Jeesuksen haudalla odotti yllätys, johon kukaan ei ollut osannut varautua. Haudalle tulleiden naisten mielessä oli vain yksi odotus – he halusivat tehdä Jeesukselle viimeisen palveluksen, johon perjantai-iltana alkanut sapatti ei ollut antanut mahdollisuutta. He halusivat viimeisenä rakkaudenosoituksenaan Mestarille hoitaa hänen ruumiinsa, kuten juutalaisiin hautajaistapoihin kuului.
Haudalle matkanneiden naisten askelet olivat raskaat. Edeltäneiden päivien surulliset tapahtumat olivat vahvoina mielessä. He olivat seuranneet Jeesus Nasaretilaista. He olivat saaneet Jeesuksen seurassa omaan elämäänsä jotakin sellaista, joka antoi voimaa, toivoa sekä ainutlaatuisen tajun ja kokemuksen siitä, että Jumala rakastaa ihmistä, että etäiseksi kuviteltu Jumala onkin lähellä, aivan oman arkisen elämän keskellä. Heidän elämänsä oli saanut aivan uuden suunnan. Heidän silmänsä ja mielensä olivat avautuneet Jeesuksen opetuksen ja esimerkin voimasta huomaamaan toisen ihmisen, lähimmäisen arvon. Kaiken tämän oli kuitenkin pitkäperjantai romuttanut. Jeesus oli kuollut, pohjoisesta Galilean maakunnasta alkanut liikehdintä oli tullut päätökseensä. Luottamus Jumalaan ja ihmiseen oli vakavasti horjunut.
Tultuaan haudalle naiset havaitsivat, että kivi oli pois haudan suulta ja että hauta oli tyhjä. Naisten tunnoista ja ajatuksista meille kerrotaan vain se, että naiset olivat ymmällään. Ymmälleen joutuneina he kuulivat enkelin uutisen, joka kertoi Jeesuksen nousseen ylös kuolleista. Ymmälleen joutuneina mutta ylösnousemusviestin kuulleina he kiirehtivät viemään sanaa muille opetuslapsille. Pietari lähti juoksujalkaa itse haudalle ja totesi saman kuin naiset: hauta oli tyhjä, vain käärinliinat näkyivät. Meille kerrotaan, että Pietari lähti haudalta pois ”ihmetellen mielessään sitä, mikä oli tapahtunut.”
Pääsiäisaamu sai Jeesuksen seuraajat ymmälleen ja ihmettelemään tyhjän haudan todellisuutta. Hyvä seurakunta, tästä on kyse pääsiäisessä, tästä on kyse kristillisen kirkon elämässä ja toiminnassa, koko kristillisessä uskossa. Kaiken ytimessä on ihmettely tyhjällä haudalla. Ilman tätä ihmettelyä ei kristillistä uskoa ja kirkon elämää voi ymmärtää. Ilman pääsiäistä ja Jeesuksen ylösnousemusta kristillistä uskoa ja kirkkoa ei olisi.
Kristillisen uskon ja kirkon ytimessä ei siis ole opetuslasten kokemus siitä, että kaikki meni niin kuin odotettiin, että tapahtumat Jerusalemissa olivat ymmärrettäviä ja järjen avulla analysoitavissa. Kristillisen uskon ja kirkon elämän ytimessä on yli ymmärryksen käyvä ja järjen tavoittamattomiin jäävä havainto: Jeesuksen hauta on tyhjä, Kristus on noussut kuolleista. Kristillisen kirkon ja elämän ytimessä on ihmettely.
Tämä on se päivä, pääsiäinen, jolloin kaikkialla maailmassa kristikunta ihmettelee. Joka haluaa ymmärtää, mikä on kristillisen uskon merkitys ja miksi kirkko tekee edelleen työtään kaksituhatta vuotta Jerusalemin tapahtumien jälkeen – liittyköön mukaan ihmettelijöiden joukkoon. Joka kyselee, mitä merkitystä kirkolla voi omassa ajassamme olla ja onko sillä tälle maailmallemme mitään annettavaa, tulkoon mukaan ihmettelemään. Joka on kiinnittänyt huomionsa kirkon ja kristittyjen virheisiin, antautukoon ihmettelemään.
Joka on väsynyt oman hengellisen elämänsä kuivuuteen, joka on kadottanut uskon Jumalaan, joka epäilee Jumalaa ja kristillisen uskon tai kirkon mahdollisuuksia olla todellinen voima, liittyköön mukaan ihmettelijöiden joukkoon. Joka haluaa uudistua luottamuksessaan Jumalaan, joka haluaisi nähdä lähimmäisen uusin silmin, joka kyselee ihmiselämän mieltä ja merkitystä, olkoon valmis ihmettelemään. Sillä todella suuria ja tärkeitä asioita ei lopulta voi järjellä hallita, niiden edessä voi vain ihmetellä.
Jeesuksen ylösnousemus on siis kristillisen uskon ja kristillisen kirkon ytimessä. Kirkko muodostuu lähtökohdissaan Jeesuksen seuraajista, jotka ihmettelevät Herransa voittoa kuolemasta. Jeesuksen ylösnousemus ja ihmettely sen edessä ovat taustalla aina, kun seurakunta kokoontuu kirkkoon. Ylösnousemus ja sen ihmettely ovat taustalla myös silloin, kun seurakunnissa työskennellään ihmisten hyväksi, kun heikkoja tuetaan ja avun tarpeessa olevia autetaan, kun masentuneita rohkaistaan ja surevia lohdutetaan.
Taustalla ne ovat myös silloin, kun ihmisen ilo saa ilmauksensa kiitoksessa ja ylistyksessä, kun elämän hyvät asiat saavat onnesta sanattomaksi, kun kirkko rukoilee ja tuo ihmisen kaikenlaiset tunnot pyhän Jumalan eteen. Kun kirkko ottaa kantaa ajankohtaisiin asioihin, kun se etsii reittiä tulevaisuuteen ja pohtii omaa paikkaansa nopeasti muuttuvassa maailmassa, kun se pyrkii vastaamaan monenlaisiin aikamme haasteisiin, kun se herättelee omahyväisyydestä, kun se kutsuu riidasta sovintoon, kaunan kantamisesta rakastamiseen, taustalla on Jeesuksen ylösnousemus ja sen ihmettely.
Jeesuksen ylösnousemus valaisee kaiken, mikä kuuluu kristilliseen uskoon ja kirkon elämään. Se on kristillisen uskon ja kirkon elämän punainen lanka, se on niiden ydin ja sydän. Tänään meitä kutsutaan Jeesuksen haudalle tulleiden naisten ja Pietarin mukana ihmettelemään. Tästä ihmettelystä, tästä ymmällään olemisesta Jeesuksen ylösnousemisen edessä kasvaa kaikki se, mitä kristillinen usko ja kristillinen kirkko tulevaisuudessakin ovat.
Tämän vuoksi olemme tänään pääsiäisen messussa. Ihmettely saa rinnalleen ilon ja riemun, kun kuulemme suuren uutisen: ”Miksi etsitte elävää kuolleiden joukosta? Ei hän ole täällä, hän on noussut kuolleista.”