mitään: isä saattoi ihan laillisesti jopa surmata muut perheenjäsenensä. Palestiinassakin vanhempien oli ihan laillista myydä lapsensa orjaksi jos oli pakko. Jeesuksen aikana lapsen arvo oli enemmänkin siinä, mitä hänestä tulee kuin siinä mitä hän on.
Juutalaisen uskonnollisuuden kannalta lapsi ei myöskään ollut liiton täysivaltainen jäsen, koska hän ei kyennyt pitämään Mooseksen lain käskyjä. Vasta kolmetoistavuotiaana juutalaisesta poikalapsesta tuli ns. lain poika ja hänestä tuli tasa-arvoinen lain edessä. Tytöt jäivät edelleenkin toissijaiseen asemaan, jota kuvasti mm. se, ettei naisilla ollut temppelissä pääsyä miesten esipihalle.
Jeesuksen opetuksen ydin nouseekin siitä, että lapsella ei ole arvoasemaa. Siten kirkossakaan ei saisi olla arvoasemia vaan Jeesus opettaa ”Te tiedätte, että hallitsijat ovat kansojensa herroja ja maan mahtavat pitävät kansoja valtansa alla. Niin ei saa olla teidän keskuudessanne. Joka tahtoo teidän joukossanne tulla suureksi, se olkoon toisten palvelija, ja joka tahtoo tulla teidän joukossanne ensimmäiseksi, se olkoon toisten orja. Ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi kaikkien puolesta.” (Matt 20:25-27)Kristittyjen tulisi osoittaa suuruutensa nimenomaan palvelualttiudellaan ja nöyryydellään, ei ulkonaisella statuksella.
Tämän päivän itsekkäiden arvojen keskellä meitä muistutetaan itsensä kieltämisestä ja yhteisestä palvelemisesta. Yhteisö on aina enemmän kuin jäsentensä summa. Yhteisössä me saamme vain jos olemme valmiit unohtamaan itsemme ja ajattelemaan toisen parasta.
Minä uskon Jumalaan, Isään, Kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan Luojaan…