Ylösnousemus on uskomme kulmakivi. Pääsiäinen on kristikunnan tärkein juhla. Me innostamme toisiamme sanomalla: ”Kristus on ylösnoussut!” ja vastaamme: ”Totisesti ylösnoussut!” Jeesus voitti kuoleman! Jumala herätti hänet kuolleista! Mutta mitä ylösnousemuksessa oikein tapahtui – millainen ylösnousemus oli – vai onko sillä edes niin suurta merkitystä? Lapsen luottamuksella voimme todeta, että Jeesus elää. Ja se riittää.
Jos nyt kuitenkin alamme järkeillä, voimme pohtia, tuliko Jeesus takaisin tähän elämään, kuten Johanneksen evankeliumissa kerrotaan Lasaruksesta, jonka Jeesus kutsui takaisin elämään, vai olisiko Jeesuksen ylösnousemuksessa ollut kyse jostakin muusta? Palasiko Jeesus ruumiilliseen muotoon, jossa hän sitten olisi 40:n päivän päästä palannut taivaaseen, vai oliko ylösnousemus ja Ylösnousseen Jeesuksen olemus jotakin aivan muuta? Tämä jäi itseäni mietityttämään pääsiäisen tekstien äärellä.
Kun evankeliumeiden pääsiäiskertomuksia lukee rinnakkain, tulee melko hämmentynyt olo. Ensin on vain tyhjä hauta ja nuorukainen haudassa, sekä tietysti Jeesuksen ruumista voitelemaan tulleet naiset, jotka peloissaan pakenevat haudalta kertomatta kenellekään. Aluksi Ylösnousseen kohtaamiset ovat melkoisen mystisiä: Kun Jeesus tunnistetaan, hän vain katoaa heidän näkyvistään (Lk.24:30-31).
Ajan myötä kertomus sai uusia piirteitä ja konkretiaa. Heräsi kysymys, saattoiko ylösnoussutta Jeesusta koskettaa – Maria ei saanut sitä vielä tehdä, sillä Jeesus sanoi, että hän ei vielä ollut noussut Isän luo (Joh.20:17). Epäilevää Tuomasta sitä vastoin Jeesus jo viikon päästä itse pyytää koskettamaan käsiään ja kylkeään (20:27). Luukkaan evankeliumissa Ylösnoussut Jeesus käskee jo ylösnousemuspäivän iltana oppilaitaan koskettamaan häntä näyttäen heille kätensä ja jalkansa. Hän myös syö oppilaittensa nähden (Lk.24:39-43). Hänestä on alkanut tulla hyvin tunnistettava ja tuttavallinen, samanlainen kuin eläessään, paitsi että käsissä ja jaloissa on naulojen jättämät arvet, ja kyljessä keihään jättämä arpi, ja toki, että hän saattaa kulkea lukittujen ovien läpi. Jeesus-elokuvat perustuvat usein Luukkaan tekstiin, jossa ylösnoussut on miltei kuin yksi meistä. Kaikki on selvää. On suorastaan pakko uskoa, kun Jeesus hymyillen on ilmielävänä oppilaittensa edessä. Näissä kohdissa tulee jotenkin kummallinen olo. Kaikki on niin selvää, niin varmaa, että Jeesuksen läsnäolo ei tunnu enää aidolta. Jeesuksen kohtaamisesta on hävinnyt se salaperäisyys ja mysteeri, joka siihen aina kuuluu.
Tässä Luukkaan kertomuksessa on ensimmäistä kertaa mukana maininta käärinliinoista. Ei Markus eikä vielä Matteuskaan mainitse käärinliinoja. Ne eivät olleet tärkeitä. Mutta Johanneksella ne ovat jo mukana, samoin Luukkaalla. Miksi ne olivat tulleet niin tärkeiksi? Matteuksesta voimme jo aavistaa niiden merkityksen. Syytökset ruumiin varastamisesta olivat ilmeiset. Ajatelkaapa nyt ihan maalaisjärjellä: jos aikoisitte varastaa Jeesuksen ruumiin, ette varmaankaan lähtisi irrottamaan käärinliinoja kuolleen ruumiin ympäriltä. Veisitte ruumiin käärinliinoineen päivineen. Silloin juutalaisten johtomiesten olisi helppo osoittaa, että ruumis varastettiin. Mutta nyt – täällä ne ovat! Käärinliinat ovat haudassa! Ne todistavat, että ruumista ei varastettu. Eihän nyt kukaan varas kiireissään älyäisi poistaa käärinliinoja! Ne myös kertovat, että ylösnousemus oli jotakin yliluonnollista, jossa vain käärinliinat jäivät tarpeettomina paikoilleen. Johannes tietää kertoa, että ne saivat Pietarin kanssa hautaan tulleen toisen opetuslapsen uskomaan. Pietari jäi vielä silloin vain hämmästelemään asiaa (Joh.20:8).
Paavalin kirjeet ovat UT:n vanhinta ainesta. Hän puhuu ylösnousemuksesta melkoisen yksinkertaisesti, sanoen välittävänsä sen minkä on itse kuullut (1.Kor.15:3b – 8):
— Kristus kuoli meidän syntiemme vuoksi, niin kuin oli kirjoitettu, 4 hänet haudattiin, hänet herätettiin kuolleista kolmantena päivänä, niin kuin oli kirjoitettu, 5 ja hän ilmestyi Keefakselle ja sitten niille kahdelletoista. 6 Sen jälkeen hän ilmestyi samalla kertaa yli viidellesadalle veljelle, joista useimmat ovat yhä elossa, vaikka jotkut ovatkin jo nukkuneet pois. 7 Tämän jälkeen hän ilmestyi Jaakobille ja sitten kaikille apostoleille. 8 Viimeiseksi kaikista hän ilmestyi minullekin, joka olen kuin keskosena syntynyt.”
Paavali vain kertoo Jeesuksen ilmestyneen eri ihmisille ja liittää oman, vuosia myöhemmin tapahtuneen, kokemuksensa Ylösnousseen Jeesuksen kohtaamisesta tähän yhteyteen. On oikeastaan aika outoa, että evankeliumeissa ei näistä tapauksista ole kerrottu; varsinkaan Pietarille (Keefas) tapahtunutta ilmestymistä – vai olisiko se sittenkin ollut tuo kalansaalis Galileassa? Galileaanhan oppilaita käskettiin menemään sekä Markuksen että Matteuksen evankeliumeissa. Luukas kuitenkin antaa ymmärtää, että Pietarille tapahtunut ilmestys, samoin kuin Emmauksen tien kulkijoiden kokemus ja Jeesuksen ilmestyminen 11:lle opetuslapselle, olisivat kaikki tapahtuneet saman ylösnousemuksen päivän aikana Jerusalemissa.
Luukas mainitsee kyllä Galilean, mutta aivan eri tavalla kuin aiemmat evankeliumit, joissa Galileaan tuli mennä. Nyt naisille sanotaan: ”Muistakaa, mitä hän sanoi teille ollessaan vielä Galileassa: ’Näin täytyy käydä: Ihmisen Poika annetaan syntisten ihmisten käsiin ja ristiinnaulitaan, mutta kolmantena päivänä hän nousee kuolleista.’” – ei enää sanaakaan siitä, että opetuslasten olisi tullut mennä Galileaan kohtaamaan Jeesusta. Mutta kyllä, Jeesus oli edeltä puhunut kuolemastaan ja ylösnousemuksestaan, ja sellainen puhe oli kauhistanut opetuslapsia.
Roomalaiskirjeessä (Room.1:4) Paavali antaa Jeesuksen ylösnousemukselle merkityksen. Näin hän kirjoittaa: ”pyhyyden Hengen puolelta hän oli Jumalan Poika, jolla on valta, ylösnousemuksessa tähän asemaan asetettu. Hän on Jeesus Kristus, meidän Herramme.” Hän siis toteaa, että Jumala ylösnousemuksessa asetti Jeesuksen Jumalan Pojan asemaan, asemaan, jossa hänellä on valta. N. 30 vuotta myöhemmin kirjoitettu Matteuksen evankeliumin loppu on tämän kanssa sopusoinnussa. Siellä ovat Galileassa annetun lähetyskäskyn sanat. Siinä Ylösnoussut Jeesus sanoo: ”Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni. (Kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti”.)
Paavalilta oli myös tivattu ylösnousemuksesta ja siitä millaisessa muodossa kuolleista nousseet olisivat. Hänelle ylösnousemuksessa saatu ruumis oli jotakin aivan muuta kuin tuttu maanpäällinen ruumis. Näin hän kirjoittaa: ”Ja niin kuin me nyt olemme maallisen ihmisen kaltaisia, niin me tulemme kerran taivaallisen ihmisen kaltaisiksi” (1.Kor.15:49). Sanoihan Jeesuskin, että me olisimme kuoltuamme ”kuin enkelit taivaassa” (Mt.22:30) – siis erilaisia kuin nyt. Tarvitsiko Jeesus todella meidän ruumiimme kaltaista ruumista ylösnoustuaan, vai olisiko hänelläkin ollut tuo erilainen, ehkä tunnistamatonkin olemus? Miksi hänen piti myöhemmissä evankeliumeiden kertomuksissa osoittaa voivansa syödä, osoittaa olevansa sellainen, jota saattoi koskettaa, olevansa meidän kaltaisemme – kuin takaisin omaan ruumiiseensa palannut? Siksikö, että muutoin saatettaisiin sanoa, että ylösnoussut Jeesus oli vain jonkinlainen haamu – ei todella ylösnoussut.
Olisikohan salaperäinen, ylösnoussut Jeesus riittänyt? Olisivatko uskoville voimaa antaneet, selittämättömät kokemukset Ylösnousseen kohtaamisista riittäneet? Eikö aito kokemus siitä, että Jeesus elää, riittäisi? Eikö riitä se, että Jeesuksen kanssa saa elää ja olla itsekin Hengen täyttämä elävä ihminen? Eikö Jeesuksen sanoma, hänen rakkautensa, hänen erilaisuutensa, hänen suhtautumisensa kaikkiin ihmisiin, ole jotakin, jossa Jumalan rakkaus ja olemus tulee kirkkaiten esiin. Kristusta ei voinut tappamallakaan tuhota, vaikka sekä maallinen että hengellinen valta siihen pyrkivät. He halusivat hänet pois – leskien ja orpojen auttajan – heikkojen ja alaspainettujen puolustajan – itsensä hyvyyden. Jumala kuitenkin herätti hänet kuolleista, sillä rakkaus ei koskaan kuole. Häntä ei tarvitse eikä kannatakaan etsiä kuolleitten joukosta. Hän elää. Tehdään siis sitä, mitä hän on käskenyt meidän tehdä. Annetaan rakkauden mennä meissä eteenpäin! Hän on kanssamme joka päivä maailman loppuun asti.