Pääsiäispäivä, Joh. 20:1–10, Sammeli Juntunen

Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta.
Tänään aivan jokainen saa sovittaa itseensä nuo sanat. Armo minulle, rauha minulle Jumalalta, minun Isältäni, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta.
Sillä Kristus on noussut kuolleista. Hän kantoi ristinpuulle kaiken sen synnin, mikä on saanut sinut ajattelemaan, ettei sinulla voi olla rauhaa Jumalan kanssa. Ja nyt Kristus on noussut kuolleista, iloksi ja elämäksi meille kaikille. Hänen riemullinen ylösnousemuksensa on hävittänyt kaiken synnin ja syyllisyyden ja tunkkaisen pelon meidän ja Jumalan väliltä. Tilalle on tullut heräävän kevään vehreys ja auringon virvoittavat ensisäteet. Ne kuvaavat uskoa Jumalaan. Ihmisen paatunut ja kuollut sielu herää nimittäin Kristuksen ylösnousemuksen valossa uskomaan Jumalaan, herää yhtä arasti kuin jäätynyt pajunsilmu jäätyneen järven rannalla, kun aurinko alkaa paistaa siihen.
Kaikki tärkeät asiat tapahtuvat Jumalan maailmassa hiljaa, arasti ja melkein huomaamatta. Kun aurinko herättää pajunkissan, se tapahtuu julkisesti, jokaisen järven rannalla. Mutta silti me emme huomaa sitä juuri silloin, kun se tapahtuu, kun se elämä puhkeaa.
Samankaltainen, arka ja näkymätön tapahtuma oli Kristuksen ylösnousemus. Kukaan ei nähnyt hetkeä, jolloin Jeesus nousi kuolleista. Nähtiin vasta seuraukset, tyhjä hauta, käärinliinat ja ylösnousseen ilmestykset. Jumala halusi niin. Jumala halusi, että Jeesuksen ylösnousemus on niin salattu tapahtuma, että sen edessä jokainen rehellinen ihminen joutuu olemaan tyhjänä. Jokainen joutuu olemaan epäuskon ja uskon välisessä tilassa, kurottelemassa kohti sen antamaa toivoa kohti, niinkuin pajunkissa kurottelee pakkasessa kohti aurinkoa.
Sillä Jeesuksen tyhjällä haudalla väreilee mieleemme aina kaksi vastakkaista asiaa. a) Entä jos joku varasti hänen ruumiinsa ja piilotti sen jonnekin? – Ja b) Jumala herätti Jeesuksen kuolleista, todistukseksi siitä, että hän oli Kristus.
Vain näiden kahden välisessä jännitteessä pääsiäisilo kohtaa meidät. Vain silloin käy nimittäin ilmi, että Kristuksen ylösnousemus on muuttanut kokonaan tämän meidän oikean maailmamme. Tänne Jumalan Poika nousi haudastaan. Se on ihan oikeasti totta, tässä maailmassa, jossa sen ei meidän kokemuksemme mukaan pitäisi voida olla totta.
Sellaista ei normaalisti tapahdu. Siksi jokainen ihminen, joka haluaa olla heräävä pajunkissa pääsiäisauringon loisteessa, se joutuu tyhjälle haudalle tullessaan ensin olemaan epäuskoinen, niinkuin Maria.
Maria oli varmaankin surussaan nukkunut hyvin katkonaisesti, jos ollenkaan. Hän lähti kuolleen mestarinsa haudalle jo aamuyöstä. Ulkona oli koleaa, mutta Maria ei huomannut sitä, sillä hän oli valvomisesta ja järkytyksestä sekaisin.
Rakkauden ja surun vetämänä hän kiirehti haudalle. – Kivi oli vieritetty pois! Se oli jo liikaa hänen surulleen! Miten roomalaiset tai juutalaiset, kummat nyt hyvänsä, miten he saattoivat olla niin pohjattoman ilkeitä, että olivat varastaneet Jeesuksen ruumiin, niin ettei hän saattanut edes itkeä Herransa ruumiin äärellä!
Ei Maria millään voinut kuvitella, että Jumala olisi herättänyt Jeesuksen kuolleista. Hän juoksi kertomaan opetuslapsille, Pietarille ja Johannekselle tämän viimeisen, musertavan surullisen uutisen.
Tässä samassa tilanteessa, Marian kaksinkertaisen surun ja epätoivon tilanteessa, olemme mekin, nykyihmiset, kun tulemme Jeesuksen haudalle. Meidän henkilökohtaisessa maailmassamme ei ole mahdollista, että Jumala herättää Jeesuksen kuolleista. Nykyihmisen maailmassa ei edes ole elävää Jumalaa. On kyllä uskontoja, on kyllä eri teologien ja julkkisten esittämiä jumalakuvia ja käsityksiä Jumalasta. Mutta Jumalaa itseään, sitä oikeaa Jumalaa, minun Luojaani ja maailman Luojaa, häntä ei ole tässä oikeassa, ihmisyksilön henkilökohtaisessa maailmassa.
Ja tämän vuoksi nykyihmisen epätoivo ja ahdistus on niin syvää ja niin yleistä, että ihminen ajattelee, ettei siitä olekaan mitään pääsyä. Pitää vaan yrittää elää oman epätoivonsa kanssa ja lääkitä elämän tarkoituksettomuutta miten kuten parhaiten taitaa, siihen saakka kun kuolema korjaa. Mutta näyttää mahdottomalta, että minun omaan yksityiseen epätoivooni olisi olemassakaan mitään ihan oikeaa ja lopullista apua. Yhtä mahdottomalta kuin että ristillä kuollut Jeesus voisi herätä henkiin.
Nykyihminen luulee, että muut ihmiset eivät tätä minun itseni epätoivoa tunne. Siksi ihminen ei itsekään uskalla ajatella sitä loppuun asti, vaan peittää sen muilta ja itseltäänkin. (Hän luulee, ettei kukaan muu koe samaa epätoivoa ja luulee, ettei sillä epätoivolla siksi ole edes nimeä. Mutta jos lukee kirjoista toisten sisimmistä tunnoista, niin huomaa, että sillä on nimi: saksaksi se on ”Angst”, eli ahdistus omasta olemassaolosta. Suomeksi sen epätoivon paras nimi on ”sielunhätä”.)
Mutta Jumala säälii. Jumala säälii. Hän tietää syvästi ihmisyksilön epätoivon ja sen pohjattoman syvyyden. Sen epätoivon voittaminen on maailman suurin ihme. Mutta ihme kyllä Jumala on tehnyt sellaisen ihmeen. Hän herätti Jeesuksen kuolleista. Ja Raamattu sanoo, että Kristus on herätetty kuolleista meidän vanhurskauttamisemme tähden (Room 4:25). Nykyajan kielellä se tarkoittaa: Kristus on herätetty kuolleista, että jokaisella ihmisellä olisi yhteys elävään Jumalaan oman henkilökohtaisen olemisen perustana.
Siksi hyvät ystävät, se, mitä me emme osanneet uneksiakaan, se on totta. Ihmiselämän syvä tarkoituksettomuus on voitettu. Ensin se voitettiin Kristuksessa, minun puolestani, kun Jumala herätti hänet kuolleista. Se, minkä ei pitänyt olla mahdollista, se kuitenkin tapahtui. Epätoivo ja kuolema väistyi yhdessä hujauksessa. Ja tämä tapahtui oikeassa elämässä, jossa sen ei pitäisi voida olla mahdollista, että ristillä tapettu Jeesus herää henkiin. Kuitenkin se tapahtui oikeasti, eikä vain vertauskuvana tai leikkinä, niinkuin pääsiäisen tiput, noidat ja puput.
Ylösnousseesta Jeesuksesta se ihme leviää muillekin ihmiskunnan edustajille, jokaiselle yksilölle, joka katsoo sielussaan Johanneksen tavoin tyhjään hautaan, näkee tyhjät käärinliinat, ja uskoo.
Mahdoton tapahtui syvimmän epätoivon vallassa olleelle Jeesukselle tässä oikeassa maailmassa. Siksi se mahdoton pelastus leviää hänestä, kaikkien ihmisten edustajasta meille, jotka elämme omaa henkilökohtaista elämäämme tässä oikeassa maailmassa, joka ihmismittapuilla katsoen on vailla Jumalaa ja vailla elämän tarkoitusta.
Siksi, iloitkaa tänä päivänä kaikki! Iloitkaa te, jotka olette surreet Jeesusta hiljaisen viikon ajan. Mutta iloitkaa yhtälailla tekin, jotka ette ole surreet! Iloitkaa te, jotka olette muistelleet pitkänperjantaina, kuinka Jeesus kärsi teidän edestänne. Mutta iloitkaa tekin, jotka ette ole muistelleet! Sillä Jumala on tehnyt teon, joka on ihmeellisempi, kuin kukaan meistä pystyy uskomaan. Hän on herättänyt Jeesuksen kuolleista. Hän on tehnyt perustavan pelastusteon meidän jokaisen edestä, niin uskovaisen kuin uskoa vailla olevan edestä. Hän on hävittänyt yhdessä ihmisessä kaikkien ihmisten epätoivon ja elämän tarkoituksettomuuden ja synnin, aivan perin juurin. Jeesuksen tyhjästä haudasta loistaa ainoan oikean Jumalan elämää antava totuus, rauha, ilo, elämän tarkoitus ja yhteys Jumalaan kaikille meille, jotka emme osaa edes kuvitella, että sellainen on tässä todellisessa maailmassa mahdollista.