Monelle tuttu huoneentaulu kuvaa enkeliä suojelemassa kahta pientä kulkijaa yli virran johtavan sillan. Suojelusenkeli, sen me ymmärrämme olevan/sisältyvän tämänkin päivän aiheeseen tänään Mikkelinpäivänä.
Tänä päivänä tarvitsemme aivan erityisellä tavalla suojelusta. Turvattomuus ja epävarmuus kalvavat mieliämme. Mitä maailmassa oikein on tapahtumassa? Mitä lähialueillamme oikein tapahtuu? Onko maailma mennyt raiteiltaan? Ohjaako meitä kukaan?
Olisi mahdottoman mukavaa voida luottaa maailman järjellisyyteen ja siihen, että hyvä voittaa lopulta pahan. Ja että maailmanhistorian tapahtumat olisivat opettaneet meitä tämän päivän ihmisiä elämään ilman sotaa ja väkivaltaa. Sanoa, että hyvyys on pahuutta väkevämpää.
Uskon, että näin on. Uskon, että hyvyys on pahuutta väkevämpi voima. Uskon, että Jumalan rakkaus on kuolemaakin väkevämpi voima. Maailmassa me ihmiset ajaudumme kuitenkin usein epätäydellisyydessämme aiheuttamaan pahaa toinen toisillemme. Näin ei pitäisi olla!
Päivän evankeliumissa Jeesus kehottaa meitä katsomaan pientä lasta. Hän sanoo, että jos me emme käänny ja tule lasten kaltaisiksi, me emme pääsee taivasten valtakuntaan, taivasten valtakuntaan, jonka hän sanoi tulleen meitä lähellä hänessä itsessään. (Mark. 1:15) Mutta tahtovatko ihmiset päästä taivasten valtakuntaan? Onko niin, että tämän ajan ihmiset tavoittelevat onnea (taivasten valtakuntaa, autuutta) nimenomaisesti vain tässä ajassa ja paikassa. Kuka välittää tulevaisuudesta, kun se muutoinkin on niin epävarma ja kaukainen asia.
Meidän tulisi välittää tulevaisuudestamme. Meidän tulisi välittää tulevaisuudestamme lastemme ja lastenlastemme tähden. Jos me suhtaudumme välinpitämättömästi tulevaisuutemme, me tuhoamme kaiken sen hyvän, mitä maailmassa on. Tutkimus ja tiedekin osoittavat – ja pyrkivät meitä herättelemään – kestämättömän elämäntapamme seurauksista ihmiskunnalle ja koko luomakunnalle.
Pieni lapsi antaa meille esimerkin vilpittömästä toivosta ja luottamuksesta. Lapsi katsoo kohti tulevaisuuttaan luontaisesti hyvää elämältään ja kanssakulkijoiltaan odottaen. Lapsi on avoin ja vilpitön. Siksi lapsen luottamuksen pettäminen voi pahoin vahingoittaa lapsen luontaista uskoa ja toiveikkuutta.
Näin kuitenkin tiedämme olevan. Jossain vaiheessa kuva maailmasta muuttuu. Emme voi suojella kaikelta pahalta kaiken aikaa näitä ”kaikkein vähäisimpiä”. Mutta me voimme kaiken uhkaavan ja pelottavan keskelläkin vahvistaa heidän luottamustaan siihen, että hyvyys lopulta voittaa pahan, että elämällä on tarkoituksensa, jonka hyvä Jumala on sille antanut. Tätä me saamme rukoilla tänäänkin, ettei ketään näistä vähäisistä halveksittaisi. Saamme rukoilla myös itsemme ja toinen toistemme puolesta, että me näinä pelottavina ja epävarmoina aikoina emme kadottaisi (lapsen)uskoamme, vaan jaksaisimme elää toivossa ja luottamuksessa. Turvata Häneen, jolla on kaikki valta nostaa meidät kärsimyksen ja pelon alta. Turvata Häneen, joka rohkaisee meitä vaikeina aikoina ja jolla on valta tehdä kuolleetkin eläviksi.
Päivän epistolan Ilmestyskirjan profeetallisin sanoin:
– ”Nyt on pelastus tullut, meidän Jumalallamme on kuninkuus ja mahti ja hänen Voidellullaan on valta. Nyt on Syyttäjä syösty alas, tuo, joka meidän Jumalamme edessä syytti veljiämme päivin ja öin. He voittivat hänet, Karitsan veri ja heidän todistuksensa toi heille voiton.” (Ilm. 12:10-11)
Martti Lutherin aamu- ja iltarukouksessa sanotaan: ”Minä annan itseni, ruumiini, sieluni ja kaikkeni, sinun käsiisi. Pyhä enkelisi olkoon minun kanssani, ettei paha vihollinen saisi minussa mitään valtaa. Aamen.”