Pääsiäispäivä, Mt. 28: 1 – 7, Esko Väyrynen

Taide on ihmeellinen ihmisen hengen tuote. Se tuottaa mielihyvää. Eri henkilöt nautivat eri taiteen lajeista. Nekin henkilöt, jotka pitävät samasta taiteesta, kokevat sen eri tavalla, harvoin saavat samanlaisen nautinnon. Sama maalaus tai veistos herättää katsojissa erilaisia tunteita ja mielikuvia. Esimerkiksi sopii meidän kirkon alttarireliefi. Sikäli vaivaton esimerkki, että se on koko ajan esillä. Sen on suunnitellut kuvanveistäjä Kauko Räsänen. Sen nimi on ”Jumalan voima”.
Olen katsellut sitä lähes kahdeksan vuotta. Mutta minua se alkoi puhutella vasta tämän päivän evankeliumista käsin.
En edes kuvittele olevani taiteen ymmärtäjä. Se, mitä koen tuossa alttarireliefissä, on täysin henkilökohtainen tulkinta. Mutta samalla tavallahan saarnan tulisi olla papin henkilökohtainen tulkinta evankeliumista. Yritän selittää tämän päivän evankeliumia alttarireliefiä katsellen.
Me haluamme näyttää sivullisille itsestämme parhaan puolemme. Haluamme toisten näkevän meidät menestyvinä ja onnistuneina. Olemme tietoisia kaksinaamaisuudesta: julkisivu ja yksityisyys. Parhaita hetkiä tai saavutuksia kutsumme elämän huippuhetkiksi. Pettymyksiä ja vastoinkäymisiä kuvaamme elämän painanteiksi. Sivullisen toivoisimme huomaavan kiiltävässä ulkokuoressamme vain kirkkaat huiput, mutta ei lainkaan varjoisia painanteita.
Tuossa reliefissä juuri painanteet vasemmalla, missä ne ovat taittumattomia, avautuvat ylhäällä keskellä olevaan ristiin. Painanteissakaan emme ole Jumalalta yksityisyyden suojassa.
Synkin vajoama, joka vaanii elämän onnea ja huippuhetkiä, on kuolema. Raamattu kutsuu sitä laaksoksi ja varjojen maaksi. Me haluaisimme sysätä sen kokonaan pois ajatuksistakin, unohtaa koko synkän asian.
Mutta emme pääse kuolemaa pakoon. Me olemme kuoleman alaisia eli kuolemme kerran. Vaikka kuinka tiedostaisimme ja myöntäisimme kuolevamme, se tulee aina yllättäen. Sairaan tai iän heikentämän kuolemaan yritämme varautua. Mutta silloinkin se on täysin muuta kuin mitä olimme siitä ennakkoon ajatelleet. Nuoren kuolema synnyttää meissä suorastaan kapinamieltä. Elämä jää kesken; perhe, tulevaisuus, kaikki jää kesken.
Jeesus oli kuollessaan hieman yli 30-vuotias. Jeesuksen kuolema oli varmasti hänen opetuslapsilleen ja ystävilleen kaikki odotukset romuttanut mullistus. Tämän päivän evankeliumi mainitsee heistä nimeltä kaksi Mariaa.
He olivat oppineet tuntemaan Jeesuksen köyhien ja sairaiden ystävänä. Golgatalla he olivat joutuneet katselemaan Mestarin häpeällistä ja piinallista kuolemaa ristillä, Jumalan pilkkaajaksi ja kapinaan yllyttäjäksi syytettynä. Sen jälkeen he olivat seuraamassa Jeesuksen hautaamista.
Mutta Jeesuksen ylösnousemusta he eivät saaneet nähdä. Siitä huolimatta heistä tuli ylösnousemuksen julistajia eli kertojia. Ylösnousemus on toinen eli uusi luominen. Luomistakaan ei kukaan ihminen ole ollut näkemässä. Mariat saivat Herran enkeliltä käskyn mennä kertomaan opetuslapsille Jeesuksen ylösnousemuksesta. Raamatun profeetat saivat Pyhän Hengen kautta tehtävän julistaa, että koko maailma on Jumalan luoma. Ihmisen syntyessä kaikki muu oli jo luotu. Ihminen ei ole voinut olla näkemässä ensimmäistäkään luomista.
Jumala antoi luomalleen ihmiselle tehtäväksi viljellä ja varjella maata. Viljely avarasti käsitettynä sisältää myös hengen viljelyn eli tieteiden harjoittamisen. Tiede sisältää maailman synnyn selittämisen mm. alkuräjähdyksen avulla. Se ei sulje pois Jumalan luomistekoa. Raamattu vastaa kysymykseen: kuka, Jumala sanoi ”tulkoon” ja tapahtui niin. Tiede vastaa kysymykseen : miten, räjähti. Tieteeltä puuttuu ”räjähdysnalli” eli sytytys. Porari tietää, dynamiitti ilman räjähdysnallia on voimaton pehmeä massa. Alkuräjähdys jää tieteelle salaisuudeksi. Raamattu ilmoittaa, että Jumala käski tapahtua.
Jeesuksen ylösnousemuksessa on räjähdyksen omaista: Tapahtui suuri maanjäristys. Jeeusta vartioineet sotilaat kävivät ikäänkuin kuolleiksi. Kun taivas koskettaa maata, maa järkkyy niin voimakkaasti, että ihminen menettää tajuntansa. Ylösnousemus ei tulee salaa hiljaisuudessa. Raamattu kuvaa, että silloin kuuluu ukkosenjylinää ja maanjäristystä, Ilm. 11:19.
Alttarireliefissä oikealta tunkeva kuoleman valta ( siis minun tulkintani ) on vääntänyt eli murtanut elämän huippuhetket. Elämän aallonpohjatkin avautuvat poispäin rististä.
Golgatan ristillä kuolema näytti tuhonneen Jeesukseen asetetut toiveet ja odotukset. Tuossa veistoksessa suurin painauma on keskellä, ristin kohdalla. Mutta siihen myös päättyy kuoleman rististä poispäin kääntävä voima. Ja syvin painauma avautuukin ristiä kohti. Pääsiäisen evankeliumi julistaa: synnin ja kuoleman valta ulottuu vain ristiin saakka. Kuolema todella mursi Jeesuksen inhimillisen elämän aina Jumalan hylkäämiseen saakka. Mutta samalla kuoleman voima murtui ristiin. Kuolema ei pääse ristin ohi.
Jeesukselle häpeän merkiksi annettu risti on voiton ja elämän merkki kaikille, jotka uskovat häneen.
Me tahtoisimme näyttää onnistuneilta ja salata kaiken heikon. Jeesuksen ylösnousemus antaa jokaiselle epäonnistuneelle ja kuolemaa kauhistuvalle kuolemattomuuden, ylösnousemuksen ja iankaikkisen elämän. Kuoleman kauhistavuus ja säälimättömyys on siinä, että se riisuu meiltä kaiken oman, jää vain Kristuksen risti. Apostoli Paavali selittää kuoleman kauhistavuutta: ”Sillä, me jotka olemme tässä majassa, huokaamme raskautettuina, koska emme tahdo riisuutua, vaan pukeutua, että elämä nielisi sen, mikä on kuolevaista” 2.Kor.5:4-
Pyydän vieläkin viitata alttarireliefiin. Minä näen kuoleman murtaman puolen värikkäimpänä puolena taideteoksessa. Jumala teki minun epäonnistuneesta ja mitättömästä elämästäni ainoan Poikansa viattoman kärsimisen arvoisen. Paavali ilmaisee asian näin: ”Tuskinpa kukaan käy kuolemaan jonkun vanhurskaan edestä; hyvän edestä joku mahdollisesti uskaltaa kuolla. Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus, kun me vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme” Rm.5:7-8.