Tänään on se pyhä vuodesta, kun puhutaan enkeleistä. On mikkelinpäivä, enkeli Mikaelin mukaan nimetty päivä.
Ja miksi ei enkeleistä puhuttaisi, esiintyväthän ne aika usein Isonkin kirjan sivuilla. Hakuohjelman mukaan sana enkeli esiintyy uusimmassa Raamatussa yhteensä 310 eri jakeessa. Tunnetuimpia enkelikertomuksia oli esimerkiksi äsken lauletun virren 136 toisessa jakeessa. Enkelit auttoivat niin Jaakobia, Danielia, Lootia, Pietaria kuin Paavaliakin.
Mutta tämä on vain pieni osa Raamatun henkilöitä, jotka saivat olla enkeleiden kanssa tekemisissä. Tähän joukkoon voidaan lisätä Hagar, Aabraham, Mooses, Bileam, Gideon, Daavid, Jeesus, Joosef, Maria jne. Lähes kaikki Raamatun merkittävät henkilöt olivat enkeleiden kanssa tekemisissä jossakin elämänsä vaiheissa. Enkelit ovat opastaneet, ovat auttaneet taisteluissa, ovat suojelleet, ovat tuoneet tärkeitä sanomia Jumalalta ihmisille.
Kuinka todellisia enkelit ovat sitten meille, sinulle ja minulle? Sanotaan, että jokaisella on oma suojelusenkelinsä. Tätä on perusteltu mm. äsken kuulluilla Jeesuksen sanoilla siitä, että lasten enkelit saavat joka hetki katsella taivaallisen Isän kasvoja. Jos lapsilla on omat enkelinsä, niin miksei sitten aikuisillakin?!
Ajatteletko sinä usein enkeleitä? Tai oletko jopa nähnyt enkelin? Kyllähän tällaisia kertomuksia joskus kuulee, että joku on nähnyt enkelin. Tai sitten kuulee kertomuksia, että joku on selvinnyt vakavasta liikenneonnettomuudesta vahingoittumattomana, tai lapsi on pudonnut kerrostalon parvekkeelta, eikä ole loukannut itseään. Kun näin on uhmattu fysiikan lainalaisuuksia, niin voidaan puhua ihmeestä. Ja me kristittyinä saamme uskoa niin, että ehkäpä siinä enkelit ovat olleet auttamassa. On turvallista ajatella ja uskoa, että näkymättömässä maailmassa on tuollaisia Jumalan apulaisia, jotka tahtovat meitä suojella.
Uskomme kohteena on ennen kaikkea Jumala, Isä, Poika ja Pyhä Henki. Mutta jos tarkemmin avaamme uskoamme Isään, Poikaan ja Pyhään Henkeen, niin kyllä ne enkelitkin siellä tulevat vastaan. Isän luomistehtävään kuuluu myös huolenpito luomastaan maailmasta. Ja tätä huolenpitoaan Jumala toteuttaa mm. enkeleiden kautta. Jeesuksen takaisin tulemisesta Raamattu opettaa, että Jeesus tulee enkeleitten kanssa, jotka kokoavat kaikki ihmiset eri ilmansuunnista Jumalan valtaistuimen eteen. Ja Hepr. 1:14 sanotaan enkeleistä, että ne lähetetään palvelemaan niitä, jotka saavat osakseen autuuden. Eli enkelit toimivat yhdessä Pyhän Hengen kanssa kristittyjen elämässä.
Meillä on yksi pyhä vuodessa enkeleille. Ehkäpä se onkin ihan hyvä määrä sitä ajatellen, että enkelit eivät halua huomiota itselleen, vaan ne ovat Jumalan apulaisia. Ne haluavat kiinnittää huomiomme Jumalaan, kuten tapahtui esimerkiksi jouluyönä, kun enkelit lauloivat: ”Kunnia Jumalalle korkeuksissa.” Apostoli Paavali mm. varoittaa enkeleiden palvomisesta. Jumalaa saa kiittää ja palvoa, ja tuleekin kiittää ja palvoa, mutta enkeleille sellaista huomiota emme saa antaa. Nykyäänkin on tällaista enkeliuskoa, jossa keskiössä ei ole Jumala tai Jeesus. Sellaiseen uskoon Raamattu ei meitä ohjaa.
Mikkelinpäivän evankeliumitekstissä puhutaan itse asiassa enemmän lapsista kuin enkeleistä. Ensinnäkin, Jeesus kehottaa meitä tulemaan lasten kaltaisiksi.
Meitä ei kehoteta tulemaan lapsiksi, vaan lasten kaltaisiksi. Lapsissa on jotakin sellaista, josta aikuinenkin voi ottaa opiksi. Teeskentelemättömyys ja aitous ovat jotakin sellaista lapsissa luonnostaan olevaa, jota olisi hyvä pystyä säilyttämään läpi elämän. Silloinhan olemme sitä mitä olemme, juuri sellaisia miksi Jumala onkin meidät tarkoittanut.
Toiseksi tulee mieleen leikkimielisyys. Liian vakavasti ei elämää ja itseään pitäisi ottaa, vaan hyvä olisi säilyttää sydämessään sitä iloa mikä tulee leikin kautta.
Kolmanneksi lapsissa on puhuttelevaa heidän luottamuksesta. Siellä missä he saavat osakseen välittämistä ja rakkautta, niin heidän vastauksensa siihen on luottamus. Lapset kokevat turvallisena sellaiset aikuiset, joiden he kokevat tarkoittavan heidän parastaan. Ja näinhän on hyvä, koska heidän kannalta elämässä on vielä paljon sellaista, jossa he tarvitsevat aikuisen ohjausta.
Raamatussa toistuu usein ajatus siitä, että me olemme Jumalan lapsia. Varmaankin Jeesus tarkoitti lasten kaltaisuudella sitä, että meilläkin on Jumalan lapsina lupa kasvaa kohti sellaista luottamusta ja turvallisuutta, jota lapset kokevat suhteessa niihin, jotka heitä rakastavat. Lasten vilpittömässä uskossa ja luottamuksessa Jumalaan on myös paljon sellaista, mikä sulattaa sydämet ja josta me aikuiset voimme ottaa opiksi.
Jeesus nostaa lapset esiin, ja opettaa aikuisia, että lapsia ei saa vähätellä, eikä heitä saa kohdella huonosti. Näin Herramme asettaa lapset oikeastaan uskomme koetinkiviksi. Jos kunnioitamme lapsia ja kohtelemme heitä hyvin, niin silloin mekin saamme elämäämme siunausta. ”Joka minun nimessäni ottaa luokseen yhdenkin tällaisen lapsen, se ottaa luokseen minut.”
”Kun otamme lapset luoksemme”, siihen voi sisällyttää sitä, että annamme heille huomiota, kuuntelemme heitä, vietämme aikaa heidän kanssaan ja myös ohjaamme hyviin asioihin. Näin saamme olla antamassa lapsille erittäin tärkeitä eväitä, jotka kantavat elämässä hyvin pitkälle. Kun näin teemme, niin silloin Jeesus on luonamme ja antaa siunaustaan elämäämme. Saamme levollisuutta siihen, että ainakin tämä elämän osa-alue, suhtautuminen lapsiin, on niin kuin Jumala sen tahtookin olevan.
Vastaavasti, jos vähättelemme lapsia tai kohtelemme heitä huonosti, niin jotakin juopaa tulee meidän ja Jumalan välille. Siis tehkäämme parannusta siitä, jos olemme vähätelleet lapsia. Kohdelkaamme heitä hyvin ja oppikaamme heiltä paljon!
Jeesus päättää sanansa jännästi: ”lasten enkelit saavat taivaissa joka hetki katsella minun taivaallisen Isäni kasvoja”. Lapset ovat siis todella tärkeitä, kun heidän enkelinsäkin ovat läheisissä tekemisissä taivaan Isän kanssa. Siinä on hyvä loppulause Mikkelinpäivän saarnaan. Niin enkeleillä kuin lapsillakin on paikkansa taivaan Isän luona. Meidän kohdalla se voisi tarkoittaa sen myöntämistä, että elämän syvyys ei avaudu pelkästään järjen päätelmille. Paljon on ihmeellistä olemassa, ja tähän ihmeellisyyteen kuuluvat myös enkelit. Ja siihen sitä lasten kaltaisuutta tarvitaan, että näin voisimme uskoa ja ajatella. Uskontunnustus.