Pääsiäispäivä, Mk. 16: 1 – 7, Esko Väyrynen

”Hän tietää. Minä tiedän. Hän tietää, että minä tiedän. Minä tiedän, että hän tietää.”
Näin kirjoiti 25-vuotiaan tyttären äiti yön hiljaisina hetkinä päiväkirjaansa pelätessään seuraavaa päivää. Tytär oli saanut päivällä kuulla lääkäriltä, kuten äiti kirjoitti, kuolemantuomionsa. Lääkäri oli ilmoittanut, että taudin etenemistä ei voida pysäyttää.
Äidin pelko johtui siitä, että he olivat vaikeissa tilanteissa kirjoitelleet toisilleen paperilappusia. Kuinka hän pystyisi rohkaisemaan tytärtään, jota odotti kuolema. Tytär kuoli tuosta viikon kuluttua. Koko sairaus kesti noin kolme viikkoa. Tauti oli verisyöpä.
Kun äiti avasi sitten päivällä tyttärensä sairashuoneen oven, tämä huudahti iloisesti: ”hei”. Tytär jatkoi kertomalla, kuinka on jo löytynyt tuntemattomia henkilöitä, jotka ovat valmiita luovuttamaan hänelle verta jatkaakseen hänen elämäänsä. Vasta tämän jälkeen tytär kertoi, että hän oli nukkunut huonosti, odottaessaan tätä tapaamista. Äitikin sai sanotuksi, ettei hänkään ole paljoa nukkunut.
Tytär oli kyllä menettänyt täysin itsehillintänsä, kun lääkäri oli kertonut hänelle sairauden vakavuuden. Hän sanoi huutaneensa ja kirkuneensa täyttä kurkkua.
Mutta nyt tytär antoi äidilleen ohjeita, miten hänen hautajaisensa oli järjestettävä. Ne eivät saa olla lohduttomat, koska hän menee Isän tykö, taivaaseen. Ystävien ja omaisten tulee kiittää ja ylistää Jumalaa.
Tänään on se kirkkovuoden päivä, joka antaa kristityille perusteet kiitokseen ja ylistykseen syvimmän surun ja kaipauksenkin keskellä. Pääsiäinen julistaa sitä, kuinka elämä jatkuu kuoleman ja surunkin jälkeen.
Niinpä tuo kuvaamani äiti, Margareta Haikola, julkaisi myöhemmin kirjana tyttärensä sairastusaikana pitämänsä päiväkirjan. Lisäksi äiti rupesi levittämään tyttärensä ylösnousemususkoa myymällä ystävilleen ja tuttavilleen postikortteja, à 1 mk, joihin hän on liimannut luonnonkukkia. Rahat menevät tyttären, Maija Haikolan, nimeä kantavaan rahastoon Lähetysseurassa. Useita vuosia sitten rahastossa oli jo yli miljoona. Maijan kuolemasta on 14 vuotta.
Tuo osoittaa, että usko iankaikkiseen elämään ei katkea kuolemassakaan. Rakkaus ja kaipaus on yli kuoleman ulottuva.
Rakkauden ja kaipauksen jatkumisesta kuolemankin yli on esimerkki tämän päivän evankeliumissa. Aamuvarhaisella Jeesuksen haudalle kiiruhtavat kolme naista, joista yksi on Jeesuksen äiti, menevät osoittamaan rakkauttaan ja kunnioitustaan Jumalan pilkkaajana ristiinnaulitulle opettajalle. Heidän huolensa matkalla oli: kuinka he saisivat hautakammion sisäänkäynnin sulkevan kiven vieritetyksi sivuun.
Naiset kokivat tosi yllätyksen. Kivi on vieritetty pois haudan suulta. Haudassa on Herran enkeli, joka ilmoittaa: Jeesus on noussut kuolleista. Kuoleman tuottaman surun tilalle tule elämä. Kristus elää.
Tuon ajan tempaamiskertomuksissa joku jumalallisen henkilön tai sankarin ruumis katosi jäljettömiin äkillisesti. Mutta Jeesuksen ruumis ei kadonnut jäljettömiin. Hän lepäsi haudassa perjantai-illasta sunnuntaiaamuun. Sen jälkeen hänet herätettiin kuolleista ja hän elää. Hän näyttäytyi useita kertoja opetuslapsilleen, keskusteli ja söi heidän kanssaan. Paavali tietää kertoa Jeesuksen ilmestyneen samalla kertaa yli viidellesadalle veljelle, 1. Kor. 15:6.
Raamatun tutkijat pitävät tätä Mk:n 16 lukua, josta tämän päivän evankeliumi on, myöhempänä lisänä. Se ei tee kyseenalaiseksi evankeliumin aitoutta. Tieto Jeesuksen kuolleista herättämisestä ja ilmestymisistä on elänyt seurakunnan keskuudessa. Eräs aitouden merkki evankeliumitekstissä on kehoitus: ”Menkää nyt sanomaan hänen opetuslapsilleen, myös Pietarille.” Nimeltä mainitaan vain se opetuslapsi, joka tiukan paikan tullen oli raukkamaisesti kieltänyt Mestarin, peräti kolme kertaa.
Me voimme vain aavistella ne pahan omantunnon syytökset, jotka Pietaria olivat kärventäneet hiilivalkean tavoin kolme päivää. Hänelle nyt tuodaan henkilökohtaisesti ilosanoma: Jeesus on murtanut rikki kuoleman kahleet.
Syntejäsi itkevälle, rakas kirkkovieras, sinullekin henkilökohtaisesti, ylösnousseen Kristuksen sovitustyössä ilmestyy anteeksiantamuksen valo synnin ja ahdistuksen synkkyyteen. Palmusunnuntain jumalanpalvelukseen osallistujat saivat katsella Gallen-Kallelan maalausta kärsivästä Kristuksesta. Olematta taiteen tuntija tai tulkitsija rohkenen sanoa, että minulle jo kärsivän Kristuksen kasvoilta heijastuu ylösnousemuksen valoisa kajo.
Jo kärsimykseen käydessään Kristus tiesi, että alistuessaan kuoleman valtaan hän murskaa kuoleman vallan.
Kristus kukisti kuoleman ylösnousemuksellaan. Taivasten valtakunta on nyt avoin kaikille, arvoon ja asemaan katsomatta. Pahan omantunnon syytökset on naulittu Golgatan ristille. Synnit on pesty pois Kristuksen viattomalla sovintoverellä.
Elämä ei pääty kuolemaan. Kuolema on synnin palkka, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme, Rm. 6:23.