Rakkaat kristityt!
Aurinko on noussut metsän reunan ylitse kirkkaan oranssinkeltaisena pallona.
Läheisellä järvellä satapäinen joutsenparvi on aloittanut aamukonserttinsa.
Räkättirastaat kisailevat räksyttäen läheisessä puussa.
Tikka merkitsee reviiriään hakkaamalla sarjojaan puun runkoon metsikössä.
Ilmassa tuntuu vielä pakkasyön kirpeys ja keveys. Ilma on raikasta. Elämä sykkii. Ihme, uuden aamun ihme.
Yön synkkyys on kaikonnut.
Yön hiljaisuus on poissa.
Sydän iloitsee, tanssii.
On kevät.
Jumalan käden jälki näkyy.
Kaikki aamut eivät ole samanlaisia. Toinen herää aamuunsa iloisena ja toivoa täynnä – toinen herää peläten pahinta. Toiselle aamu on täynnä odotusta ja toivoa – toinen herää mielessä vaatimukset ja uhka.
Maria oli lähtenyt liikkeelle aamuhämärissä – hän tulee haudalle ja huomaa oven olevan auki. Kivi on vieritetty pois. Mitä nyt? Mitä on tapahtunut? Onko Herra viety pois?
Tulee kiire viemään uutista opetuslapsille. Pietarille ja Johannekselle – sillä itseään Johannes rakkaimmalla opetuslapsella tarkoittaa – heille tulee kiire. Mitä on tapahtunut? Mitä on tapahtunut?
Johannes voittaa juoksukisan. Hän on haudalla ensimmäisenä. Jeesusta ei näy. Vain käärinliinat ovat paikallaan – siinä, mihin Jeesuksen ruumis oli asetettu. Pietari astuu sisään ensimmäisenä. Hän tutkii hautaa ja huomaa käärinliinojen olevan paikoillaan – ja kasvoja peittäneen hikiliinan erillään. Hän ei ymmärrä. Johanneskin astuu sisään. Katsoo, näkee ja uskoo.
Mieli on täynnä hämmennystä. Järki sanoo yhtä – sydän sanoo toista. Mitä on tapahtunut?
Opetuslapset palaavat majapaikkaansa. Yhä ihmetellen. Johannes tuntee jo uskon syntyvät – mutta hämmennys on päällimmäisenä.
Voiko tämä olla totta?!
Hyvät ystävät,
Tämän pääsiäisen aikaan olen miettinyt uskon syntymistä. Kuinka se syntyy?
Tai mistä syntyy luottamus – nehän ovat hyvin lähellä toisiaan. Mistä syntyy luottamus toiseen ihmiseen – tai mistä syntyy luottamus Jumalaan? Mistä luottamus Kristukseen?
Tai mikä saa toivon heräämään – mikä herättää minussa ja sinussa toivon, että elämässä on mahdollisuuksia, että elämän umpikujista johtaa tie eteenpäin. Mistä syntyy usko siihen, että kuolemalla ei ole viimeistä sanaa sanottavanaan.
Niin – tai mistä syntyy rakkaus: mistä syntyy se ihmeellinen yhteys, joka sitoo ihmiset yhteen tiukemmin kuin mikään side?
Uskolla, toivolla ja rakkaudella on kovin vähän tekemistä rationaalisen ajattelun kanssa – eivät ne toki järjen vastaisia ole. Mutta perustelemalla ei ketään saa uskomaan. Jos yrität perustelemalla saada rakastasi rakastamaan sinua – olet epätoivoisen tehtävän edessä.
Niin usko, toivo kuin rakkauskin syntyvät kohtaamisesta. Niin tänään – kuin ensimmäisenä pääsiäisenä. Pian – palattuaan haudalle uudestaan – Magdalan Maria kohtaa ylösnousseen. Usko herää, viesti lähtee liikkeelle.
Pääsiäisen kohtaamisista syntyi kirkko. Ylösnousseen kohtaamiseen kätkeytyi ihmeellinen voima – pienen ihmisjoukon kokemuksesta lähti liikkeelle toivon viesti. Siitä mekin olemme osallisia.
Ensimmäisestä pääsiäisestä alkoi Jumalan kevät. Valo voitti. Kuolleille koitti elämä. Pimeyden keskelle syttyi toivon valo.
Laulakaa linnut.
Tanssikaa perhoset auringon lämmössä.
Humise tuuli taivaalla.
Kristus on noussut kuolleista!