Pääsiäispäivä, Mk. 16: 1 – 7, Esko Väyrynen

Esko Väyrynen
Kerava

Kuka meille?
Kuka meille vierittää kiven hautakammion ovelta, kyselivät naiset toisiltaan kiiruhtaessaan ani varhain, auringon noustessa Jeesuksen haudalle. Jeesuksen opetuslapsipiiriin kuuluvina heidän olisi kyllä pitänyt jo ennakkoon olla selvillä, että Jeesus ei jää hautaan. Mutta toissa päivänä tapahtunut julma Jeesuksen teloittaminen Jumalan pilkasta oli saanut uskollisimmatkin opetuslapset pois tolaltaan.
Jos me jaksamme uskoa todeksi Raamatun sanan: Jumala loi ihmisen maan tomusta ja puhalsi häneen elämän hengen, niin Jumalalle ei ole enää mikään ”temppu” herättää uudelleen eloon jo kerran luotu. Jumalan kannalta ylösnousemus on uusi luominen. Kukaan opetuslapsista ei näytä muistavan Jeesuksen lupausta, että hän nousee kolmen päivän perästä ylös, Mk. 8:31. Sen sijaan ylipapit ja fariseukset olivat painaneet asian mieleensä. He näet kokoontuivat Pilatuksen luo ja vaativat haudalle vartijat, etteivät opetuslapset pääsisi varastamaan Jeesuksen ruumista ja väittäisi häntä ylösnousseeksi, Mt. 27:62-66.
Kuka meille selittäisi elämän tarkoitusta, kyselee tämän päivän valistunut nuori. 60-luvulla selitettiin elämän tarkoituksen löytyvän elintason noususta. Kun palkkoja korotetaan tietty määrä vuosittain, elintaso, ostovoima nousee, kansa tulee onnelliseksi. Se saa kokea itse tehdyn ja itse ansaitun nautintoa. Puolueet julkaisivat tavoitteen saavuttamiseksi niin ja niin monen kohdan vaaliohjelmia. Mutta tämän kauniin ylle tuli 1973 ns. öljykriisi eli kaikella onkin hintansa. Todella korkean hyvinvoinnin yhteiskunnassa on mahtava työttömien määrä, hyvin koulutetut lakkoilevat tyytymättöminä elintasoonsa, lähinnä verratessaan ansiotaan toisten ansioon. Elämältä puuttuu tarkoitus, jos ei ole työtä tai työtä ei tarpeeksi arvosteta.
Kuka meille selittää ylösnousemuksen niin, että jaksamme sen uskoa, kyselemme me. Kuka vierittää meille kiven uskomme tieltä.
Haudalle kiiruhtavat naiset eivät voineet vielä silloin tietää, että ylösnoussut ei tarvitse avattuja ovia. Vasta pääsiäisen jälkeen opetuslapset saivat nähdä, että ylösnoussut ilmestyi heidän seuraansa lukittujen ovien taakse. Samana päivänä, viikon ensimmäisenä, myöhään illalla, kun opetuslapset olivat koolla lukittujen ovien takana juutalaisten pelosta, tuli Jeesus ja seisoi heidän keskellään ja sanoi heille: Rauha teille Jh.20:19.
Kiven vierittämisen haudan suulta tarvitsivat naiset, tarkemmin naisten usko ylösnousemukseen. Murheen murtamat naiset, joiden ihannoima opettaja oli tapettu ja haudattu, saivat kuulla: Hän on noussut ylös, ei hän ole täällä.
Tämän päivän ihminen eri syistä toivonsa menettäneenä kyselee elämän tarkoitusta. Hänelle kuulutetaan: elämän tarkoitus on iankaikkinen elämä. Sitä varten Jeesus kärsi ristinkuoleman, haudattiin ja nousi ylös kuolleista. Jumalan mielikuvitus varmasti olisi keksinyt paljon yksinkertaisemmankin keinon ihmisen elämän tarkoituksen osoittamiseen. Mutta Jumala menetteli näin meidän toivonsa kadottaneiden tai halveksittujen tai julkisyntisten vuoksi. Jeesus elää siellä, missä elämä on mennyt pohjalukemille, niin sanotusti nollille. Kristus voi elää vain siellä, missä ei ole enää mitään muuta toivoa. Mahtimiehille ja ymmärtäväisille Jeesus Nasaretilainen on ristiinnaulittu rakennustyöläinen. Elämän tarkoitusta kyselevälle Jeesus kirkastuu ylösnousseeksi Kristukseksi.
Usko Ylösnousseeseen ei ole järjen eikä tahdon asia. Naiset totesivat hänet ylösnousseeksi ja heille sanottiin: Hän menee teidän edellänne. Usko on Ylösnousseen TEKO. Usko syntyy Jeesuksen aloitteesta. Hän menee edellä ja me seuraamme. Mutta ei edes seuraaminen ole meidän suorituksemme varassa. Jeesus antaa elämälle tarkoituksen ja sisällön. Jeesus antaa voimattomalle voimaa vaeltaa hänen viitoittamallaan tiellä.
Ylösnousemusta ei kuvata Raamatussa. Sitä ei nähnyt kukaan opetuslapsista. Opetuslapset kohtasivat Jeesuksen ylösnousseena. Ylösnousemus kuuluu siihen kokemuspiiriin, josta tässä ajassa ei ole kokemuksia. Siitä voidaan puhua vain vertauskuvin. Sen sijaan Jeesuksen ylösnousseena kokeminen oli todellisuutta hänen opetuslapsilleen. Jeesus sanoi Tuomaalle: Ojenna sormesi tänne ja katso minu käsiäni ja ojenna kätesi ja pistä se minun kylkeeni, äläkä ole epäuskoinen vaan uskovainen, Jh.20:27. Ylösnousemus on todellisuutta tänäänkin niille, joilla ei enää ole toivoa.
Jeesuksen ylösnousemus tulee todeksi, kun syntinen saa kuulla, että Jumala antoi ainokaisen Poikansa hänenkin tähtensä. Opetuslapsille annettiin käsky mennä Galileaan, siellä he saivat kohdata Ylösnousseen. Meidän Galileamme on ehtoollispöytä. Me saamme kohdata Ylösnousseen Jeesuksen Herran pöydässä. missä julistetaan: sinun puolestasi.
Jeesus kärsi, kuoli ja nousi ylös kuolleista meidän edestämme. Kuoleman hirmuvalta on murrettu Jeesuksen ylösnousemuksessa. Synnin tähden me olemme kuoleman alaisia. Mutta Jumalan rakkauden ansiosta me emme ole kuoleman vallassa, koska Kristus on ylösnousemuksellaan voittanut meidät Jumalan valtakuntaan. Me emme ole toivottomia kuolemankaan edessä. Meidät on kasteessa liitetty Kristuksen ylösnousemuksessa hankkiman iankaikkisen elämän perillisiksi. Antamalla ainoan Poikansa maailmaan älyttömään kärsimiseen ja kuolemaan Jumala teki Jeesuksen meidän veljeksemme.
Kääntäen: Kristuksen lunastustyön perusteella me olemme Jumalan lapsia, iankaikkisen elämän perillisiä. Kaste on siitä sinettinä. Ehtoollinen on siitä oikeudesta toistuvana todistuksena, että Ylösnoussut yhä edelleen kulkee meidän edellämme ja me saamme kohdata hänet Herran pöydässä.
Kun me kysymme: kuka meille vierittää kiven uskon tieltä, niin Jeesus vastaa meille: Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, sillä on iankaikkinen elämä, Jh.6:54. Jeesus itse sanoo meille: Tulkaa minun tyköni.