Kolme naista on menossa Jeesuksen haudalle varhain aamulla, auringon noustessa. Mikä sai heidät liikkeelle? Ehkä kyse oli pelosta. Kenties he pelkäsivät niitä, jotka olivat ristiinnaulinneet heidän Herransa. Tai ehkä naiset sai liikkeelle rakkaus. He halusivat lähteä voitelemaan tuoksuöljyllä Jeesuksen ruumiin niin varhain, ettei ketään tulisi tiellä vastaan, ei ketään estämään heitä. Vai oliko taustalla suru ja sen läpikäyminen? Parempi kuin olla toimettomana oli tehdä jotain, tulla vaikka haudalle voitelemaan vainaja. Ehkä tässä oli todellisia syitä. Ennen kaikkea heidät ajoi liikkeelle – epäusko! Jos he olisivat muistaneet Herransa sanat, heillä ei olisi ollut tarvetta huolehtia hänen ruumiinsa voitelemisesta hyvänhajuisilla yrteillä. Jeesus oli sanonut nousevansa kuolleista kolmantena päivänä, juuri tänä päivänä, jolloin sapatti oli ohi – mutta he olivat unohtaneet sen, he olivat menettäneet toivonsa ja uskonsa. Heillä oli enää vain Jeesuksen ruumis ja sekin hyvin suuren kiven takana hautakammiossa.
Mutta yllätys odotti naisia. He löysivät haudan tyhjänä ja kuulivat sanoman: ”Ei hän ole täällä, hän on noussut kuolleista.” Naiset olivat tästä kaikesta ymmällä. Kun he kertoivat, mitä he kokivat ja kuulivat haudassa, opetuslapset eivät uskoneet. He pitivät kolmen hyvin tuntemansa naisen todistusta tyhjänä taruna. ”Mutta nämä arvelivat naisten puhuvan omiaan, eivätkä he uskoneet heitä”, kertoo Luukas.
Haudalla oli hämmennystä, epäilyä, epäuskoa. Mutta kaikki ei päättynyt siihen. Epäily muuttui varmuudeksi, epäusko uskoksi. Ylösnousseen kohtaaminen vakuutti epäilevät opetuslapset naisten todistuksesta: Jeesus elää. Tämä tieto ja Ylösnousseen kohtaaminen muuttivat opetuslapset. Heistä tuli rohkeita Kristuksen todistajia. He välittivät sanomaa ylösnousseesta Vapahtajasta kaikista vaaroista ja vastustajista välittämättä. Monen elämä päättyikin marttyyrikuolemaan. Epäily oli muuttunut kuolemaakin vahvemmaksi uskoksi!
Miten on nyt, tänä pääsiäisenä? Ihmismieli ei ole kahdessa vuosituhannessa muuttunut. Tänä pääsiäisaamuna meidän ei ole yhtään helpompi kuin haudalle rientäneiden naisten tai opetuslasten uskoa ylösnousemuksen ihmeeseen. Ihmeen edessä ihmisen järki alkaa kapinoida. Ei tämä voi olla totta! Ei tällaista voi tapahtua! Ei tämä ole mahdollista! Ihminen joutuu ymmälle ihmeen tapahduttua. Siihen on vaikea uskoa. Vaaditaan todisteita, näyttöä, tutkimuksia, dokumentteja. Me epäilemme ja kyseenalaistamme. Siihen on täysi oikeus. Saat olla uskomatta ja epäillä kaikkea, siihen sinulla on vapaus. Näin juuri tapahtui tyhjällä haudalla ja opetuslasten parissa. Mutta siitä huolimatta Jeesus elää. Ei opetuslasten epäily jättänyt Jeesusta hautaan. Ei minun epäuskoni palauta Jeesusta hautaan, mutta jättää kyllä minut itseni toivottomuuteen.
Pääsiäisen tapahtumissa ei ole kyse myöskään uskon ja tiedon tai uskonnon ja tieteen vastakohtaisuudesta. Minulle ne molemmat ovat tapoja hahmottaa todellisuutta. Kyse ei ole ”joko-tai” vaan ”sekä-että”. Usko ja tieto ovat kuin lentokoneen kaksi siipeä. Ne eivät kilpaile keskenään, vaan kantavat yhdessä. Pitkäperjantain ja pääsiäisen tapahtumissa yhdistyvät sekä historian faktat että uskon mysteerit. Minä tarvitsen niitä molempia. Evankeliumi ristiinnaulitusta ja ylösnousseesta Kristuksesta ylittää inhimillisen ymmärryksen rajat. Usko tähän salaisuuteen ei ole järjen vastaista, vaan pikemminkin järjen ylittävää todellisuutta.
Jeesuksen ylösnousemus on ainutlaatuinen ihme. Sille ei ole vertaa. Sitä ei voida todistaa eikä selittää. Sitä julistetaan, palvotaan, ihmetellään ja kiitetään. Raamattu ei kysele, oliko haudasta nouseminen mahdollista. Ihmiset kyllä epäilivät, jopa opetuslapset epäilivät. Mutta Raamattu ei selitä tai kysele, miten ylösnousemus oli mahdollista. Sen sijaan tänään pääsiäisenä meille julistetaan tapahtunutta tosiasiaa: Jeesus, joka oli naulittu ristille, kuollut ja haudattu, nousi ylös kuolleista. Pääsiäisriemu saavuttaa meidät vasta jätettyämme inhimillisen selittelyn tason. Ylösnousemus on ihme, Jumalan uusi luomisteko.
Herramme voitto kuolemasta ja hänen ylösnousemisensa on kristillisen uskon keskus. Se tekee kristinuskosta ainutlaatuisen. Se antaa katoavalle, kuoleman alaiselle ihmiselle toivon jostakin paremmasta. Näin tapahtui ensimmäisenä pääsiäisenä. Jeesuksen haudalle mennessään naiset olivat ajatelleet vain ongelmiaan. Sieltä tullessaan heillä oli vietävänä ilosanoma. Kristus on noussut kuolleista. Elämä on voittanut kuoleman.
Jeesuksen tyhjältä haudalta kantautuu meille tänä pääsiäisaamuna Luukkaan tallentamana viesti: ”Ei hän ole täällä, hän on noussut kuolleista.” En minä eikä kukaan muukaan pysty todistamaan tai selittämään ylösnousemusta. Eikä sitä tarvitsekaan tehdä. Sen voi vain elää todeksi. Sanassaan ja sakramenteissaan Ylösnoussut on tänäänkin kohdattavissa. Jumala yksin voi kirkastaa pääsiäisen ihmeen. Ainoastaan hän voi antaa varmuuden siitä, että kuolema on voitettu, Herra elää. Vain siten voi vakuuttua pääsiäisen sanomasta: Jeesus elää. Olemme ihmeen, Jumalan suuren salaisuuden äärellä. Saamme ihmetellen, palvoen ja kiittäen yhtyä pääsiäisen psalmin sanoihin: ”Tämän päivän on Herra tehnyt, iloitkaa ja riemuitkaa siitä.” (Ps. 118:24)