Mitä oikein tapahtui silloin kun Jeesus nousi kuolleista?
Sen kertoo meille tänään Matteuksen evankeliumin kirjoittaja. Nykyaikaiselle, teknologian keskellä elävälle ihmiselle saattaa kuitenkin olla hivenen haasteellista heittäytyä yli 2000 vuotta ajassa taaksepäin. Tilanteeseen, jossa ei ole ollut kännyköitä, tietokoneita, autoja, sähköä tai muitakaan modernin yhteiskunnan hienouksia. Miten ymmärtää puheet enkelistä, maahan kaatuvista sotilaista ja tyhjästä haudasta?
Itselleni helpoin tarttumapinta onkin yllättäen meille suomalaisille hyvinkin tuttu asia,
nimittäin lumi. Matteuksen mukaan enkelin vaatteet olivat valkeat kuin lumi.
Miten helpottavaa on huomata, että voinkin järjellisesti ymmärtää jotakin tästä muutoin niin käsittämättömästä ja ihmeellisestä kertomuksesta. Yhtäkkiä häviääkin yli 2000 vuotta historiaa väliltämme kun ymmärrän, että Jeesuksen aikaan oli lunta, aivan niin kuin täällä Suomessa tänäänkin.
En ole ainoa teologi joka on pähkäillyt mitä kaikkea tässä tekstissä oikeastaan tapahtuu, sillä alkukielinen kirjoitus ei anna selkeää kuvaa kaikista Matteuksen kuvaamista tapahtumista. Magdalan Maria mainitaan keskeisenä Jeesuksen ylösnousemuksen todistajana ja näin on myös kaikissa muissa evankeliumeissa.
Matteuksen todistus poikkeaa tosin muutamissa kohtaa muista evankeliumien kertomuksista muun muassa siten, että Matteuksen mukaan kivi on vielä haudalla. Jeesuksen ylösnousemustodistuksen keskiössä ei olekaan totutusti tyhjä hauta vaan enkelin sanat siitä, että Jeesus on noussut kuolleista. Tämä jättääk yllättäen tilaa kaikkein tärkeimmälle, sille mikä kristityn elämää hallitseva asia.
Jos olemme hivenen innokkaita ja päätämme lukea Matteusta vielä eteenpäin saamme huomata, että Jeesus itse ilmestyy haudalla käyneille naisille ja myöhemmin myös opetuslapsille. Niin kuten enkeli oli naisille ilmoittanut. Lisäksi kuulemme siitä kuinka Jeesus antaa ylösnousseena seuraajilleen kaste-ja lähetyskäskyn ennen kuin hän jättää hyvästi lähimmilleen ja astuu ylös taivaisiin.
Tätä kaikkea on vaikeaa järkeistää, joten evankeliumi jätää meidät omien mielikuviemme ja tulkintojemme varaan. Sen sisältämä todistus laittaa vaikean valinnan eteen: uskoako vai eikö uskoa? Samalla se saa itseni kysymään missä menee omalla kohdallani uskon ja tiedon raja? Onko minun helpompi uskoa, koska hauta on tyhjä vai koska enkeli ilmoittaa niin? Vai vakuutetaanko minut vasta todistuksilla Jeesuksen itsensä kohtaamisista? Missä vaiheessa maallinen jää uskon jalkoihin? Milloin valkeasta kuin lumi tulee jumalan sanansaattajan vaate.
Tänään pääsiäispäivänä iloitaan siitä, että Kristus on ylösnoussut! Hänet on herätetty kuolleista ja hän on voittanut synnin, kuoleman ja kadotuksen vallan. Jeesus Nasaretilainen on Kristus, Jumalan poika! Luovuttamaton totuus, suuri asia, mutta harva meistä kuitenkaan täällä hymyilee tai julistaa ilosanomaa naapurille. Joten millä tavoin tämä uskon ilo näyttäytyy minussa tai onko minun pakko ylipäätänsä iloita? Millä tavoin itse koen, että minun pitäisi uskossani olla? En kai salaa vertaa itseäni muihin uskoviin ympärilläni tai jos näin teen, niin miksi?
Kuulen usein sanottavan, että ”uskon omalla tavallani”, ja näinhän jokainen tekee. Muutakaan tapaa ei ole. On vain se usko joka minulla on ja se tapa jolla elän uskoa todeksi. Oma tapani ei ole yhtään parempi tai huonompi kuin jonkun toisen tapa. Koska näin Jumala toimii: hän puhuttelee ihmisiä eri tavoin ja jokainen aivan varmasti yrittää vastata siihen parhaansa mukaan.
Tänäänkin, tänä riemullisena pääsiäispäivänä Kristuksen ylösnousemuksessa on voimaa. Hhän yhdistää meitä paremmin kuin mikään muu side tässä maailmassa. Pääsiäisilo ei tarkoita välttämättä naurua tai riemunkiljahduksia ja moni kokee omammaksi hiljentymisen ja äänettömän rukouksen. Yhteistä kaikille kristityille on kuitenkin se, että saamme kiitäen tunnustaa jumalalle uskomme jja teemme sen yhdessä ja yhteen ääneen, näin sanoen: