Mikkelinpäivä, Matt. 18:1-10, Hans-Christian Daniel

Kun lapset juoksevat kilpaa, ensimmäinen perille tulija huutaa: ”Ekaenkeli!” Hän ehkä tarkoittaa itseään, ikään kuin sanoisi, että minä olen eka eli ensimmäinen, olen enkeli. Lasten juostessa kovaa he eivät ehkä tiedosta, et-tä perillä ensin onkin enkeli: enkeli varjelemassa juoksijaa, saattamassa perille. Hän on aina eka, se enkeli eli ekaenkeli.
Kun ihan pieni vauva nauroi tai hymyili unessaan, mummollani oli tapana todeta, että enkelit leikkivät hänen kanssaan. Enkelit ja lapset viihtyvät yhdessä. Herramme tietää ja kertoo, että jokaisella lapsella on oma enkelinsä, kun hän sanoo tänään: ”Heidän enkelinsä saavat taivaassa joka hetki katsella minun taivaallisen Isäni kasvoja” (Mt. 18:10). Myös me saamme tämän päivän evankeliumin valossa kokea lapsenmielisyttä, sillä se on tärkeää, jotta yhteys taivaan Isään löytyisi: olen Isän poika. Pyhä Sana kertoo paljon enkeleistä, lapsista ja lasten enkelisuojasta, erityisesti Heramme Jeesus.
Myös isot lapset leikkivät enkelin kanssa. Saksassa erääseen autoon oli liimattu varoitustarra: ”Älä aja nopeammin kuin mitä suojelusenkelisi pystyy lentämään.” Isoilla lapsilla on taipumus lyödä enkeli leikiksi. Mutta onneksi Jumalan pyhät enkelit tekevät työtään lyötyinäkin salamannopeasti. Kun enkelit eivät esiinny uskontunnustuksessa, luullaan, etteivät kuuluisi kristinuskon ydinasioihin. Luterilaisten tunnustuskirjojen mukaan kirkkomme tunnustaa, että enkelit rukoilevat puolestamme (Apol. s.318, 8), mutta enkelit eivät säädä uskonkappaleita, jotka ainoastaan nousevat Jumalan Sanasta eli Raamatusta (A.Sm. II,2 s.421, 20-25, vrt. Gal. 1:6-9). Vaikka enkelit eivät esiinny uskontunnustuksessa, uskon, että me emme sielun pohjasta pystyisi yhtymään uskontunnustukseen, ellei enkeli Pyhän Hengen lähettiläänä ja sanansaattajana olisi ensin avannut mielemme, sydämemme ja sielumme pelastavalle uskolle. Raamattuni perään liitetty lyhyt hakemisto Raamatun sanasto kertoo ytimekkäästi, että enkeli on ”Jumalaa palveleva henkiolento, joka toimii hänen sanansaattajana, 1. Moos. 22:10-19, Luuk. 1:26-38, joskus myös tapahtumien ja näkyjen tulkitsijana, Sak. 1:7-6:15, Ap.t. 1:10-11. Juutalaisen käsityksen mukaan enkelit antoivat Moosekselle Siinainvuorella lain, minkä Paavali tulkitsee merkitsevän lain alempiarvoisuutta evankeliumin rinnalla, Gal. 3:19. Raamattu puhuu myös vihamielisistä enkeleistä, joilta Kristus on riistänyt vallan, Room. 8:38, Gal. 4:3, Ef. 1:21, 2. Piet. 2:4.”
Tässä viitataan juutalaisuuteen, jonka kanssa kristinusko jakaa samanlaisen uskon enkeleihin. Myös kristikunnan eri kirkkokunnilla on kaikilla samanlainen enkeliusko. Moni sellainen ihminen, jonka on vaikeaa tai mahdotonta uskoa kolmiyhteiseen Jumalaan, uskoo enkeleihin. Enkelit ovat valtavasti levittyneet kansan keskuuteen, monen kodin lasikaapissa on enkelikuva aivan muidenkin esineiden joukossa, ja mikä olisi joulu ilman enkeleitä? Jopa Lippulaivan joulukuusessa ei ole muuta koristetta kuin pelkästään enkeleitä. Enkeliuskon ekumeeninen kantokyky on jopa niin suuri ja laaja-alainen, että se toimii vahvana siltana islamiin, sillä heidän pyhä kirjansa Koraani kertoo samat arkkienkelien nimet kuin Raamattu ja kertoo seikkaperäisiä enkelitarinoita ja antaa jokaiselle ihmiselle suojeluenkelin. Juuri meidän päivinämme, kun pitäisi löytää enemmän yhdistäviä tekijöitä eri kirkkojen ja uskontojen välillä, juuri angelologia eli teologinen ja uskontotieteellinen oppi enkeleistä tarjoaisi voimakkaita, syvällisiä ja leveitä lähestymisväyliä.
NYT KUVAT ESILLE
Monen lapsen sängyn yläpuolella on ihana vanha enkelitaulu, joka kuvailee kuinka enkeli turvallisesti saattaa lapsia huteralla sillalla vaarallisen rotkon yli. Äiti, isä, isovanhemmat tai kummit ovat lahjoittaneet tuon taulun ja samalla tuoneet hartaan rukouksensa näkyville, että Herra Jumala lähettäisi pyhät enkelinsä varjelemaan pientä elämän kulkijaa kaikkina päivinä ja öinä.
ETEENPÄIN KUVISSA
Suomen suosituimmaksi maalaukseksi on äänestetty Hugo Simbergin taulu, jossa totiset pienet pojat pareilla kantavat haavoitettua enkeliä. Enkelin suojelusta myös toisin päin: haavoittuvaa uskonnollisuutta ja haavoittuvaa lasten uskoa tulisi suojella ja hoivata. Herra Jumala tänä päivänä lähettää meille paljon haavoittuneita enkeleitä kotiovellemme ja tahtoo meidän hoivaavan ja kantavan niitä niin kuin Hugo Simberg liikuttavassa taulussa enteilee, ja jossa suomalaiset kokevat peilin omasta sielunmaisemastaan.
”Enkelit ensin paimenille lauloi”. Enkelit ensin, me olemme vain kaiku: Jumalan kunniaksi ja Jeesuksen armosta. Hän ensin, me kaikuna, ja enkelit sanoman tuojina. Enkelit ensin, ekaenkelit, aina yllättävät, sillä Jumala yllättää. Jumala toimii maailmassa kätketysti, salatulla tavalla. Hänen kunniansa kaikuu vain siellä, missä hän Hengellään itse täyttää olevaiset, siellä missä enkelit ensin ovat työnsä tehneet.
Nykyään kysytään, missä suojelusenkeli oli silloin, kun elämässä oli kärsimystä. En pysty puolustamaan enkeliä. Mutta ellei enkeli olisi puolustanut heikkoa kulkijaa vaikeuksissa, kysyjä ei ehkä enää kyselisikään jouduttuaan epätoivoon ja kadotukseen. Suojelusenkelin viimeinen tehtävä on viedä väsyneen vaeltajan sielu iankaikkisen Jumalan armosyliin taivaan kodissa, ikuiseen elämään Herramme Jeesuksen Kristuksen tähden.
Juuri nykyaikana tarvitaan Martti Lutherin aamu- ja iltarukousta, jossa sanotaan: ”Minä annan itseni, ruumiini, sieluni ja kaikkeni, sinun käsiisi. Pyhä enkelisi olkoon minun kanssani, ettei paha vihollinen saisi minussa mitään valtaa. Aamen.”