Aamulehden toissapäivän pääkirjoitus oli otsikoitu:
Kirkkoa tulee iso ikävä, jos sitä ei yht’äkkiä olekaan.
Kirjoituksessa viitattiin Pariisin Notre Damen tuhoisaan tulipaloon. Se kosketti maailmaa, niin kristittyjä kuin muun uskoisia ja uskonnottomiakin. Lehdessä todettiin, että meilläkin on pyhättöjä joilla on, ei vain uskonnollinen, vaan myös yleisinhimillinen merkitys. Yksi tällainen on tämä Tuomiokirkko, alun perin Johanneksen kirkko.
Pääkirjoituksessa todettiin, miten teoreettinen ajatus Tampereen tuomiokirkon katoamisesta voi antaa aavistuksen siitä, minkä järkytyksen pariisilaiset kokivat hiljaisen viikon aluksi.
Kirkko yhteisönä on kuin kirkko rakennuksena. Siellä ei yleensä välitetä viettää aikaa, mutta jos se katoaa katukuvasta, sitä tulee iso ikävä. Ja Aamulehden pääkirjoitus päättelee: Voi hyvin olla, että ihmisten halu uskoa ei ole vähenemässä lainkaan niin nopeasti kuin haluttomuus sitoutua kirkkoon.
Mitä sinä jäisit kaipaamaan tästä Tuomiokirkostamme, jos tätä jostain syystä ei enää olisi?
Minulla tulisi ikävä Kuoleman puutarhaa ja sen sympaattisia luurankoja. Sitten Haavoittunutta enkeliä, jota pikkupojat kantavat. Ja tietysti alttaritaulua, Magnus Enckellin Ylösnousemus –freskoa.
Onneksi tämä kirkko on ja varmasti pysyy. On monia, jotka haluavat kuulua kirkkoon myös sen takia, että kirkko ylläpitää näitä upeita ja vaikuttavia pyhättöjä. Lämmin kiitos siitä teille kaikille.
Tänään on kirkon suurin juhlapäivä, pääsiäispäivä, ylösnousemuksen juhla. Monelle pääsiäisellä on sama merkitys kuin tällä kirkolla. Jos sitä ei olisi, sitä tulisi ikävä. Pääsiäisen sisältö ja sanoma tosin tuntuvat olevan monelle suomalaiselle etäisiä.
Mitä puhe Jeesuksen ylösnousemuksesta tarkoittaa? Pitääkö Jeesuksen ylösnousemukseen uskoa? Moni on hämmentynyt tästä.
Tämä ei ole mikään uusi kysymys. Varhainen todistus Jeesuksen ylösnousemuksesta on kaukana uskonvarmuudesta tai pääsiäisen tapahtumien ymmärtämisestä. Evankeliumit kuvaavat naisten ja opetuslasten kokemusta tyhjällä haudalla. Sitä kuvataan ymmällä olemiseksi, hämmennykseksi, ihmettelyksi. Vasta myöhemmin hämmennys vaihtui varovaiseen toivoon ja sitten iloon. Jeesuksen seuraajat kokivat, että Ylösnoussut oli heidän kanssaan ja heidän lähellään. Kristus antoi heidän elämäänsä toivon, että pahan valta oli murrettu, että myös kuolemassa oli toivo.
Mitä ylösnousemuksessa tapahtui? Miten ylösnousemukseen pitäisi uskoa?
Evankeliumit kertovat siitä kukin omalla tavallaan. Äsken luin Luukkaan version. Siinä Jeesuksen läheiset naiset tulivat haudalle ja huomasivat kiven siirretyksi pois. Mutta he eivät löytäneet Jeesuksen ruumista.
Naiset olivat hämmentyneitä, ja samalla heille ilmestyi kaksi miestä sädehtivän kirkkaissa vaatteissa. He olivat erilaisia kuin ihmiset. Heistä hohti enkelien taivaallinen valo. Enkelit sanoivat naisille: ”Miksi etsitte elävää kuolleiden joukosta? Ei hän ole täällä, hän on noussut kuolleista.”
Onko tässä vihje mitä ylösnousemuksessa tapahtui? Jokin sädehtivä kirkkaus ympäröi Jeesuksen läheiset. Naiset ja sitten opetuslapset kokivat jotain poikkeuksellista. Naiset pelästyivät ensin, mutta saivat kuulla lohduttavan viestin: ”Hän on noussut kuolleista.”
Tästä ylösnousemuskertomuksesta on yhteys joulukertomukseen. Siinä enkeli ilmoitti Marialle Jeesuksen syntymästä. Jumalan ihmiseksi tulo uskottiin ensiksi naiselle. Sama tapahtui tyhjällä haudalla. Viesti ihmiseksi tulleen Jumalan ylösnousemuksesta kerrottiin ensimmäiseksi Magdalan Marialle, Johannalle ja Jaakobin äidille Marialle.
Jumala tuntuu puhuttelevan naista ennen muuta ihmiskuntaa: ”Nainen, sinun kauttasi tuli lankeemus ja kuolema maailmaan. Sinun kauttasi on maailman Vapahtaja tullut ihmiseksi. Sinä saat todistaa ensimmäisenä kuoleman voittoa, tyhjän haudan ihmettä.”
Naisella ja naisilla tuntuu olevan erityinen tehtävä Jumalan maailmassa. Pispalan kirjailija Lauri Viita pukee äidin ja naisen uskon runossaan Alfhild näin:
”Äidit vain, nuo toivossa väkevät, Jumalan näkevät. Heille on annettu voima ja valta kohota unessa pilvien alta ja katsella korkeammalta.”
Ylösnousseen kohdattuaan Jeesuksen läheiset naiset ja sitten myös opetuslapset saivat toivon ja rohkeuden.
Voiko tässä olla pääsiäisen ydinsanoma? Toivoa on. Olkaa rohkeat. Älkää vaipuko epätoivoon.
Samassa lehdessä alussa siteeraamani pääkirjoituksen kanssa oli juttu Minnamaria –papistamme, joka on palvellut tässäkin kirkossa. Juttu kertoi siitä, miten Minnamaria on jakanut lohtuhuiveja läheisensä menettäneille. Kun sanat eivät pysty välittämään lohdutusta, niin huivin kietominen omaisen harteille tuo konkreettisesti lämpöä ja välittämistä. Menetyksen keskellä on toivo ja lohdutus.
Pääsiäisessä on jotain samaa. Voimme yrittää pukea ylösnousemusta sanojen muotoon. Kuitenkin sanojen jälkeen pääsiäisen salaisuudesta jää aina jotain puuttumaan. Tarvitaan jotain, mikä avaa ylösnousemuksen merkitystä toisella tavalla. Tämän kirkon kuvat, sen alttarifresko, auringon valo kirkon ikkunamosaiikkien läpi, pääsiäisvirret ja muu musiikki voivat välittää pääsiäisen iloa sanoja paremmin.
Tämän saarnan jälkeen kuulemme Georg Philipp Telemannin pääisäiskantaatin Voitto! Jeesukseni on ylösnoussut!
Kantaatin sävelet välittävät ylösnousemuksen riemua ja uuden elämän kaipuuta:
”Auta minua hengellisesti uudestisyntymään, oi elämän ruhtinas, voiton sankari! Suo, ettei syntien musta hauta minua enää kahlitsisi! Vapauta minut maailman ja oman lihani siteistä!”
”Auta minua hengellisesti uudestisyntymään. Vapauta minut.” Tämä on kirkon rukous pääsiäisenä. Tämä on jokaisen Jumalaa etsivän rukous. Liitymme kirkon kaipuuseen, että Ylösnoussut tulee luoksemme ja ilmestyy meille, kuten hän ilmestyi aikanaan Magdalan Marialle, opetuslapsille ja lukuisille ystävilleen. Kristus tulee luoksemme ehtoollisen salaisuudessa. Siinä hän kohtaa sinut ja minut.
Ikävä tulisi, jos ei olisi tätä kirkkoa. Ikävä tulisi, jos ei olisi pääsiäistä. Mutta ne ovat. Kun on ylösnousemus, on myös toivo. On valo ja lohdutus elämän synkkinä hetkinä, kuolemankin edessä.
Toivotan sinulle ja läheisillesi valoisaa ja siunattua pääsäisjuhlaa.
Kristus nousi kuolleista, kuolemallaan kuoleman voitti ja haudoissa oleville elämän antoi.