Raamatussa ei ole yhtään kuvausta siitä, miten Kristus nousi haudasta. Ihmettä ei selosteta. Se pysyy piilossa kuin verhon takana. Salaisuus jää salaisuudeksi. Sen sijaan Uudessa testamentissa on useita kertomuksia tyhjästä haudasta, enkelien todistuksista, naisista ja opetuslapsista, hämmennyksestä, epäilyksistä, ylösnousseen Jeesuksen kohtaamisesta ja hänen sanoistaan, vähitellen alkavasta ilosta.
Tänä vuonna olemme seuranneet Jeesuksen kärsimyshistoriaa evankelista Matteuksen mukaan. Pääsiäispäivän evankeliumissa huomio kiinnittyy kolmeen sanaan: pelko, riemu, kiire.
Ensimmäisenä huomion kiinnittävä sana on pelko. Kokemukset Jeesuksen ylösnousemuksen ensi vaikutuksista ovat kuin meillä koronavirusepidemian keskellä. Kaikki neljä evankeliumia kuvaavat säikähdystä, järkytystä, pelkoa ja epävarmuutta. Markus kertoo, kuinka haudalle tulleet naiset pakenivat järkytyksestä vapisten. Luukas mainitsee, että naiset pelästyivät ja painoivat katseensa maahan. Pietarin kokemuksessa korostuvat arkuus ja hämmästely. Johannes painottaa naisten ja opetuslasten ymmällään oloa.
Matteuksen kuvauksessa korostuu pelko. Ensin hautaa vahtineet vartijat pelästyvät enkeliä niin, että he vapisevat. Sitten he kaatuivat maahan kuin kuolleet. Myös naiset pelkäävät, sillä enkeli kääntyy heidän puoleensa ja rauhoittelee: ”Älkää te pelätkö.”
Tuntuu lohdulliselta lukea haudalle tulleiden naisten ja opetuslasten inhimillisyydestä. Pelko on tuttu tunne ja kokemus meille jokaiselle. Vietämme tänä vuonna pääsiäistä poikkeusoloissa jo toista kertaa. Mielessä liikkuu paljon kysymyksiä, joihin ei tunnu löytyvän ratkaisua. Kauanko tätä epävarmuutta vielä kestää. Millainen on tulevaisuus? Miten meille käy?
Epävarmuus, huoli ja pelko täyttävät mielen. Elämä on muuttunut nopeasti toisenlaiseksi. Hämmennys ja levottomuus valtaavat helposti ajatukset. Vaikka meidän ja Jeesuksen haudalle tulleiden naisten tilanne on tyystin erilainen, kokemus pelosta ja hämmennyksestä on yhteinen. Koronaepidemian aiheuttamissa erikoisissa oloissa tunnelmamme ovat samantapaiset kuin Jeesuksen seuraajilla ensimmäisenä kristillisenä pääsiäisenä.
Enkelin ensimmäiset sanat pelkääville naisille olivat: ”Älkää te pelätkö.” (Matt. 28:5). Myös Jeesuksen ensimmäiset sanat pelokkaille oppilailleen olivat: ”Älkää pelätkö!” (Matt. 28:10). Jeesus oli ylösnousemuksellaan voittanut kaiken pahan koko maailmassa, jopa kuoleman. Hämmennyksen ja huolten keskelle kuului rauhoittava sanoma, ettei tarvitse pelätä. Samalla tavoin meillekin kuuluu tänään omien pelkojemme, huoltemme ja epävarmuutemme keskelle ylösnousseen Jeesuksen lupaus: ”Älkää pelätkö!” Hän on kanssamme, hän kulkee rinnallamme.
Toiseksi evankeliumissa huomio kiinnittyy sanaan riemu. Naiset lähtivät tyhjältä haudalta ”yhtaikaa peloissaan ja riemuissaan”. On suorastaan järjenvastaista se, että Jeesuksen haudalle tulleiden naisten ja opetuslasten elämän arvokkaimmaksi löydöksi osoittautui hetki, jolloin he eivät löytäneet Herraansa. Enkeli ilmoitti: ”Ei hän ole täällä, hän on noussut kuolleista, niin kuin itse sanoi.” Jeesuksen hauta on ainoa paikka maailmassa, jossa Jeesus ei ole. Se on ainoa paikka, jossa voidaan sanoa: ”Ei hän ole täällä, hän on noussut kuolleista.”
Ylösnousseen Jeesuksen seurassa pelko muuttuu iloksi, huoli turvallisuudeksi ja epävarmuus luottamukseksi. Kaikki on loppujen lopuksi hänen käsissään. Hänellä on kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Kuolemallaan hän on voittanut kuoleman ja ylösnousemuksellaan sinetöinyt voiton kaikesta pahasta. Sen vuoksi meidänkin pelkomme voi muuttua iloksi tai ainakin sen rinnalle tulee riemu, kuten kävi naisille tyhjällä haudalla. He lähtivät sieltä ”yhtaikaa peloissaan ja riemuissaan”.
Suomen kielen sana pääsiäinen on Mikael Agricolan keksimä uudissana. Se tarkoittaa paastosta pääsemistä, siis pääsiäistä edeltävän neljänkymmenen päivän paaston päättymistä. Pääsiäisen vanhatestamentillinen tausta liittyy vapautumiseen Egyptin orjuudesta. Siihen liittyy vahvasti yli pääsemisen ajatus. Israelilaiset pääsivät Egyptin orjuudesta yli Punaisen meren ja yli autiomaan. ”Päästä yli” on pääsiäisen viesti. Vielä mekin pääsemme yli kummallisesta korona-ajasta. Pääsemme yli pandemiasta. Pääsiäinen on toivon ja tulevaisuuden juhla. Sitä sävyttää ilo ja riemu.
Kolmas huomiota herättävä sana pääsiäisen evankeliumissa on kiire. Ensin enkeli sanoo naisille: ”Menkää kiireesti sanomaan hänen opetuslapsilleen: ’Hän on noussut kuolleista.’ ”. Näin naiset tekivätkin: ”Naiset lähtivät heti haudalta, — ja riensivät viemään sanaa Jeesuksen opetuslapsille.”
Ylösnousemussanoman vieminen, meneminen ja kiirehtiminen korostuvat tyhjän haudan tapahtumissa. Sanoma Jeesuksen ylösnousemuksesta piti viedä eteenpäin kiireesti ja se piti kertoa kaikille. Matteuksen evankeliumi päättyy Jeesuksen antamaan lähetyskäskyyn: ”Menkää ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni.” Nämä sanat kiteyttävät sen, mitä varten kirkko on olemassa. Tätä tehtävää kirkko ei saa laiminlyödä, jos se aikoo olla kirkko! Lähetys on sen perustehtävä. Se on suorastaan Jeesuksen käsky.
Pitkäperjantain jälkeen opetuslapsia yhdisti vain murhe ja pelko. Se lukitsi heidät ovien taakse piiloon. Risti oli riistänyt heiltä kaiken uskon ja toivon. Pääsiäisaamu muutti kaiken. Murheen tilalle tuli riemu, joskin hämmennyksen ja epäilyn kautta. Pelon tilalle tuli rohkeus, joskin häälymisen ja epävarmuuden läpi. Mutta tehtävä oli selkeä: viedä sanoma ylösnousseesta Jeesuksesta kaikille ja kaikkialle. Tyhjältä haudalta lähteneen tehtäväksiannon Jeesus vielä vahvisti ennen taivaaseenastumistaan.
Sanoma ylösnousemuksesta on aikanaan tavoittanut meidän maamme ja meidät. Tänään me saamme iloita pääsiäisestä, kuoleman ja kaiken pahan vallan kukistumisesta ja ylösnousemuksen ihmeestä. Tyhjälle haudalle tulleiden naisten tavoin meidät lähetetään tänään viemään viestiä: ”Hän on noussut kuolleista.”